1Kun maailma kulkee kriisistä toiseen, moni haluaa auttaa.
Yksi tapa ojentaa käsi lähimmäiselle on tavaran voimalla auttaminen. Itselle turhat kumisaappaat saattavat olla toiselle tae kuivista varpaista ja tie mustikkametsään.
Valitettavasti myös piittaamattomuuden ja suoranaisen kiusanteon voi verhota auttamiseksi.
Salossa toimivat hyväntekeväisyysjärjestöt kertovat, että lahjoitustavaroiden joukossa on valtava määrä jätettä. (SSS 31.7.)
Vapaa-aikaansa lahjoittavat vapaaehtoiset joutuvat perkaamaan likaisia, homeisia ja käyttökelvottomia tavaroita. Jätemaksujakin kertyy järjestöille paljon, kun tavaraa lajitellaan ja toimitetaan asianmukaisesti jatkokäsittelyyn.
Oman roinan kippaaminen hyväntekeväisyysjärjestön riesaksi ei ole auttamista. Moni tämän taatusti tietää, mutta silti roskaa pakataan pusseihin ja viedään keräyspisteisiin.
Saman ilmiön kanssa kamppailtiin, kun Ukrainan sota alkoi ja pakolaisvirta toi paljon apua tarvitsevia myös Suomeen. Hyväntekeväisyys alkoi kiinnostaa yhä useampaa suomalaista, ja Salossakin avustuspisteisiin virtasi valtavasti tavaraa.
Myös tuolloin vapaaehtoistyöntekijät tuskastuivat jätteitä lajitellessaan.
Hyvän ja käyttökelpoisen tavaran lahjoittaminen on tietysti arvokasta ja suositeltavaa. Se tekee hyvää paitsi ihmisille myös luonnolle.
Auttaminen tuottaa parhaimmillaan merkityksellisyyden tunteen ja hyvää mieltä monelle. Niin lahjoittaja kuin lahjan saajakin ovat tyytyväisiä, kun roskasta tulee aarre.
Jätettä ei pidä kärrätä järjestöjen keräyskiin. Silloin roskasta tulee riesa, ja samalla tuhraantuu vapaaehtoistyöntekijöiden arvokasta aikaa.
