Mediamyllerrys alkoi pian sen jälkeen, kun Kymenlaakson pelastuslaitos kertoi heinäkuisena perjantaina vuonna 2022 kastelevansa Haminaan rantautunutta mursua.
Ensihavainnon jälkeisinä päivinä alkoi suurta kiinnostusta herättänyt seuranta siitä, mitä Suomen rannikolle eksynyt mursu tekee ja missä se liikkuu.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei mursun kuuluisi olla täällä, yli-intendentti, tutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta muistelee vuoden takaista uutisointia.
Suomenlahdelle päätyneen yksilön matka alkoi museon mukaan arktisilta vesiltä, joko Norjan Huippuvuorten seudulta tai Venäjältä Novaja Zemljan alueelta. Yli 20-vuotiaan naarasmursun epäonninen matka Tanskan salmien kautta Suomen rannikolle päättyi, kun sitä kuljetettiin Kotkasta Korkeasaaren villieläinsairaalaan.
Kuollessaan liki 600 kiloa painanut nisäkäs on nyt pantu näytille Luonnontieteelliseen museoon Helsinkiin. Siellä monimetrinen täytetty eläin on tästä viikosta lähtien yleisön nähtävissä. Täytettynä noin 70 kiloa painava mursu asennettiin ala-aulaan muutaman metrin korkeuteen maanantaina hieman ennen kuin media pääsi tutustumaan siihen.
– On selvä, että tämä tulee olemaan yksi tunnetuimmista näytteillä olevista eläimistämme. Sen takia se on sijoitettu suoraan pääaulaan, museon eläintieteen yksikön johtaja Pasi Sihvonen kertoo STT:lle.
Ennen viime kesää museon edelliset mursunäytteet olivat 1840-luvulta.
Kovaonninen matka
Viimeisten elinpäiviensä aikana mursu ehti kiinnittää suomalaisten huomion ilmestymällä välillä lepäämään Haminan ja Kotkan seudun rannoille. Kerran se myös pelastettiin kalastajan rysästä, ja operaation yhteydessä kaatui kalastajan vene.
Lopulta hyvin heikkokuntoiseksi arvioitu mursu päätyi rikkomaan pyykkitelineen kotkalaisen miehen takapihalla. Sieltä eläin yritettiin kuljettaa nukutettuna villieläinsairaalaan hoitoon.
Villieläinsairaalan eläinlääkäri Sanna Sainmaa ja Korkeasaaren eläintenhoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti muistelivat STT:lle maanantaina, että eläin todettiin kuolleeksi jo ajomatkan ensimmäisellä tauolla Loviisassa. Myöhemmin Ruokavirasto tiedotti, että eläimen todennäköinen kuolinsyy oli sydämenpysähdys, joka johtui heikosta yleiskunnosta, nääntymisestä ja stressistä.
– Tuo (mursu) on elävä muistutus ilmastonmuutoksen seurauksista, sanoo Trontti.
Pian eläimen kuoleman jälkeen Helsingin yliopiston alainen Luonnontieteellinen keskusmuseo alkoi ottaa siitä näytteitä. Myöhemmin kerrottiin, että eläimen nahka täytetään ja asetetaan esille museoon.
Mursun täyttämisestä vastasi ylikonservaattori Ari Puolakoski. Puolakoski ei osaa arvioida, kuinka paljon työtä konservointi lopulta vaati, mutta johtaja Sihvonen arvioi sen vieneen kaikkiaan satoja henkilötyötunteja. Oman haasteensa työssä aiheutti Puolakosken mukaan eläimen suuri koko.
Sihvonen kertoo, että mursun muita biologisia näytteitä, kuten luurankoa, säilytetään museon kokoelmissa niin, että ne ovat tieteellisen tutkimuksen käytettävissä.
– Näkökulmastamme se (mursu) on tieteellisesti oikeassa paikassa. Se tavoittaa suuren yleisön, jolloin voimme luonnonsuojelunäkökulmasta viedä sitä viestiä, sanoo Sihvonen.
Yli-intendentti: Ilmastoharhailija
Mursu Suomenlahden rannoilla on kiistatta harvinaisuus. Luonnontieteellisen keskusmuseon mukaan kyseisen yksilön viimevuotinen harharetki pitkälle Suomenlahdelle on ensimmäinen tiedetty kerta, kun mursu on uinut Itämeren sisäosiin.
Yli-intendentti Lehikoinen kuitenkin huomauttaa, että arktisilla merialueilla elävien lajien yksilöitä on viime vuosina ilmestynyt myös Suomeen. Haminan mursu on tunnetuin esimerkki eläimistä, joita Lehikoinen kuvailee ilmastoharhailijoiksi. Harhailun taustalla on hänen mukaansa se, että ilmastonmuutos lämmittää arktisia merialueita. Meren lämpötilanmuutokset vaikuttavat eläinten ravinnonsaantiin, jolloin lajien yksilöt voivat alkaa etsiä ravintoa paljon luonnollisia elinalueitaan kauempaa.
– Mursu ei ole siitä ainoa esimerkki. Meillä on myös kolmen viime vuoden aikana havaittu kolme uutta lintulajia, hän kertoo.
Lehikoisen mukaan arktisen alueen eläinlajit ovat kaikkein altteimpia ilmastonmuutokselle, koska kelvollinen elintila voi loppua lajeilta pohjoisessa kesken. Ilmastonmuutoksen vuoksi on periaatteessa mahdollista, että vastaavaa voi tapahtua uudestaan.
– On se mahdollista, mutta ilmastonmuutos pienentää näiden arktisen alueen eläinten populaatioita. Tässä vaiheessa populaatiot ovat suuria ja alttius kasvaa sille, että tällaisia voi tulla. Pitkällä tähtäimellä nämä pohjoiset lajit ovat hätää kärsimässä, sanoo Lehikoinen.
—-
Juttua on korjattu klo 16.24: Jutussa kirjoitettiin aiemmin virheellisesti ”Norjan huippuvuorilta”, oikea muotoilu on ”Norjan Huippuvuorten seudulta”.
Markku Uhari
Esimerkki ihmisten tyhmyydestä, sillä mursun tiedettiin olevan nälissään, mutta ruokaa ei haluttu antaa. Ja esimerkki uutisoinnin typeryydestä, kun tätä ei haluttu tuoda esiin.