Kari Laasanen kyseli minulta mielipidekirjoituksessaan (SSS 8.9.) Salon kaupunginvaltuuston seminaariristeilyn tarkoituksenmukaisuudesta ja valtuutettujen ja virkamiesten työmoraalista.
Ensinnäkään en ole havainnut valtuutettujen työmoraalissa yleistä vikaa. Toki demokraattisilla vaaleilla valitut 51 valtuutettua ovat persoonaltaan ja ahkeruudeltaan erilaisia, mikä on ymmärrettävää, mutta mitään yleistä lorvikatarin tarttumista en tunnista. Kokemukseni perusteella virkajohdossa on hyvinkin kiireistä, mutta asiat tulevat hoidetuksi.
Toisin kuin kirjoittaja on saattanut ymmärtää, kaupunginvaltuusto pitää lyhyempiä seminaareja eri aiheista usein kaupungintalolla. Viimeisin oli tämän viikon maanantaina, jolloin puhuimme strategian toteuttamisesta neljä tuntia ennen valtuuston kokousta. Vuorokauden mittaisia seminaareja ei järjestetä edes joka vuosi, edellinen järjestettiin vuonna 2021. Ne ovat luonteeltaan erilaisia kuin ”työpäiväseminaarit”.
Se ilmiö, että kaupungintalolla on hankala järjestää pitkiä seminaareja, joiden päälle käydään vapaita, antoisia keskusteluja, on inhimillinen. Koti ja arki ovat lähellä. Kuka jäisi työpaikalleen, joka kaupungintalo käytännössä on, viettämään iltaa kahville kovin pitkäksi aikaa? Sitä voitaisiin kotonakin ihmetellä. Kun taas mennään pois lähiympäristöstä, kalenterista tulee varattua kokonainen vuorokausi. Pitkään seminaariin liittyy aina virallisen ohjelman ulkopuolista keskustelua, suunnittelua, ideointia ja yhteisöllisyyttä, joka rakentaa luottamusta. Tämä on korvaamatonta.
Politiikka on muutakin kuin penkillä pönöttämistä ja loputtomien esittelyiden kuuntelemista. Politiikka on ihmisten välistä vuorovaikutusta – asiat etenevät ihmisten kanssakäymisestä ja siihen laivaseminaari on hyvä keino – ja vielä halpakin.
Mitä tulee legendoihin siitä, että näissä veronmaksajien kustantama viina virtaa, niin legendat eivät ole totta. Kaukana ovat Kekkosen ajan konjakinhuuruiset saunaillat ja avoimet ravintolapiikit kunnan tai valtion luottokortilla. En harmikseni koskaan päässyt kokemaan niitä. Itse pitää maksaa, jos yömyssyn ottaa.
Valtuusto on kunnan ylin päättävä elin. Valtuutetun tehtävä on arvokas, kansalta saatu luottamustehtävä. Valtuustolla on oikeus ja suorastaan velvollisuus katsoa Saloa myös sen ulkopuolelta. Se avartaa.
Lopuksi Laasanen vaatii: ”Nyt Tamminen totuutta näkyviin, monet haluavat sen lukea.” En tiedä, mitä asiaa olen valtuuston puheenjohtajana piilotellut, joten en edellä olevaan selvitykseen osaa lisätä tämän enempää totuutta.
Heikki Tamminen
valtuuston puheenjohtaja (ps.)
Salo
Kovasti on selittelyn makua .
Vaalit ne on tulossa taas pitääpä muistaa tämä nykyinen valtuusto ja etenkin sen johto hahmot .
Te olette meillä töissä vaikka demokraattisesti onkin valittu ,mutta on näköjään käynyt erreys ..
Hyvä kirjoitus Tammiselta. Niin ne yksityisetkin yritykset usein järjestävät palaverit tai teami päivät jossain muualla kuin omalla työpaikalla. Monestakin eri syystä yksi on se että keskeytyksiä tulee vähemmän kun ollaan pois fyysisestä työpaikasta. Ajatus saattaa virrata paremmin ihan ilman alkoholiakin. Mitä siihen alkoholin käyttöön tulee, niin on se siistiytynyt myös yksityisellä sektorilla, vaikka ilmaista viina olisi tarjolla ei se enää kelpaa kovinkaan monelle suurissa määrin. Viimeisen 20 vuoden aikana on tapahtunut iso muutos sen suhteen.
Yksityisellä ei ryypätäkään yhteisillä rahoilla.
Selväksi tuli – ryyppäämään pitää päästä. Ei onnistu kaupungintalolla.
Poliitikon tunnumerkki, tunnin puheessa ei sanaakaan asiaa. Koko sivun kirjoitus, ei niin sanaakaan asiaa. Miksi maan ja Salonkin asiat ovat, ”levällään kuin jokisen eväät”? Kansan syytäkö kaikki?
Jos poliitikot olisivat yhtä innovatiivisia kaupungin kehittämisessä kuin syiden keksimisessä verorahoilla ryyppäämiseen, Salolla menisi loistavasti.
Kriitikoille ei jää nyt muuta vaihtoehtoa, kuin pyytää matkan kuitit nähtäväksi ja kertoa meille lehdessä, paljonko kaupungin rahoilla ostettiin viinaa ja voiko sitä kutsua ryyppäämiseksi.
Mutta on kahdenlaisia ihmisiä. Toiset tekee tai ainakin yrittää tehdä ja toiset arvostelee.
Meillä töissä aina pitempinä palaveri- ja stormauspäivinä joillakin on kuitenkin ”tärkeämpiä” työtehtäviä ja menoja, ja häviävät jossain kohtaa päivää kuka minnekin. Picnic-risteily on havaittu parhaimmaksi tavaksi pitää pitkä tällainen päivä. Eivät juokse muilla asioilla. Ja osan matkaa puhelinverkkokin on niin huono, ettei someakaan räpälätä.
Jos päätetään pitää palaveri tai seminaari omissa työtiloissa, voisi määrätä, että heitä ei saa häiritä, puhelin on jätettävä omaan työhuoneeseen, annettava jonkun muun vastattavaksi tai kirjoittaa viesti, että palaa asiaan kun vapautuu. Ei se niin vaikeaa ole. Joku muu hommat sillä aikaa joutuu joka tapauksessa hoitamaan. Jokainen risteilköön omalla kustannuksellaan, varsinkin näinä niukan rahan aikoina.