Halikonlahdella riehuneeseen lintuinfluenssaan on kuollut kesän aikana Salossa satoja naurulokkeja. Suurin osa lokkiyhdyskunnan poikasista menehtyi jo ennen kuin ne tulivat lentokykyisiksi.
– Vain noin 100–150 poikasta pääsi lentoon. Se on todella vähän, salolainen lintuharrastaja Paul Boijer sanoo.
Lokinpoikasten uskotaan kuolleen lintuinfluenssaan jo pesässä tai nääntyneen toisen tai molempien emojen kuoltua. Aikuisiakin lintuja menehtyi arviolta toistasataa. Joukkokuolema on isku Halikonlahden naurulokkiyhdyskunnalle, joka on elpynyt takavuosien taantumasta.
– Ensi vuonna on aika paljon vähemmän pesiä, Boijer ennakoi.
Lintuharrastajia mietityttää nyt se, miten käy tuhansille meri- ja valkoposkihanhille, jotka alkavat kohta kerääntyä Halikonlahdelle tuhatpäisiksi parviksi.
Paul Boijer laski Halikonlahden uikut, sorsat, lokit ja nokikanat 17. toukokuuta osana Luonnontieteellisen keskusmuseon valtakunnallista vesilintulaskentaa. Halikonlahdella on tavannut pesiä tuhatkunta naurulokkiparia, ja tällä kertaa Boijer kirjasi tiedot 907 pesästä.
Naurulokki on uhanalainen laji, ja Halikonlahden yhdyskunta on koko Suomen mittakaavassa merkittävä.
Yksittäisiä kuolleita lokkeja nähtiin Halikonlahdella tiettävästi jo toukokuun loppupuolella, mutta niiden kuolinsyy jäi selvittämättä. Kesäkuun 13. päivä valvontaeläinlääkäri keräsi rannoilta kaksikymmentä raatoa ja lähetti ne Ruokavirastoon tutkittavaksi.
”Lintuinfluenssa aiheutti naurulokkien joukkokuoleman Salossa”, Lounais-Suomen aluehallintovirasto tiedotti 19. kesäkuuta. Siivekkäistä oli löytynyt ärhäkkä H5N1-tyypin lintuinfluenssa.
Viraston mukaan tapaus oli ensimmäinen Suomessa todettu luonnonvaraisten lokkien joukkokuolema, jonka lintuinfluenssa oli aiheuttanut.
Aikuisten naurulokkien kuolemat Halikonlahdella jatkuivat, mutta niistä ei enää kohistu.
Amerikkalaisen ympäristötaiteilija Jackie Brooknerin suunnittelema ympäristötaideteos Veden taika valmistui Halikonlahdelle vuonna 2009. Keinotekoiset kelluvat saaret ankkuroitiin keskelle jätevedenpuhdistamon entistä saostusallasta. Merenpuoleista allasta kutsutaan kolmosaltaaksi.
Pesivien naurulokkiparien määrä Halikonlahdella oli tuolloin kuihtunut vain kahdeksaankymmeneen, kun niitä vielä 1970-luvulla oli ollut parituhatta.
Veden taika käänsi suunnan. Naurulokit asettuivat pesimään päällystetylle polystyreenimuoville, ja lintujen määrä moninkertaistui muutamassa vuodessa.
– Keinosaaret ovat ihan ehdottomia. Niillä on ratkaiseva merkitys naurulokeille ja monelle muulle linnulle, salolainen lintuharrastaja Janne Riihimäki toteaa.
Riihimäki on retkeillyt Halikonlahdella neljäkymmentä vuotta. Hän myös ilmoitti kesäkuisista lokkikuolemista eläinlääkärille.
Naurulokin poikaset tulevat lentokykyisiksi 5–6 viikossa. Kasvillisuus esti lintuharrastajia näkemästä, mitä keinosaarten pesissä lopulta tapahtui. Edellisinä vuosina naurulokit olivat Boijerin mukaan tuottaneet 500–1 000 lentopoikasta.
– Haju viittasi siihen, että saarella oli todella paljon kuolleita poikasia ja varmaan vanhempiakin lintuja, Boijer arvioi.
Lentoon lähti vain murto-osa poikasista, ja sittemmin alueella nähtiin kuolleena myös nuoria lokkeja.
Suojeluasiantuntija Tero Toivanen Birdlife Suomesta viittaa Pohjanmeren rannikolla ja Britteinsaarilla tehtyihin tutkimuksiin.
– Puhutaan valtavista tappioista, kun tauti iskee kolonioihin. Merilintu- ja tiirakolonioissa tautiin on voinut menehtyä jopa puolet emolinnuista. Poikastuotossa tappio on vielä suurempi.
H5N1-viruksen tiedetään iskeneen Suomessa ainakin viiteentoista naurulokkiyhdyskuntaan tänä kesänä. Kuolleisuutta voidaan vain arvailla, tutkimustietoa ei toistaiseksi ole.
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa julkaisi toukokuun alussa raportin, jossa kerrottiin naurulokkien joukkokuolemista Keski- ja Länsi-Euroopassa. Tappava H5N1-virus oli joulu-maaliskuussa levinnyt seuduilla, joissa talvehti myös suomalaisia naurulokkeja.
Efsa arvioi, että kuolleisuus saattoi koskea jopa satojatuhansia lintuja.
Halikonlahdelle ensimmäiset naurulokit laskeutuivat muuttomatkaltaan maaliskuun loppupuolella. Lokkien pääjoukko saapui huhtikuussa, jolloin lintuharrastajia liikkui Halikonlahdella arvattavasti päivittäin. Kuolleita lintuja ei vielä tuolloin havaittu.
Ruokaviraston mukaan viruksen itämisaika linnuilla vaihtelee muutamasta tunnista kahteen viikkoon, mutta yleensä se kestää 3–5 vuorokautta. Arvoitukseksi jää, milloin ja mistä virus kulkeutui Saloon kesken naurulokkien pesimäkauden.
Lintuinfluenssavirus voi Ruokaviraston mukaan säilyttää taudinaiheuttamiskykynsä kosteassa ja viileässä jonkin aikaa. Lietteessä se saattaa pysyä tutkimusten mukaan hengissä jopa 105 vuorokautta.
Halikonlahden lokkijoukko on jo hiljentynyt ja lähtenyt muuttomatkalle. Lintuharrastajia askarruttaa, voiko virus olla vielä vaaraksi esimerkiksi hanhille ja muille vesilinnuille.
– Mitä kylmempää on, sitä paremmin virus selviää. Lämpö on virusten tuho, ja nyt oli aika kovia helteitä. Vaikea kuitenkaan sanoa, mikä on lämpötila jossain ruovikossa ja minkälaista lietettä siellä on. Nähtäväksi jää, ennustaja ei voi olla, tutkimusprofessori Tuija Gadd Ruokavirastosta toteaa.
Janne Riihimäki miettii, moniko Halikonlahden naurulokeista palaa ensi vuonna pesimään.
– Moni pitää sitä kevään merkkinä, kun naurulokkien kirkuna alkaa kuulua.
Rääkyvä lokkiarmeija puolustaa keinosaarten yhdyskuntaansa kiukkuisesti, ja tarjoaa samalla suojaa myös esimerkiksi tukkasotkille.
Suunnitteilla lisää saaria naurulokeille
Salon jätevedenpuhdistamon vanhoihin saostusaltaisiin saatetaan rakentaa linnuille lisää saarekkeita tulevina vuosina.
– Suunnitelma on tilattu, ja tarkoitus olisi kuivata kakkosallas hetkellisesti ja rakentaa sinne pesimäsaarekkeita, ylitarkastaja Maria Yli-Renko Varsinais-Suomen ely-keskuksesta kertoo.
Tyhjentäminen auttaisi poistamaan muun muassa ruutanat ja hopearuutanat, joita ei saada pyydettyä altaasta kalastamalla. Eväkkäät kilpailevat samasta ravinnosta vesilintujen kanssa ja samentavat vettä tonkiessaan pohjaa, jolloin uposkasvit ja niissä elävä pieneliöstö vähenevät.
– Nyt se on vain kaivettu allas. Pyrkimys olisi saada sinnekin monimuotoinen elinympäristö, Yli-Renko huomauttaa.
Saarekkeita voidaan Yli-Rengon mukaan rakentaa siinäkin tapauksessa, ettei altaan tyhjentäminen onnistu. Aikataulu on avoin, mutta työt voisivat näillä näkymin alkaa aikaisintaan parin, kolmen vuoden päästä.
Toimittajan kommentti: Kenen syy
Luonnonvaraisia siivekkäitä tappava influenssavirus nostattaa ihmisissä jopa lintuvihaa. H5N1-tyypin virus havaittiin ensimmäisen kerran tarhatuissa hanhissa vuonna 1996 Kiinan Sanshuissa. Sieltä se levisi Kaakkois-Aasiassa siipikarjatilalta toiselle ja osui myös ihmiseen.
Mitä ahtaammin ankkoja, kanoja, sikoja ja ihmisiä asuu vieri vieressä, sitä ihanteellisempi sikiämispaikka se on virusmutaatioille.
Suomessa H5N1 levisi turkistarhoille. Häkkeihin on maassamme ahdettu toista miljoonaa minkkiä ja sinikettua. Luonnossa sekä minkki että naali ovat yksineläjiä, jotka karttavat lajitovereitaan muulloin kuin lisääntymisaikana.
Mitä syvemmälle luontoon ihminen työntyy pirstomaan villieläinten viimeisiäkin elinympäristöjä, sitä suurempi riski on uusille pandemioille. Ihmiskunta aiheuttaa itse omat kriisinsä, ja yrittää suojautua luonnolta, kun sen päinvastoin pitäisi suojella sitä.
