Hedelmäpuiden satokauden kynnyksellä Ali-Marttilan tilalla eletään jännittäviä aikoja. Ovathan omenat pystyneet vastustamaan omenarupea ja paljonko pihlajanmarjakoi on tehnyt tuhoja? Mervi ja Sauli Sunia kiinnostaa myös, mikä yli sadasta lajikkeesta on herkullisin.
Ennen omenoita kypsyvät päärynät, joissa tuholaisongelma on pienempi, mutta poimimisen ajoitus voi olla hyvin tarkkaa.
– Monena vuonna on tullut yllättävä helleaalto juuri päärynöiden keruun aikaan. Helle nopeuttaa valmistumista, ja voi olla vain muutama päivä siinä välissä, kun jokin lajike ehtii kivikovasta ylikypsäksi, Mervi Suni kertoo.
Kuvauspäivänä elokuun alkupuolella päärynät ovat vasta parhaassa kasvussaan. Kuivan alkukesän jälkeen tulleet sateet ovat olleet auttamassa päärynöitä.
Toisaalta meneillään on runsaan pensasmustikkasadon poiminta, jota sade haittaa. Kirsikoita ja luumuja ei nyt tarvitse poimiakaan, sillä ne vei kevään halla.
Sunit ostivat kiikalalaisen autiotilan 13 vuotta sitten ja ryhtyivät kasvattamaan luomuhedelmiä ja -marjoja. Suuri haaste on ollut löytää oikeat lajikkeet, jotka kestävät tauteja ja tuholaisia ilman kasvinsuojeluaineita.
– Paikka vaikutti luomuviljelyn valintaan, sillä tämä on pohjavesialuetta, Sauli Suni perustelee.
Vaikka tila ei olisi luomussa, monet aineet eivät siltikään olisi pohjavesialueella sallittuja. Lisäksi luomu kiinnosti pariskuntaa muutenkin. Mervi Sunin työssä tämä on ollut mielenkiintoinen siirtymä laidasta toiseen:
– Työskentelin aiemmin Maatalouden tutkimuskeskuksessa tutkijana kasvinsuojelupuolella.
Joenvarren rinteen aurinkoinen pelto oli kiinnittänyt Sauli Sunin huomion jo kauan sitten, sillä hän on kotoisin lähistöltä.
– Sauli aina joskus puhui siitä, että olisi hienoa, kun siellä rinteessä olisi omenapuita, Mervi Suni muistaa.
Perhe asui Salon Alhaisissa, Mervi oli kotona pienten lasten kanssa ja Sauli teki Joensuun kartanolla puutarha- ja metsätöitä. Sitten Ali-Marttilan tilan omistaja kysyi, vieläkö Saulilla olisi niitä hulluja ajatuksia.
Tilan vanha päärakennus oli purettavassa kunnossa. Sunit asuivat vanhassa rengintuvassa ennen kuin rakensivat talon.
Viljelyn aloitus ei ollut helppoa. Rusakot pääsivät syömään ensimmäiset omenapuuntaimet, ja seuraavienkin kanssa oli ongelmia.
Vaikka kaikki sujuisi hyvin, hedelmäpuiden kanssa alku on hidas.
– Alkuun ajateltiin, ettei laiteta mansikkaa, ei voida kaikkea ennättää. Sitten todettiin, että tarvitaan jokin kasvi, josta kerätään satoa jo seuraavana vuonna.
Nyt mansikkaa ollaan vähentämässä ainakin välillä, sillä niitä kiusaavista vattukärsäkkäistä ei ole päästy muuten eroon. Osaa pensasmustikoista puolestaan vaivaa versoja kuihduttava versotauti, jota vastaan taistellaan leikkauksilla.
Mervi Suni muistaa päivän, jolloin tilan työn hitaus ja käsityövaltaisuus sai hyvän vertailukohdan: hän katseli, kuinka naapuritilalla muokattiin kymmenen hehtaaria peltoa samaan aikaan, kun hän leikkasi 20 metriä pensasmustikoita.
Kesäkaudella tilalla on yleensä ollut pari ulkopuolista työntekijää. Sunit itse puolestaan käyvät myös Mynämäellä hoitamassa Mervin kotitilaa, joka siirtyi heille Mervin isältä. Siellä kasvaa nyt nurmea ja maisemakasveja.
Omenapuurivejä katsellessa Mervi Suni huomauttaa, että tarkoitus oli poistaa rikkaruohoja siimaleikkurilla, mutta se jäi kiireessä tekemättä. Toisaalta näin voi olla parempikin.
– Kun jonain vuonna siistittiin reippaammin, seuraavina vuosina oli enemmän kirvaongelmaa. On tärkeää, että petohyönteiset viihtyvät.
Luomuviljelyssä pyritään tukemaan luonnon omaa puolustusta tauteja ja tuholaisia vastaan.
– Se on kauhun tasapaino, jonka kanssa pelataan, Mervi Suni toteaa, puoliksi huumorilla, puoliksi huokaisten, sillä pelissä on myös viljelijöiden toimeentulo.
Aiemman työnsä pohjalta hän tuntee hyvin kasvinsuojeluaineiden käytön. Esimerkiksi omenarupea torjutaan tavallisesti useita kertoja kasvukaudessa.
– Perinteinen kasviensuojelu on välttämätöntä, jos on taudeille alttiita omenalajikkeita. Toisaalta tämä ruokkii itseään, sillä torjunta tuhoaa myös kaikki hyötymikrobit, jolloin jää puhdas pöytä uudelle infektiolle.
Luomussa hyvät ja pahat mikrobit säilyvät kasvien pinnoilla kamppailemassa keskenään.
– Hyötymikrobit, joita luomutuotteista saadaan, ovat hyviä myös ihmisten vatsalle.
Kasveille erityisen tärkeitä hyönteisiä ovat pölyttäjät, ja luomussa myös ne altistuvat vähemmän kasvinsuojeluaineille.
Ali-Marttilan tilalla on parikymmentä omaa mehiläispesää. Mehiläiset saavat loppukesän ruokaa kukkaviljelmältä, joka on Mervin uusin innostus. Hän kasvattaa muun muassa daalioita, gladioluksia ja juhlapöytiin hyvin sopivia siitepölyttömiä auringonkukkia.
Päärynää on reilu puoli hehtaaria, omenaa vajaat kolme hehtaaria. Kaikkiaan puutarhatilalla on alaa noin kahdeksan hehtaaria.
Omenalajikkeita on yli sata, joitakin niistä on 100–150 puuta, joitakin vain muutama.
– Tästä tuli tällainen koetarha. Pitäisi olla 1–2 lajiketta, että voisi myydä tukkuun, mutta ensin tarvitsisi löytää ne lajikkeet, jotka soveltuvat luomuun, Mervi Suni pohtii.
– Kaikki ovat erilaisia, ja niillä on oma makunsa, Sauli Suni lisää.
Lajikkeet eivät ole niitä suomalaisille tutuimpia, vaan kestäviksi jalostettuja venäläisiä. Ensimmäiset taimet hankittiin Hirvensalmen taimistosta, ja sitten puita on tehty itse lisää varttamalla.
– Meillä ovat edelleen omenaruvenkestäviä sellaisetkin lajikkeet, joissa kestävyys on muualla murtunut. Luontainen tasapaino on yllättävän tehokas, Mervi Suni kertoo.
Sauli Suni huomauttaa, että luomuviljelyynkin on olemassa kasvinsuojeluaineita, mutta niitä ei ole kannattanut hyväksyttää Suomen pienille markkinoille.
Hänen ajatuksensa omenapuista rinteessä on toteutunut, mutta vielä eivät omenaideat lopu. Kasvamassa on siideriomenanapuun taimia, englantilaisia lajikkeita, ja siideripanimon rakentaminen on suunnitteilla.
Kasvihuoneissa on myös kokeilussa viinirypäleitä.
– Olemme me ainakin hajauttaneet tuotantoa, ehkä vähän turhankin rajusti. Välillä joku kysyy, että mihin te aiotte oikeasti keskittyä, Mervi Suni sanoo nauraen.
