Salon Työväentalon hämärän juhlasalin takaseinään on ripustettu keltamustaa jalkapallohistoriaa.
Pelipaidoissa ja tuulipuvuissa vilahtavat salolaisille tuttuja ja sittemmin kadonneita sponsoreita kuten SSV Betonia, Maksim, E Centrum ja LSP.
Salon vanhimman jalkapalloseuran Wilppaan juhlavuosi huipentuu lauantaina 100-vuotisjuhlaotteluun ÅIFK:ta vastaan, jonka jälkeen seuraväki kokoontuu asianmukaisesti sisustettuun Työväentaloon.
Salon Seudun Sanomat on kertonut tämän kesän aikana Wilppaan pitkästä historiasta alkaen aina syyskuussa 1923 Eläintorilla pelatusta avausottelusta Turun Weikkoja vastaan, ja kulkien Gösta Backmanin ja Jyrki Niemisen tähdittämän kultaisen 1970-luvun kautta seuralle elämänsä omistaneisiin wilpaslaisiin.
Mutta nyt on tullut aika katsoa eteenpäin seuran toiselle vuosisadalle.
Wilpas on ollut Salossa siis aina. Välillä väkevämmin, välillä laimeammin, mutta aina.
2000-luvun alussa seuran pelaajamäärä laahasi alle 200:ssa, kun samaan aikaan SalPa ylitti parhaina vuosinaan jopa 800 pelaajan rajan.
Ei olisi ollut suomalaisessa tai salolaisessakaan urheilussa mitenkään tavaton kohtalo, jos vanha ja vakaa lajijaosto olisi hiljalleen hukkunut ja hiipunut kasaksi kellertäviä lehtileikkeitä ja rispaantuneita pelipaitoja.
Mutta juuri näissä vuosissa mitataan seuran hartaasti rakennetun kulttuurin kestävyys, merkitys ja uskollisuus.
Viimeisen vuosikymmenen aikana Wilpas on löytänyt taas oman paikkansa kaupungin jalkapallossa. Taas siksi, että sadan vuoden aikana Salo, jalkapallo ja koko yhteiskunta ovat muuttuneet, mikä on pakottanut myös Wilpasta muuttumaan.
Tällä hetkellä Wilpas on noin 300 harrastajan seura, jonka aikaa kestävät valtit iskee pöytään Työväentalon hämärässä juhlasalissa istuva toiminnanjohtaja Hasse Robertsson:
– Matala kynnys ja kohtuullinen hinta.
Eli juuri ne kaksi asiaa, joilla sekä päättäjät että vanhemmat haluaisivat purkaa yhä tiheämmin tikittävän liikuntapommin.
Tosin yhtälössä on yksi iso mutta. Nimittäin talkootyö. Wilppaan toiminta perustuu lähes sataprosenttisesti talkootyöhön, mikä vaatii sitoutumista ja sitoutuminen urheiluseuratoimintaan on 2020-luvulla entistä haastavampaa, kun taisteluun vapaa-ajasta on liittynyt internetin ja konsolipelien lisäksi suoratoistopalvelut ja etenkin sosiaalinen media.
Mutta ainakin toistaiseksi Wilpas on pystynyt löytämään joukkueille valmentajat ja mokkapaloille leipojat.
– Meillä on myös hyvät joukkueenjohtajat, Robertsson nostaa esiin urheiluseuratoiminnan ehkä aliarvostetuimman talkooryhmän.
Wilppaalla ei siis näytä olevan tällä hetkellä mitään hätää.
– Mikä hätä tässä on, Robertsson vastaa epäsuoralla kysymyksellä.
Robertssonin vieressä istuu Sami Keto-oja, jota voi kaikin tuomariäänin kutsua myös Mr. Wilppaaksi. Hän on samaa mieltä siitä, että Wilppaan tavalle toimia on tilausta.
Mutta kun yritän kääntää keskustelun tulevaisuuteen, uhkakuvia nousee pintaan, kuten alhainen syntyvyys ja lyhytjänteisyys kaikessa tekemisessä. Äsken positiivisena asiana mainittu sitoutuminenkin muuttuu puutteeksi.
– Suuri vaihtuvuus joukkueissa on iso ongelma, Robertsson myöntää.
– Kun parhaat pelaajat värvätään samaan joukkueeseen, niin massa vähenee ja sitä massaa tarvitaan, Keto-oja pohtii.
Wilppaan edustusjoukkueen johtajana toimiva Keto-oja on huolestunut myös ”harrastetason vakavasta liikkumisesta”.
– Nuoret pojat lähtevät armeijaan ja opiskelemaan. Riittääkö Salossa jatkossa aikuispelaajia?
Robertsson näkee ongelman myös peilissä.
– Meistä toimijoista ja valmentajista on tullut liian löysiä. Jämäkkyys puuttuu. Jos joukkueen sääntöjä ei noudata, siihen ei uskalleta puuttua. Paasaan tästä samasta asiasta usein.
Pahkavuoren Lumikonkadulla samassa talossa kasvaneet Wilpas-kasvatit Hasse ja Sami löytävät myös yhteisen modernin vihollisen: Whatsapp-pikaviestipalvelun, joka kaksikon mukaan ei ole pelkästään hyvä keksintö.
– Se on piru, Robertsson tuhahtaa.
– Whatsappiin on helppo laittaa, että ”en pääse” ilman mitään perusteluita. Takavuosina piti ottaa luuri käteen ja antaa perustelut, miksi ei pääse, Keto-oja tuskastelee.
– Onhan Whatsapp nopeaan tiedottamiseen hyvä, mutta työpäivän päätteeksi ketjussa voi olla 30 uutta viestiä. Kuka siinä pysyy kärryillä, Robertsson kysyy.
Kuulostaa siltä, että modernissa urheiluseuratoiminnassa on sama ongelma kuin yhteiskunnassa ylipäätään: tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta sitä ei osata eli viitsitä etsiä.
Wilppaan tulevaisuutta pitkälle määrittävä asia on sekin, että saako Salo koskaan jalkapallohallia.
– Sitä on väännetty niin kauan, että siihen on jo tottunut, ettei hallia ole. Emme tosin ole olleet sen asian kanssa kovin aktiivisia, Keto-oja myöntää.
– Kysyin vanhempainillassa, että moniko olisi valmis maksamaan 200 euroa kaudessa lisää, että lapsi pääsisi halliin. Ei siellä montaa kättä noussut, Robertsson paljastaa.
– Urheilupuistossa on loistavat olosuhteet ympäri vuoden, Keto-oja kehuu ja tarkentaa heti perään, että hänen mielestään Salo kyllä tarvitsisi jalkapallohallin.
Hiipuvan keskusteluringin taustalle on vaivihkaa hiipinyt Markku Larsson, joka tunnetaan paljon paremmin lempinimellä ”Punni”.
Samalla palataan takaisin satavuotiseen keltamustaan historiaan. Lauantaina seuran kunniakerhoon Wilpas-legendaksi nimitettävä ”Punni” aloittaa pelipaitojen, kausijulkaisujen ja otteluohjelmien esittelyn 1960-luvulta.
Kun ollaan päästy aina kauteen 1976, Työväentalon juhlavalmisteluihin myös liittynyt iki-Wilpas Timo Lähteenmäki huikkaa ”Punnille”:
– Sun pitää laittaa ne paremmin esille.
Samaa mieltä. Toinen vuosisata on aloitettava arvokkaasti.
Wilppaan 100-vuotisjuhlapäivä lauantaina Urheilupuistossa kello 9.30 alkaen. Juhlaottelu Wilpas–ÅIFK kello 15. Ottelun jälkeen juhlatilaisuus Työväentalolla.
Wilpas-legendat
Wilpas perusti vuonna 2015 kunniakerhon ”Wilpas-legendat”, johon kutsutaan Suomen ylimmällä sarjatasolla pelanneet kasvatit sekä muita ansioituneita wilpaslaisia.
Uudet jäsenet: Pekka Nurmi, Jukka Oksanen, Jyrki Aarnio, Markku Larsson.
Postuumisti nimetyt: Paavo Anjalin, Hugo Eklund, Leo Lehtonen, Esko Salminen, Aimo Sjöberg, Heimo Virtanen, Gösta Backman, Mauri Blomqvist, Isko Hagelberg, Matti Tång, Olli Vuori, Rainer Hagelberg, Onni Tuominen, Aulis Oksanen, Matti Ruoho, Hemmo Heino, Helge Virtanen, Esko Kesänen, Rauli Halava, Markku Nieminen, Jari Vuori.
Aikaisemmin nimetyt: Tauno Ylikoski, Hugo Virtanen, Aulis Laine, Erkki Lähteenmäki, Reijo Rannikko, Asko Vuorinen, Seppo Heino, Ari Aaltonen, Erkki Heinonen, Matti Silén, Pertti Tuomi, Jyrki Nieminen, Pekka Röntynen, Tapio Nummela.
Ai tämä on sosialistinen seura. En tiennytkään.