Monen tiedotusvälineen arviot Suomen MM-kisasuorituksista huokuivat positiivisuutta. Eikä syyttä.
Niin sanotun pistetaulukon perusteella kisajoukkue ylsi parempaan tulokseen kuin kertaakaan 18 vuoteen. Tuolloin urheiltiin Helsingissä.
Pisteitä kertyi 15 neljän eri urheilijan avulla. Saldo lasketaan kaavalla, jossa lajin voittaja saa kahdeksan ja toiseksi sijoittunut seitsemän pistettä. Kahdeksannelle merkitään vielä yksi piste.
Yksittäisistä kisoista on niin yleisurheilussa kuin esimerkiksi koripallossakin syytä olla vetämättä valtavia johtopäätöksiä.
MM-koripallossa Suomen kokonaissuoritus tulee olemaan jossain määrin pettymys, vaikka Susijengi voittaisi kaikki jäljellä olevat ottelunsa. Joukkue ei ole niin huono kuin MM-turnauksen kaksi ensimmäistä ottelua osoittavat. Toisaalta viimevuotinen joukkuekaan ei ollut niin hyvä kuin EM-puolivälierän alun dominointi osoitti.
Saksan yleisurheilujoukkue jäi puolestaan Budapestissa ilman mitaleita ja voitti vastaavasti vuosi sitten EM-Münchenin mitalitaulukon.
Pidemmällä kaavalla ajateltuna tässä lehdessä MM-kisojen aattona pohdittu ajatus Suomen yleisurheilun todellisesta nosteesta pätee edelleen. Kolmannen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen sijan sekä kolmen muun top-12-paikan kokonaisuus tuli enimmäkseen urheilijoiden perussuorituksilla. Lisäksi viime vuoden EM-menestys oli parasta pitkään aikaan.
Yle – jonka selostus- ja kommentaattoriosasto suorittivat vähintään omalla tasollaan ja monin paikoin kenties sen ylikin – arvioi kisajoukkueen onnistumista yhdellä mittarilla. Sen mukaan 64 prosenttia suomalaisurheilijoista sijoittui paremmin kuin parhaiden tulosten tilasto olisi etukäteen antanut olettaa. Sen perusteella olisi nähty useitakin venymisiä.
Tämä on yksi tavoista, joista mikään ei ole aukoton. Suomalaisten nuppiluvultaan isossa joukkueessa tapahtuu vääristymää väkisinkin.
Melko moni urheilija oli ennakkotilastoissa viimeisten joukossa. Näissä tapauksissa oli hyvin pienet tai jopa olemattomat mahdollisuudet siihen, että toteutunut sijoitus olisi ollut tilastoa huonompi. Esimerkiksi yhden kanssakilpailijan keskeytys tai hylkäys olisi siten jo saattanut nostaa suomalaisen tilastosijaansa ylemmäs.
Koko naisten kuulantyöntökolmikko ja 200 metrin juoksukaksikko ovat hyviä esimerkkejä tästä. Anniina Kortetmaa juoksi kesän toiseksi heikoimman aikansa, mutta sijoitus oli silti tilastoja parempi.
Kauden parhaita tuloksia saatetaan lisäksi urheilla paljonkin toisistaan poikkeavissa olosuhteissa. Suhteellisen tuoreessa muistissa ovat vielä esimerkiksi moukarinheiton kyseenalaisissa paikoissa ja kyseenalaisilla mittaustavoilla tehdyt suoritukset, jotka ovat oikeuttaneet olympiaedustukseen.
Hyväksi havaitun määritelmän mukaan viidesosa kilpailijajoukosta ylisuorittaa, viidesosa alisuorittaa ja kolme viidesosaa urheilee omalla perustasollaan. Budapestissa tilanne oli jopa poikkeuksellisen korostetusti juuri tämä. Arvioissamme ylisuorittajiksi nousi 15, alisuorittajiksi jäi 17,5 ja omalla tasollaan kisasi 67,5 prosenttia.
On myös tärkeää huomioida Salkkarin arviointikriteerit. Tässäkin tapauksessa ne liittyvät nimenomaan meneillään olevan kauden aiempiin suorituksiin. Esimerkiksi Kristiina Mäkelä olisi viime vuoteen verrattuna suorastaan romahtanut, mutta menneen kesän perusteella suorittaminen MM-loikkapaikalla oli lähellä jopa ylisuorittamista.
Wilma Murto nousi loppukesällä sellaiselle tasolle, jossa MM-pronssi oli odotettu suoritus, samoin sen tuonut tulos 480. Omalla rutiinitasollaan eteni pistesijaurheilijoista myös Oliver Helander.
Elämänsä kilpailun tekivät ennätykseensä yltäneet Nathalie Blomqvist, Silja Kosonen, Eveliina Määttänen ja Veli-Matti Partanen. Muiden osalta voisi hyvinkin perustellusti miettiä kategorian laskua ylisuorittajasta alaspäin. Vastaavasti osan voisi pystyä perustelemaan alisuorittajasta peruskategoriaan.
Koronan jälkeen eri lajit ”kirivät kiinni” pitämättä jääneitä arvokisoja. Kun tapahtumia on ollut viime ja tämän vuoden aikana valtava määrä, tietyt asiat menevät vääjäämättä toistamisen puolelle.
Toisaalta harva suomalainen taho noteeraa ainakaan julkisesti valkovenäläisten ja venäläisten poissaoloja analyyseissään. Siksi on syytä taas kerran todeta, että esimerkiksi jutun alussa mainittu yhteispisteiden vertailu ei ole vedenpitävä. Oikeaoppisesti se pitäisi tehdä poistamalla kyseisten maiden edustajien sijoitukset myös aiempien kisojen tilastoista.
Venäläisurheilijat saavuttivat vuoden 2019 MM-kisoissa kuusi mitalia. Se on aika paljon sivuutettavaksi arvioista kokonaan.
Venäjän hyökkäyssota on johtanut traagisiin kohtaloihin – menehtyneiden ukrainalaisurheilijoidenkin määrä nousee kuukausi kuukaudelta. Samaan aikaan muutokset kansainvälisessä kilpailutoiminnassa ovat suuret.
Venäläiset ja valkovenäläiset ovat kisanneet MM- tai EM-areenalla viimeksi vuonna 2019. Sen jälkeen kisoja siirsi koronavirus, eli toistaiseksi he ovat olleet poissa jo kolmista maailman tai maanosan mestaruuskilpailuista.
SUOMALAISURHEILIJAT MM-KISOISSA
Valtaosin perussuorituksia
Ylisuorittajat (6 urheilijaa)
Silja Kosonen (loppusijoitus 5:s), Veli-Matti Partanen (6:s ja 18:s), Ella Junnila (13:s), Eveliina Määttänen (13:s), Suvi Koskinen (15:s), Nathalie Blomqvist (39:s)
Omalla tasollaan (27 urheilijaa)
Wilma Murto (3:s), Oliver Helander (7:s), Saga Vanninen (9:s), Toni Kuusela (13:s), Viivi Lehikoinen (15:s), Camilla Richardsson (15:s ja 24:s), Aaron Kangas (17:s), Kristiina Mäkelä (18:s), Lassi Etelätalo (18:s), Joonas Rinne (20:s ja 49:s), Reetta Hurske (21:s), Juho Alasaari (22:s), Elina Lampela (22:s), Alisa Vainio (22:s), Krista Tervo (23:s), Aleksi Ojala (25:s), Eveliina Rouvali (29:s), Senni Salminen (30:s), Elmo Lakka (31:s), Salla Sipponen (31:s), Senja Mäkitörmä (31:s), Lotta Harala (33:s), Aino Pulkkinen (36:s), Anniina Kortetmaa (39:s), Mette Baas (41:s), Jerry Jokinen (43:s), Nina Chydenius (54:s).
Alisuorittajat (7 urheilijaa)
Anni-Linnea Alanen (17:s), Aaro Davidila (26:s), Topi Raitanen (28:s), Heta Tuuri (32:s), Emilia Kangas (33:s), Saga Andersson (ei tulosta), Urho Kujanpää (ei tulosta).
Eurooppa on taantunut ”sopivissa” lajeissa
Usea nuori tai ainakin nuorehko suomalaisyleisurheilija on tällä hetkellä sopivassa lajissa. Siis sellaisessa, jossa eurooppalaiset ovat yleisesti jääneet sivuosaan.
3 000 metrin estejuoksussa tämä on itsestäänselvyys, ja sitä kautta Topi Raitanen lienee taas ensi kesäkuussa kovan luokan EM-tekijä MM-karsiutumisista huolimatta. Näkymät ovat kuitenkin lupaavat myös useissa muissa lajeissa.
Eurooppa on ajautunut korkeintaan kakkosmaanosaksi esimerkiksi naisten seiväshypyssä ( Wilma Murto ), naisten moukarinheitossa ( Silja Kosonen ) ja jopa miesten keihäänheitossa ( Oliver Helander ). He olivat eurooppalaisista Budapestissa kolmen parhaan joukossa.
