Ajan autolla noin 40 000 km vuodessa ja havainnoin melko paljon liikennettä sekä maaseudulla että kaupungeissa. Melko uusi asia ovat mönkijät, joita 15 vuotta täyttäneet saavat ajaa, tietääkseni ilman autokoulua.
Katuliikenteessä jalankulkijat ja pyöräilijät eivät katso oikealle ja vasemmalle suojatietä ylittäessään. Moni tuijottaa vain kännykkäänsä ja kiharat hulmuavat, kun ei kypärääkään aina käytetä.
Autojen parkkialueilla näkee pieniä pyörälijöitä. Yritän nähdessäni kertoa lapsille, miksi se on erittäin vaarallista.
Kerran kerroin yhdelle isälle, että valistin hänen lastaan. Hän totesi, että onhan siellä vaara, että autot kolhiintuvat! Minusta olisi kauheaa, jos lapsi vahingoittuisi.
Ihan lähiaikoina Salossa pysähdyin suojatien eteen antaakseni etuoikeuden jalankulkijalle. Nuoren kuljettama mönkijä paineli pysähtymättä ohi.
Tarkkailen näitä tilanteita erityisesti, koska jouduin yrittämään inssiajoa kolme kertaa vuonna 1968 Helsingissä. Toisella kerralla inssi painoi jarrua, koska erityisen leveän suojatien edessä en pysähtynyt Hakaniemen Ympyrätalon lähistöllä.
Tämän vuosien takaisen rikkeen takia olen voinut vaikka säästää henkeni, koska jalankulkijana varaudun siihen, etteivät kaikki autoilijat pysähdy.
Minusta liikenneopetusta pitäisi olla kouluissa vaikkapa säännöllisinä tietoiskuina.
Helmi Vendelin
Suomusjärvi
