Useimmissa tapauksissa ongelman selvittäjän ei tarvitsisi olla psykoterapeutti, vaan esimerkiksi koulukuraattori tai sairaanhoitaja voisivat saada tuloksia aikaan. Psykoterapeutteja tarvitaan vaikeimpien tapausten selvittämiseen.
Jos psykoterapian avulla kiusaajaa ei saataisi lopettamaan, niin sitten rangaistusvälineenä olisi kännykkä, joka on nuorille kaikki kaikessa. Tämän vuoksi nettikiusaaminen saataisiin suurelta osin loppumaan, jos kiusaajalta takavarikoitaisiin kännykkä määräajaksi ja samalla määrättäisiin, ettei hän saisi käyttää tuona aikana muidenkaan kännykkää. Rikkomuksesta seuraisi käyttökiellon pidennys.
Käytännössä rikoslakiin pitäisi säätää tarpeelliset säädökset. Poliisipiirin päällikölle tulisi antaa oikeus määrätä käyttökieltorangaistus. Säädösten tultua voimaan asiasta pitäisi tiedottaa näkyvästi mediassa ja kaikissa oppilaitoksissa. Näkyvä tiedottaminen toimisi tehokkaana ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä.
Kun nuori saa kännykkäänsä kiusaamista tarkoittavan viestin, hänen tulisi näyttää se joko opettajalle tai vanhemmilleen. Nämä ilmoittaisivat asian poliisille, jonka tulisi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jos ongelmaan ei ole saatu ratkaisua psykoterapian avulla.
Kaikki kiusaamisen muodot ovat vakavia asioita, joista jää kiusatulle vuosikausia kestävät traumat. Kun asiantuntijat televisiossa ja lehdistössä käsittelevät kiusaamista, useimmiten käsitellään vain erilaisia rangaistusvaihtoehtoja.
Kuitenkin kaikkein tärkein asia yksittäisten kiusaamistapausten lopettamiseen on kiusaamiseen johtaneiden syiden selvittäminen.
Vesa Vuorinen
Vaasa
