Sudet hyökkäsivät yli 40 lampaan kimppuun elokuun alussa halikkolaisella tilalla (SSS 12.8.). Loppukesän aikana lampaisiin kohdistuneita susien laajoja hyökkäyksiä on tapahtunut myös muualla Suomessa.
Susilauman metsästäminen muuttuu yleensä kesän aikana, kun pennut kasvavat ja pystyvät osallistumaan ruoanhankintaan tehokkaammin. Laumassa pentuja opetetaan metsästämään. Lisäksi sudella on voimakas metsästysvietti. Nämä seikat todennäköisesti selittävät, miksi Mikkolan tilalla kymmeniä lampaita oli raadeltu, muttei syöty.
Riistakeskus on myöntänyt hyökkäyksen jälkeen poikkeusluvan yhden suden tappamiseksi seudulla. Se ei välttämättä ratkaise ongelmaa, vaan voi jopa pahentaa sitä.
Lammastilalliselle tällainen susien hyökkäys on aina ennen kaikkea kova henkinen isku. Salkkarin haastattelema lampuri kertoi, miten hän joutui koko päivän keräämään kuolleita lampaita pitkin laidunta ja pelastamaan haavoittuneita.
Loukkaantuneiden eläinten hoito jatkuu pitkään. Sen päälle tulee vielä uuvuttava paperisota tuhojen korvaamiseksi. Sekä taloudellinen että henkinen palautuminen kestää kauan.
Tämän kaltaiset tapahtumat ovat omiaan lietsomaan susivihaa ja -pelkoa. Susi kuuluu Suomenkin luontoon, vaikka poronhoitoalueella sitä ei hyväksytäkään.
Ihmiselle susi ei ole uhka, mutta lounaisen Suomen susikanta on viime vuosina ollut kasvussa. Se johtaa väistämättä entistä enemmän myös yhteentörmäyksiin.
Merkittävä susikantaa ylläpitävä tekijä ovat näillä main paksusti voivat peurat. Juuri päivää ennen Mikkolan tilan traagista uutista Salkkari oli kertonut, että Salon seudun peurakanta jatkaa kasvamistaan (SSS 11.8.).
Tältä osin riistanhoito ei ole onnistunut. Peurat ovat myös kiistanaihe. Viime vuosina on käyty keskustelua etenkin peurojen talviruokinnasta. Puolustajien mukaan se helpottaa metsästystä ja vähentää kolareja. Kiistämätöntä lienee, että se myös vahvistaa kantaa. Tehokkaampi peurakannan hillintä auttaisi myös susiongelman ratkaisussa.
Ja maataloudessa nyt tulee hävikkiä, viljat kärsivät kuivuudesta, tai sitten linnut syövät osan sadosta. Mansikanviljelijät kamppailevat naakkojen kanssa. Mut saavatko mitään korvauksia sadonmenetyksestä, ei. Että kyllä susivahingot on vielä hyvin korvattu vs. sadon menetys. Elämä vaan on. Ja olen samaa mieltä, peuroja on alueella aivan liikaa.
Susi kuuluu luontoon-hokemaa toistetaan näissä yhteyksissä lähes poikkeuksetta. Mikä ajatus on tämän taustalla? Kannanhoidollisen metsästyksen tavoitteena ei ole hävittää susia luonnosta, vaan vähentää susista johtuvia ongelmia siedettävälle tasolle. Peurojen rooli susikannan kehitykselle on todennäköisesti yliarvioitu. Perinteisesti susikannat ovat olleet vahvoja idässä, jossa peuroja ei juurikaan ole. Sittemmin sudet ovat asettuneet myös länteen, mutta jostain syystä jättäneet väliin Keski-Suomen. Ei voi välttyä ajatukselta, että taustalla olisi ollut luontaisen leviämisen lisäksi siirtoistutuksia. Vahva peurakanta toki parantaa susien ravintotilannetta ja lisää kannan elinvoimaisuutta. Tällä hetkellä tavoitteena on peurakantojen leikkaus. Metsästyksen tehostamista on helppo esittää, keinoista vain on pulaa. Onhan kaatojen määrä kasvanut viimeisten… Lue lisää »
Lampureille on riittävän raskasta jo nyt, että nämä susia suosivat henkilöt sitä lisäävät ”ohjeillaan” ilman isompaa tietoa. Eikö heiltä riitä tuntemuksia kotieläinten kärsimyksille, kun susi elävän eläimen kylkiä suurilla hampaillaan puree ja repii jättäen sitten kitumaan. Arat ihmiset eivät uskalla marjastamaan eikä sieneen lähteä. Tämäkö on tulevaisuus, kun susipopulaatio lisääntyy asutusten lähimetsiköissä ja tottuvat pennuista lähtien ihmisten hajuun ja että pihoilta löytyy saalista.