Salossa on vireillä useita suunnitelmia, jotka herättävät positiivisia odotuksia.
Kaupunki valmistelee esimerkiksi Salonjoen rantojen kunnostusta ja rantareittiä matkan varrelle sijoitettavine puistoineen.
Kaupungin ydinkeskustassa on vireillä useita kaavoja, jotka mahdollistavat uutta rakentamista ja asuinalueita. Yksityiset kiinteistönomistajat havittelevat loft-asuntoja vanhoihin tehdaskiinteistöihin.
Asemapaikkana Saloa hyödyttää myös Petteri Orpon hallituksen linjaus vauhdittaa ratojen rakentamista.
Suunnittelu on välttämätöntä, mutta vasta hyvä alku. Salossa on saatu vuosien varrella kokemusta esimerkiksi keskustan kehittämishankkeista, joiden ideoista valtaosa on jäänyt toteuttamatta.
Osa on kaatunut kaupungin rahapulaan, osa on jäänyt odottamaan parempia aikoja ja osa on tyrmätty poliittisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi käy useasti esitetty Vilhonkadun kävelyosuuden jatkaminen.
Kunnallinen päätöksenteko on monimutkainen ja -vaiheinen aparaatti, johon vaaleilla valitut päättäjät tuovat aimo annoksen arvaamattomuutta.
Siksi mikään ei ole varmaa, ennen kuin suunnitelmat on hyväksytty ja niiden toteuttamiseen on varattu rahat talousarviossa.
Kaupungissa suunnitelmia tekevät virkamiehet, mutta lopputulos on poliittisten päättäjien vastuulla.
Yhtälö edellyttää, että osapuolet tekevät tiivistä yhteistyötä ja kuulostelevat matkan varrella kaupunkilaisten reaktioita.
Päätöksenteosta voi ennustaa takkuista, jos valmistelevien virkamiesten ajatukset eivät käy yksiin poliittisten ryhmien odotusten kanssa. Suunnitelmia pitää esitellä päättäjille varhaisessa vaiheessa, ja poliittisten päättäjien tulisi puolestaan osata evästää virkamiehiä.
Hyväkin suunnitelma on tyhjän väärti, jos se päätyy roskakoriin ensimmäisessä lautakunnan kokouksessa.
Poliittiset päättäjät eivät voi huokaista helpotuksesta vielä siinäkään kohtaa, kun suunnitelma on hyväksytty ja sille on varattu rahat talousarviossa.
Hankkeen toteutuksesta on pidettävä huolta loppuun asti samalla huolellisuudella kuin sen suunnittelusta.
Salossa on kertynyt kylliksi kokemusta kilpailutuksen ja hankintojen virheistä. Pahimmillaan virhe voi kaataa koko hankkeen, viivästyttää sitä tai nostaa kustannuksia.
Erehtyminen on inhimillistä. Virheet pitää myöntää, ottaa oppia ja tehdä paremmin.
Virheistä pitää päästä myös yli. Mokien loputon toistelu ja syyllisten hakeminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa eivät edistä mitään.
Tuo ”Virheet pitää myöntää, ottaa oppia ja tehdä paremmin.” on kaunis ajatus, mutta mahdoton. Viranhaltija ei voi myöntää tehneensä virkavirhettä, koska se on pahinta mitä viranhaltija voi tehdä.Siksi esimiehetkin puolustelevat alaistensa virheitä, ettei heitä syytettäisi valvonnan puuttumisesta.