Miten paljon taimia täällä kasvaa? Kysymys herää kasvihuoneiden ja ulkona levittäyvien taimikenttien keskellä. Pienet puiden alut muodostavat suuria vihreitä mattoja.
Kiskolaisen Puut-taimitarhan omistaja Pekka Uusitalo joutuu miettimään hetken vastausta:
– Noin 3,3 miljoonaa tainta pitäisi olla ensi keväänä myytävänä.
Määrä kuulostaa suurelta. Mitä se tarkoittaa vaikkapa metsäpinta-alana?
Uusitalo ottaa esiin laskimen ja selvittää, että taimista riittää istutettavaa 1 800 metsähehtaarille. Täällä ne viettävät elämänsä alun noin yhden hehtaarin alalla.
Useimmat metsäpuut istutetaan yksivuotiaina. Siemenet kylvetään keväällä eri aikoihin sen mukaan, että taimista ehtii kasvaa sopivan korkuisia. Esimerkiksi männyntaimille ihanteellinen istutusmitta on 10–12 cm.
– Asiakkaitani ovat metsäfirmat ja lähialueen metsäyhdistykset. Kauimmaiset menevät Huittisiin ja Joroisille, Uusitalo kertoo.
– Taimia myydään pitkillä sopimuksilla, joten hinnat ovat vakaat. Vähän alaspäin on menty siitä, kun aloitin 17 vuotta sitten. Inflaatio vaikuttaa, jos nimellinen hinta pysyy samana.
Nyt kasvatettavista ensi kevään taimista on tehty sopimukset jo ennen kylvöä. Viljelijä ei joudu arvioimaan tulevaa istutusmäärää, vaan sen tekevät tilaajat.
Kuusen siemenistä oli joitakin vuosia sitten pulaa, kun kuusen istuttaminen lisääntyi. Silloin Uusitalo kokeili virolaisia siemeniä. Nyt kotimaista siementuotantoa on ehditty lisätä niin, että kuusta riittää hyvin Etelä-Suomeen. Pohjoiseen tarvittaisiin vielä lisää.
– Meillekin tulee kyselyjä Lapista asti, mutta yritän jarrutella, kun on eri kasvuolosuhteet.
Luonnonvarakeskuksessa lasketaan isä- ja äitipuiden ominaisuuksien perusteella, missä taimet menestyvät, Uusitalo kertoo.
Hänellä on nyt kuusia, jotka soveltuvat Keski-Suomeen asti. Virolaisen siemenen laskettiin kestävän Someron korkeudella.
Puun tulevan kasvupaikan kannalta ratkaiseva on siis siemen, ei taimitarhan sijainti. Sen sijaan taimien hyvässä alkuunpääsyssä on etua Etelä-Suomen suuremmasta lämpösummasta.
Kiskolaistarha on Suomen eteläisin. Seuraavaksi eteläisimmät löytyvät Nurmijärveltä ja Säkylästä.
Tila on Uusitalon kotipaikka, jossa hänen isänsä piti sikalaa.
– Olin Helsingissä koulussa ja jonkin aikaa töissä MTT Taloustutkimuksessa, mutta oli koko ajan selvää, että palaan Kiskoon.
Ensin hän jatkoi sikojen kasvatusta, mutta työtä vaikeutti allergia ja kannattavuus oli huonoa.
– Mietin pitkään, mikä voisi olla järkevää. Tiesin, että lähellä ei ollut taimitarhaa, ja tämä vaikutti kiinnostavalta. Ensin tuli yksi kasvihuone, seuraavana vuonna toinen, sitten taimitarha on pikku hiljaa kasvanut.
Jos taimitarhan puita vertaa metsän uudistamiseen luontaisesti, ero löytyy jalostuksesta, Uusitalo selittää. Jalostusvalinnassa huomiota kiinnitetään muun muassa pituus- ja paksuuskasvuun, oksiin ja hallanarkuuteen.
– Jalostetut taimet kasvavat paremmin ja ovat parempilaatuisia. Taimistoviljelijän kannalta tärkeää on, että siemenet itävät ja kasvavat hyvin.
Pekka Uusitalon aloittaessa taimitarha-ala oli juuri siirtymässä valtiolta yksityiseksi. Nyt taimitarhoja on Suomessa noin 30, ja niiden joukossa Uusitalo määrittelee oman yrityksensä pieneksi. Hänellä on itsensä lisäksi kolme työntekijää.
– Nyt kesällä on aika helppo vaihe, lannoitetaan ja kastellaan, vähän laitetaan kasvinsuojeluaineita, kitketään rikkaruohoja.
Taimipaljoutta liikutellaan suuremmissa erissä. Yhteen 40 senttimetrin levyiseen kasvatuskennoon mahtuu 81 tainta. Kone täyttää kennot turpeella ja kylvää niihin siemenet.
– Kennot viedään kasvihuoneelle, sieltä ulkokentälle ja käsittelyihin ja pakkaukseen metallikehikoissa, joihin mahtuu 28 kasvatuskennoa eli runsaan hehtaarin taimet, Uusitalo kertoo.
Syyskauden suurin työ on taimien pakkaaminen pahvilaatikoihin ja varastointi talveksi pakkaseen. Siinä riittää tekemistä lokakuun puolivälistä tammikuulle.
Tilan vanhat sikalarakennukset palvelevat uusiokäytössä pakastamoina, joissa lämpötila on muutaman asteen nollan alapuolella.
– Taimet säilyvät pakastettuina paremmin kuin ulkona ja lähtevät sitten myös kasvamaan paremmin. Jos neulaset alkavat keväällä haihduttaa vettä, kun juuristo on vielä jäässä, taimi kuolee.
Pakastaminen on yksi vaiheista, joissa vaaditaan tarkkuutta. Uusitalo pitää huolellista työtä taimitarhansa valttina, eteläisen sijainnin lisäksi.
– Ensimmäinen kriittinen vaihe on, että taimet itävät. Sitten halla voi viedä ne tai voi tulla erilaisia tauteja, ja pakkasvarasto on taas oma taitolajinsa.
Pakastaminen takaa myös sen, että taimet saadaan istutukseen oikean kokoisina. Kun istutus jatkuu vapusta juhannukseen, viimeiset ehtisivät muuten kasvaa liikaa. Laatikot lähtevät taimitarhalta jäisinä ja sulavat sopivasti siihen mennessä, kun ne ehtivät metsään.
Parhaillaan 65 prosenttia Suomen metsiin istutettavista puista on kuusia. Sitä myös Uusitalo kasvattaa eniten, ja seuraavana tulee mänty. Havupuissa on myös siperiankuusta ja douglaskuusta.
Rauduskoivun kysyntä on lisääntymässä, ja jonkin verran on myös tammea sekä tervaleppää, jota Uusitalo suosittelee erityisesti tulviville maille.
Metsäpuiden ohella tarjontaa on myös pihoihin, esimerkiksi aitakuusia.
Pois valikoimasta ovat toistaiseksi jääneet tryffelitammet ja -kuuset, mutta niihin voisi palata, jos kysyntä heräisi. Tryffeli olisi arvokas viljeltävä, mutta vie kymmenen vuotta ennen kuin siitä saa satoa.
– Tryffelitaimien kasvatus on mielenkiintoisen erilaista. Turpeeseen sekoitetaan tryffeliä, jolloin tulee symbioosi juuren ja tryffelin kanssa. Kun se onnistuu, juuristoon tulee Mikki Hiiren korvia muistuttava profiili, joka näkyy mikroskoopilla, Uusitalo kuvailee.
