Salon Vilppaan seiväshyppääjän Wilma Murron keskimääräinen tulostaso on noussut tänä vuonna todella paljon aiempiin kausiin verrattuna. Juuri siksi keskiviikon tapahtumat Timanttiliigan osakilpailussa Zürichissä olivat niin yllättäviä.
Kisa vietiin väkiluvultaan Sveitsin suurimman kaupungin rautatieasemalle. Murto ei löytänyt tuntumaa halliolosuhteisiin, ja kilpailu oli hänen osaltaan nopeasti ohi. Kaikki yritykset 451 senttimetrin aloituskorkeudesta päättyivät joko limboon tai suorituksiin, jotka olivat varsin kaukana riman ylittämisestä.
Murto jäi edellisen kerran ilman tulosta 4. syyskuuta 2021.
Mitä tapahtui? kysyttiin hyppääjältä kentänlaitahaastattelussa.
– Seiväshyppy tapahtui, hymähti Murto viitaten lajin arvaamattomuuteen.
– Toiset toipuvat viime viikon MM-rupeamasta nopeammin kuin toiset. Tosin minusta tuntui ennen kisaa ihan hyvältä, hän jatkoi.
Sisäradalla ei tällä kertaa natsannut.
– Tässä lajissa on niin paljon muita elementtejä kuin sade tai tuuli. Rata oli erinomainen, mutta tämä vaan oli outo päivä minulle, hyppääjä kommentoi.
Valmentaja Jarno Koivunen löysi syyn vauhdinotosta.
– Juoksu heitteli. Ei saatu yhtään merkkiä osumaan. Jokainen juoksuun lähtö oli vähän erilainen, eikä Wilma osunut merkeille, Koivunen mainitsi SUL:n nettisivuilla.
Asemalla soi ja svengailtiin rokkia, vaikka koko yötä ei kisan merkeissä hengailtukaan. Yhdeksästä kilpailijasta viisi ylitti 466, kun vertailun vuoksi MM-karsinnassa meni viikko sitten 12 urheilijaa yli 465:stä. Viime vuosien kärkinimistä Tina Sutéj päätyi jaetulle seitsemännelle sijalle tuloksella 451.
Kilpailijoiden yleisestä laadukkuudesta asiat eivät jääneet kiinni. Zürichissä oli paikalla koko MM-kisojen kärkiseitsikko.
Maailmanmestaruuden viime viikolla jakaneet Nina Kennedy ja Katie Moon osoittivat vireen säilyneen. Moon varmisti kolmannen sijan yhdellä hypyllä 466:sta, kun hänen väliin jättämästä korkeudesta onnistuivat Kennedy ja Sandi Morris. Vuoden parhaan tuloksensa 476 tehnyt Morris päätyi kisassa kolmanneksi.
Kennedy siirsi paineet hetkeksi Moonille ylittämällä 481 ensimmäisellään. Kuriositeettina voi mainita Kennedyn halliennätyksen parantuneen valtavasti. Australialaista kun ei ole nähty hallikisoissa käytännössä koskaan, kun hänen kotimaassaan eletään Euroopan talven aikana kesää.
Moonin avausyrityksessä tehtiin testi siitä, paljonko rima voi heilua ilman putoamista. Yhdysvaltainen meni vuorostaan takaisin kisan kärkeen, kun testi tuli läpäistyä onnistuneesti. Seuraavan korkeuden 486 Moon jätti väliin, mutta Kennedy onnistui siitä ensimmäisellä.
Ja kun elämänsä ylivoimaisesti parhaan vireen löytänyt Kennedy pääsi vauhtiin, meni seuraavaksi ensimmäisellä myös 491. Se parantaa sentillä naisen ennätystä, joka tuli MM-kisassa. Runsas viikko sitten ennätys oli vielä 482.
Moonin viimeiseksi jäänyt yritys 496:sta oli hyvä muttei aivan tarpeeksi hyvä. Näin Kennedy voitti tällä kertaa kilpailun yksin.
Keskiviikkoinen säännön vahvistava poikkeus ei poista sitä, etteivätkö Wilma Murron näkymät kohti ensi vuoden olympialaisia olisi erinomaiset. Ne selittyvät arvokisamitaleitakin paremmin keskimääräisen tulostason jopa huimalla nousulla.
Meneillään olevan ulkoratakauden viiden parhaan tuloksen keskiarvo on 476,4 senttimetriä.
Viime kausi huipentui Münchenissä Euroopan mestaruuteen. Sen varjoon jäi syystäkin fakta, jonka mukaan kauden toiseksi paras tulos oli ”vain” 461. Sitä kautta koko vuoden 2022 keskiarvo muodostui viiden parhaan kisan osalta yhdestä sensaatiosuorituksesta huolimatta samaan luokkaan kuin vuonna 2021.
Toki nousujohteisuus on ollut kaikilla mittareilla voimassa jo läpi korona-ajan. Kesällä ja syksyllä 2020 Murto ehti kilpailla ulkoradoilla vain viisi kertaa, mutta niilläkin keskiarvo nousi merkittävästi synkistä vuosista 2017–2019.
2021 vakiintuivat 460:n lukemat kuorrutettuna henkisesti tärkeällä Suomen ennätyksellä 472. Tänä vuonna kaikki yhdeksän kisaa 9. kesäkuuta lähtien olivat tuoneet vähintään saldon 460.
Uran seitsemästä parhaasta tuloksesta kuusi on tullut tämän vuoden aikana hallikisat mukaan laskettuna.
Tuplana saavutetut Euroopan mestaruudet avasivat ovet kaikkiin Timanttiliigan osakilpailuihin, mikä johtaa jo myös taloudellisesti merkittäviin asioihin. Ennen tätä vuotta Murto oli ollut Timanttiliigan osakilpailuissa kerran kolmas, kun nyttemmin on tullut voitto sekä toinen ja neljäs sija.
Timanttiliigan finaalitapahtumassa voittajan palkintoraha kolminkertaistuu eli nousee nykykurssilla noin 27 500 euroon. Muiden loppusijoitusten osalta summa on finaalissa tuplasti tavanomaista osakilpailua suurempi.
Näitä voi sattua mestarillekin, mutta ei masennuta. Tsemppiä taas ja uutta kohti rohkeasti ja sisulla, Minna! Kyllä se taas onnistuu!