Petja Ylikylällä on selkeä tavoite. Nykyaikaisella työkielellä sitä voisi kuvata vaikkapa kaksivuotissuunnitelmaksi.
Angelniemen Ankkurin suunnistaja täyttää tänään 28 vuotta. Noin kolmekymppisenä hän haluaa nousta Suomen edustajaksi EM-kilpailujen sprinttiin.
– Kisapaikka on sellainen päämäärä, että sen saavuttaessa voisi olla tyytyväinen, Ylikylä kertoo.
Kyseessä on realistinen tavoite, ei utopistinen unelma. Ylikylä ylsi hiljattain SM-sprintissä kymmenenneksi eli ensimmäistä kertaa niin sanotulle plakettisijalle.
– Tiedän, että pystyn parempaankin. Tänä vuonna en saanut ihan toivomaani harjoituskautta ja lisäksi tein kisassa kaksi selvää virhettä, joihin saattoi mennä mitali.
Ylikylä siirtyi nykyisen vaimonsa Sannan kanssa angelniemeläisseuran edustajaksi viitisen vuotta sitten.
– Muutimme siinä vaiheessa molemmat Turkuun, ja päädyimme lopulta Ankkuriin miettiessämme lähiseudun seuravaihtoehtoja. Yhteisö otti meidät hyvin vastaan.
Yhä halikkolaisempia Ylikylistä tuli, kun he muuttivat Märynummelle. Sanna Ylikylä kuuluu naisten edustusryhmään, ja arki menee lapsiperhetahdissa.
Petja Ylikylä työskentelee metsäkoneenkuljettajana. Joka toinen viikko on aamuvuoroa, joka toinen iltaa. Niinpä urheiluharjoittelukin rytmittyy viikoittain vaihtelevasti.
– Pääosin tehdään Sannan kanssa harjoitukset eri aikoina. Omalla kohdallani arki sanelee sen, että pyrin pääosin yhteen laadukkaaseen treeniin päivässä, Petja valottaa.
Laadun lisäksi hän on pystynyt nostamaan määriä. Siirtyminen gluteenittomaan ruokavalioon tapahtui runsaat kaksi vuotta sitten.
– Minulla todettiin jo lapsena verikokeissa keliakia. Minulla oli lapsuudessa suunnilleen kaikki mahdolliset ruoka-aineallergiat, ja siksi keliakia jäi pitkäksi ajaksi ikään kuin taustalle, Ylikylä kertoo.
Gluteenittomaan ruokavalioon siirtyminen auttoi merkittävästi.
– Periaatteessa menetin urheilemisessa 15 vuotta sikäli, etten pystynyt harjoittelemaan omalla huipputasollani. Kun aiemmin tunnin lenkki tuntui pitkältä, nyt pystyn menemään kaksi tuntia ihan sujuvasti. Se näkyy konkreettisesti treenimäärän nousuna.
Sprintti on suunnistuksessa keskimatkan ohella Ylikylän ominta aluetta. Hän panostaa harjoittelussa paljolti fysiikkaan.
– Hiljattain tein puolitoista kuukautta treenejä niin, etten käyttänyt karttaa ollenkaan. Juoksuvauhdin lisääminen on niin tärkeää, Ylikylä sanoo.
Suunnistukseen on tuotu vähitellen uutta. Yksi SM-tasolla varsin tuore kisamuoto on knock out -sprintti, jonka mestaruudet ratkottiin sunnuntaina Tampereella.
Ylikylä ei lähtenyt lopulta kyseiseen kilpailuun mukaan.
– Knock out -sprintissä on potentiaalia, mutta kehitettävääkin vielä riittää. Esimerkiksi Tampereen finaali meni ihan pelkäksi juoksukilpailuksi, kun reitillä ei ollut minkäänlaista hajontaa.
Moninkertainen ampumasuunnistuksen arvokisamitalisti
Vaihtelua suunnistukseen tuo Petja Ylikylällä ampumasuunnistus. Hän saavutti tänä kesänä MM-kisoissa sprinttihopean, normaalimatkan pronssin ja viestihopean.
Siinä missä ampumahiihto on talviaikaan viikoittain satojentuhansien suomalaisten penkkiurheiluharrastus, on ampumasuunnistus pysynyt varjossa. Lajeissa on paljon samaa: ohilaukauksesta seuraa sakkokierros tai ajallinen sakko, aikuisten kilpailuissa ammutaan pystyasennosta ja makuulta.
– Ero on lähinnä se, että asetta ei kanneta mukana, vaan se on koko kilpailun ajan ampumapaikan lähituntumassa, Ylikylä selvittää.
Hän päätyi ampumasuunnistuksessa edustustehtäviin suomalaisittain tuttua reittiä.
– Ensimmäisen kerran kokeilin lajia 15-16-vuotiaana, kun kaveri kysyi lähtisinkö mukaan kisoihin. Sen jälkeen tuli taukoa, mutta armeijassa suunnistajana minut ohjattiin sotilaslajina olevan ampumasuunnistuksen pariin. Ja kun kisoista alkoi tulla melko hyvää menestystä, niin minut valittiin aikanaan MM-kisoihin.
Samoin kuin suunnistuksen takavuosikymmenten historiassa, ovat ampumasuunnistuksessakin hallitsevia maita Ruotsi ja Suomi. Kontrasti juoksuvauhdin ja ampumaosaamisen välillä on monilla kilpailijoilla varsin suuri.
– Itsekin olen oikeastaan tosi vähän harjoitellut ammuntaa. Muista lajin kärkinimistä joillakin on minua kovempi juoksuvauhti, mutta onnistuin vastaavasti MM-kisojen ammunnoissa verraten hyvin, Ylikylä mainitsee.
Hänen kohdallaan kasvanut salolaisuus tai halikkolaisuus näkyy myös ampumasuunnistuksen puolella.
– Nykyinen kotipaikkamme Märynummi on mukavan lähellä Vaskiota. Halikon Hakoniskat järjestää siellä kesäisin joka torstai harjoitus- tai kilpailutapahtuman. Siellä tulee käytyä, mainitsee Ylikylä, joka päätyi viime viikonloppuna normaalimatkan SM-pronssille.
