Susia puolustavaa kiskolaisparia uhattiin metsässä aseella – Kytömaan tilalla jokainen elämä on arvokas

Kiskolaiset Anna-Maria ”Ami” Lamminen ja Jussi Jaakkola ovat huomaamattaan päätyneet rescue-eläinten pelastajiksi.

Kytömaan tilan 15 eläintä ovat tulleet Kytömaan eläinkotiin erinäisten mutkien kautta. Osa eläimistä on päätynyt tilalle lähiseuduilta.

– Siksi emme voi juurikaan avata eläinten tarkkoja taustoja. Haluamme antaa entisille omistajille mahdollisuuden jatkaa elämäänsä eteenpäin, ja halutessaan he saavat tulla vaikka katsomaankin entisiä eläimiään, Lamminen toteaa.

Kaikki eläimet ovat käytökseltään sosiaalisia, mutta Lammisen mukaan näin ei ole aina ollut. Väkivaltataustansa vuoksi osa eläimistä on vaatinut pitkän kuntoutumisprosessin luottaakseen ihmisiin.

Mitä enemmän Lamminen ja Jaakkola ovat ottaneet eläimiä, sitä enemmän he ovat saaneet kyselyitä uusien eläimien pelastamisesta.

– Paljon on myös kysytty väliaikaisia sijoituspaikkoja. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, että Kytömaa on eläinten loppuelämän koti. Emme voi riskeerata eläimen päätymistä uudelleen kiertoon, Lamminen sanoo.

Tällä hetkellä Lamminen ja Jaakkola eivät voi ottaa uusia eläimiä vastaan. Tämä tuntuu pariskunnan mielestä raastavalta, sillä tilaa ja jaksamista heillä vielä riittäisi.

Ongelmana on raha. Miltei kaikki eläinten kustannukset hoituvat pariskunnan palkkatuloilla.

– Meillä ei ole rahankeruulupaa. Siksi Kytömaan eläinkoti ry:n kannatusyhdistyksen tuotot ovat ainut rahavirta, jota saamme eläintenpitoa varten. Siinä puhutaan tällä hetkellä joistakin sadoista euroista.

Rahankeruulupa maksaa 300 euroa. Lamminen ja Jaakkola eivät voi sitä juuri nyt maksaa.

– Laskemme tarkkaan eläimen arvioidut pitokustannukset eläinlääkäreineen kaikkineen, mutta tällaisiin ylimääräisiin menoihin ei juurikaan jää rahaa, Lamminen taustoittaa.

Rescue-eläimen ottaminen ei välttämättä maksa mitään – kunnes eläinlääkärikulut alkavat raksuttaa ja eläimelle etsitään sopivia hoitomuotoja.

Jaakkola ja Lamminen saavat paljon kyselyitä hevosista, tuotantoeläimistä sekä populaatiokissoista, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti.

– Populaatiokissoilla on tyypillisesti sisäsiittoisuuden vuoksi erinäisiä sairauksia. Rescue-eläimen hankinta voi olla lopulta aikamoinen investointi, Lamminen toteaa.

Mahdollinen eläimen lopetuskaan ei ole ilmaista, etenkään jos kyseessä on suurikokoinen yksilö.

– Valtaosa meille tarjottavista hevosista on selkeästi elämänsä ehtoopuolella, ja pelkkä hevosen lopetus maksaa tuhkauksineen 1 300 euroa, Jaakkola sanoo.

Lamminen työskentelee arjessaan lähihoitajana, mutta hän on tehnyt valtaosan urastaan töitä klinikkaeläinhoitajana. Jaakkola on myyntineuvottelija.

Jaakkola muutti Lammisen maatilalle, nykyiseen Kytömaan eläinkotiin, pariskunnan tavattua vuonna 2015.

– Omistin tuolloin ratsuhevosen, ja sen lisäksi meillä oli koira, Lamminen taustoittaa.

Lamminen kuuli yksinäisestä Oliver-aasista sattumalta. Se aloitti tilan rescue-toiminnan.

– Sen jälkeen pelastimme kanoja, lampaita, kissoja, koiran ja ponin. Nykyään tilalla asuu myös entinen ravihevonen nimeltä Fiina.

Kytömaan eläinkodilla on Facebookissa tuhatkunta seuraajaa. Tämä ei ole vielä erityisen paljon, sillä esimerkiksi julkisuudessa toistuvasti esiintyvällä Eläinsuojelukeskus Tuulispäällä on 78 000 seuraajaa. Lamminen ja Jaakkola haluavatkin tulevaisuudessa laajentaa toimintaansa ja näkyvyyttään.

– Tyttäreni toisinaan ylläpitää TikTok-tiliämme. Tarvitsisimme silti aktiivisempaa somenäkyvyyttä muissakin kanavissa, Jaakkola sanoo.

Pariskunnan toive saattaa käydä toteen, sillä he pystyvät tarjoamaan työllistettävälle asuinpaikan. Lamminen ja Jaakkola tahtoisivat tilalle erityisesti it-alan osaajan, joka kehittäisi eläintilan nettisivuja.

Ylipäätään Jaakkola ja Lamminen haluavat tarjota kaikille kiinnostuneille mahdollisuuden nähdä rescue-eläinten arkea ja osallistua niiden hoitoon.

– Meillä oli juhannuksen jälkeen kymmenen vapaaehtoista Allianssin nuorisovaihdon kautta. Teimme yhdessä ruokaa ja tilan päivittäisiä töitä. Tällaista toimintaa haluaisimme enemmänkin, Lamminen kertoo.

Tilalla ovet ovatkin aina avoinna sekä pelastusta vaativille eläimille että ihmisille.

– Meidän lisäksemme tilalla asuu jatkuvasti joku muukin tuttavapiiristä, kuka sitten ikinä tarvitseekaan majapaikkaa. Olemme toivottaneet kaikki tervetulleiksi.

Vaikka Kytömaan eläintila ei ole vielä laajalti kuuluisa, kiskolaiset tuntevat Jaakkolan ja Lammisen luonnonsuojelutaustan.

Pariskunta on aikoinaan tavannutkin toisensa Luonnonsuojeluliitto Tapiolan kautta Lammisen järjestämässä susikeskustelutilaisuudessa.

Lamminen ja Jaakkola ovat yhtä mieltä siitä, että jokainen elämä on yhtä arvokas. Siksi he suojelevat susiakin, vaikka Kytömaan kaksi lammasta löytyivät pihalta raadeltuina vuonna 2015.

– Pidän tapaturmaa edelleen omana syynäni. En ollut suojannut lampaitani kunnolla, Lamminen sanoo.

Lamminen ja Jaakkola ovat aktiivisia petoaidan puolestapuhujia. He myös auttavat ihmisiä pystyttämään niitä.

– Toimiviin petoaitoihin ei ole tullut yhtäkään susivahinkoa. Kaikki harmilliset vahingot koskevat aitoja, joissa on ollut puutteita, Jaakkola toteaa.

Jaakkola kertoo aiheen olevan etenkin lammasfarmareiden keskuudessa niin arka, että osa farmareista haluaa pysytellä nimettömänä pyytäessään apua aidan pystytykseen. Petoaitoja varten on olemassa Facebook-ryhmä, jossa sekä aidan pystyttäjät että pystytyksen haluavat voivat löytää toisensa ja kommunikoida ilman julkista painetta.

Sudet herättävät aggressiivista keskustelua maaseudulla, ja pariskunta on saanut tästä osansa. He kohtaavat säännöllisin väliajoin uhkailua ja huutelua ruokakaupassa susien puolustamisen vuoksi.

Uhanalaisten susien puolustaminen ei tarkoita Jaakkolan mukaan välttämättä sitä, ettei peurakantaa pitäisi harventaa.

– Meidänkin yhden laidunmaamme peurat söivät kokonaan. Peurakanta on riistäytynyt käsistä, emmekä tuomitse eettistä metsästämistä, Jaakkola sanoo.

Hän viittaa kärsimyksen tuottamiseen eläimelle. Luodin on tapettava eläin välittömästi, ja talviruokinta tulisi Lammisen mukaan lopettaa tarpeettoman ekosysteemiin puuttumisen vuoksi.

Jaakkola ja Lamminen ovat saaneet metsästäjistä kotinsa lähellä valitettavan negatiivisia kokemuksia. Kerran he törmäsivät tyttärensä kanssa yhteisellä metsäretkellä juopuneeseen metsästäjään, joka osoitteli heitä aseella.

– Häiritsimme kuulemma metsästystä. Luonnossa tulisi metsästäjien mielestä liikkua huomioliivit päällä ja meteliä pitäen. Tämä on päinvastainen tapa sille, miten haluamme olla luonnossa, Lamminen sanoo.

Pariskunta tekee eläinlaumansa kanssa paljon metsäretkiä. Siksi he tahtoisivat tietää, millaisina kellonaikoina ja päivinä lähimetsään ei ole asiaa.

– Tästäkin huolimatta asetelma on vääristynyt, jos luonnossa pitää ylipäätään pelätä tulevansa ammutuksi, Lamminen toteaa.