Kun eduskunta kesällä äänesti Rydmanin edeltäjän, Vilhelm Junnilan (ps.) luottamuksesta, äänet jakaantuivat 95–86. Hallituksessa istuva RKP:n ryhmä äänesti Junnilaa vastaan ja ministeri säilytti asemansa vain oppositioryhmien huonon läsnäolokurin ansiosta. Tosin julkinen paine pakotti Junnilan myöhemmin eroamaan. Tällä kertaa sellaista ei ole näköpiirissä.
Rydmanin ja Purran äänestykset sujuivat selvin luvuin. Purran tulos oli 104 puolesta ja 65 vastaan. Rydman sai kaksi jaa-ääntä enemmän. Tämä ilmeisesti johtui siitä, että kaksi keskustan edustajaa painoi vahingossa väärää nappia. Heidän korjauksensa kirjattiin myöhemmin eduskunnan pöytäkirjaan.
Hallituspuolueista vain RKP:n Eva Biaudet äänesti Rydmanin ja Purran kohdalla tyhjää. Hallitukselle hänkin antoi luottamuksensa. Paljon kertoo myös se, että kokoomuksen konkari Ben Zyskowicz painoi jaa-nappia kolme kertaa.
Hallituspuolueiden puheenjohtajat voivat onnitella itseään siitä, että rasismitiedonanto on mitä ilmeisimmin tehnyt tehtävänsä. Erityisesti pääministeri Orpo selvisi tulikasteestaan ja osoitti pragmaattiset sovittelijankykynsä.
Itsestäänselvyyksien kirjaaminen paperille riitti vakuuttamaan myös RKP:n, joka kesän ajan ainakin esitti empivänsä hallituksessa jatkamista. Perussuomalaisiin tiedonanto ei näytä vaikuttaneen suuntaan tai toiseen.
Perjantain äänestyksen perusteella kesän rasismikohut on nyt käsitelty. Hallitus voi tästä jatkaa ohjelmansa toteuttamiseen – tai kohti uusia kohuja. Seuraava koetinkivi on edessä jo reilun viikon päästä. Tuolloin hallitus kokoontuu budjettiriiheen, jossa ei ole luvassa helppoja kysymyksiä.
Samalla perjantain äänestystulos osoittaa, että hallituksella on vastassaan heikko oppositio. Keskusta äänesti tyhjää kaikissa äänestyksissä.
Puolue ei ole hyppäämässä hallituksen rattaisiin sammutetuin lyhdyin, mutta sillä on tarve tehdä pesäeroa muuhun oppositioon.
Vielä kesällä keskusta äänesti muiden mukana Junnilaa vastaan, mutta on sittemmin löytänyt oman linjansa. Se aikoo haastaa hallituksen itselleen tärkeissä kysymyksissä. Sellaisia löytynee lähiaikoina esimerkiksi terveydenhuollon lähipalvelujen turvaamisesta.
Näyttää kuitenkin siltä, että oppositiossa istuu jatkossakin kahta eri koulukuntaa. Niiden voi olla vaikea koota rivejään esimerkiksi yhteisen välikysymyksen tekoon.
