Pekka Solin ja Nuutti Rannikko kulkevat edestakaisin hiekkaista rinnettä Kiikalassa. Miesten katseet on suunnattu tiukasti maahan.
Tarkoitus on kerätä kasviharvinaisuutta, kangasraunikkia. Normaalisti luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettuja kasveja ei saa kerätä, mutta Solin ja Rannikko ovat Varsinais-Suomen ely-keskuksen asialla ja keräämiseen on saatu lupa.
Kangasraunikin erottaminen toisesta rauhoitetusta kasvista hietaneilikasta ei ole helppoa tähän aikaan vuodesta, sillä kasvien lehdet ovat hyvin samankaltaiset ja kukinta-aika on jo ohi.
Kiikalan Hyyppärän harjualueelta kerätään harvinaisia paahdeympäristön kasveja, sillä niitä on tarkoitus siirtää Säkylänharjun ampuma-alueelle.
Kangasraunikin esiintymät ovat nykyään niin elinvoimaiset Kiikalassa, että rauhoitettujen kasvien taimia on mahdollisuus kerätä ja istuttaa muualle erityisluvalla.
– Kangasraunikkia ja kangasajuruohoa esiintyy Hyyppärän alueella luontaisesti, kertoo ylitarkastaja Iiro Ikonen Varsinais-Suomen ely-keskuksen luonnonsuojeluyksiköstä.
Taimien lisäksi Solin on kerännyt alueelta kangasraunikin siemeniä, joista kasvatettuja istukkaita kuljetetaan Säkylään.
– Olen kasvattanut taimia kotonani Suomusjärvellä. Siemenet itävät hyvin, mutta kasvu on kovin hidasta, Solin kertoo.
Hyyppärän harjualueella on tehty vuosien mittaan paljon töitä laajan paahdeympäristökokonaisuuden luomiseksi. Esimerkiksi Salon seurakunnan alueelta on kaadettu varjostavaa tienvarsipuustoa, ja teiden varsilla on tehty niittomurskausta, jonka tarkoituksena on estää vesakoitumista.
Kangasraunikkia kasvaa etenkin Sain-Gobainin tehdasalueen reunalle luodulla paahderinteellä sekä Oinasjärventien läheisyydessä kulkevan vesiputkilinjan kohdalla. Hyyppärän harjualue onkin yksi Suomen tärkeimmistä paahdeympäristölajien elinympäristöistä.
– Harvinaisia kasveja on siirtoistutettu myös Kiikalassa tämän ja viime vuoden aikana. Paahdeympäristöä laajennetaan Kiikalan lentokentän alueelle, Ikonen kertoo.
Saint-Gobainin paahderinne on nimensä mukaisesti kuuma paikka. Etelänpuoleisella rinteellä lämpötila kohoaa kesällä hyvin korkeaksi.
– Tämä on paahdeympäristössä viihtyville kasveille erinomainen kasvupaikka. En ole koskaan nähnyt yhdenkään paahdeympäristön kasvin kuivuneen, Solin kertoo.
Kangasraunikkia kerätään Hyyppärältä Saint-Gobainin paahderinteen alaosasta ja lähistölle vuonna 2008 perustetusta biodiversiteettipankista.
Varsinais-Suomen ely-keskuksen antamassa luvassa alueelta saa kerätä ja siirtää enintään sata kangasraunikin tainta vuodessa. Siemenistä kasvihuoneessa kasvatettuja istukkaita saa siirtää Säkylänharjun ampumavallialueelle enintään 200 kappaletta. Lupa on voimassa vuoteen 2026 asti.
Kiikalan lentokentältä siirretään puolestaan runsaana kasvavaa kangasajuruohoa Säkylänharjun ampuma-alueelle. Joensuun kartanossa puistopuolella työskentelevät Solin ja Rannikko vastaavat myös kangasajuruohon keräämisestä ja istuttamisesta Säkylään.
Siirtoistutusten tavoitteena on edistää Suomessa äärimmäisen uhanalaisten perhosten, raunikkivyökoin ja harjusinisiiven elinmahdollisuuksia.
– Raunikkivyökoita ja harjusinisiipiä on luontaisesti Säkylässä, mutta niiden toukkien ravintokasvien siirtoistutuksilla on tarkoitus laajentaa lajien elinmahdollisuuksia, Ikonen kertoo.
Raunikkivyökoin toukka elää kangasraunikilla ja kangasajuruoho puolestaan on harjusinisiiven isäntäkasvi. Molemmat perhoslajit viihtyvät Porin prikaatin harjoitusalueella, sillä kovapanosammunnat pitävät maaston riittävän avoimena.
– Harjusinisiiven ainoa luontainen esiintymispaikka Pohjoismaissa on Säkylänharjulla armeijan alueella, Ikonen sanoo.
Ikosen mukaan siirtoistutukset Kiikasta Säkylään ovat perusteltuja myös sen takia, että ne edesauttavat Säkylänharjun Natura 2000-alueen suojeluperusteiden toteutumista.
– Kangasraunikki ja kangasajuruoho kuuluvat harjuilla esiintyviin paahdelajeihin. Niiden istuttaminen lisää niitä luontoarvoja, joiden vuoksi Säkylänharju on liitetty Natura-alueeseen.
Raunikkivyökoi ja harjusinisiipi
- Raunikkivyökoi eli raunikkikoi (Caryocolum petryi) on harvinainen, jäytäjäkoihin lukeutuva pieni perhoslaji.
- Se on Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Laji on Suomessa rauhoitettu, ja yhden perhosen ohjeellinen arvo on 1682 euroa.
- Kooltaan pieni ja väriltään tummanharmaa perhonen, jonka etusiivissä on muutamia vaaleita poikkijuovia.
- Harjusinisiipi (Scolitantides vicrama) on sinisiipilaji ja yksi Suomen uhanalaisimmista perhoslajeista.
- Laji on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella kolmen muun sinisiipilajin tapaan. Yksittäisen perhosen korvausarvo on 1682 euroa.
- Koiraan siiven yläpinta on kirkkaansininen ja naaraan siivet ovat yläpuolelta mustanruskeat.
- Harjusinisiipiä esiintyi aikaisemmin useilla Etelä- ja Keski-Suomen harjuilla, mutta se katosi useimmilta esiintymispaikoiltaan 1970- ja 1980-lukujen aikana.
Lähde: Wikipedia
Pilottihanke alkoi Kiikalassa vuonna 2008
Kiikalan ja Someron Hyyppärän harjualueella on tehty jo pitkään töitä harvinaisten paahdeympäristöjen hyväksi. Vuonna 2008 alueella käynnistyi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen aloitteesta pilottihanke, jossa uhanalaisia kasveja siirtoistutettiin (SSS 12.9.2008).
Hankkeessa kokeiltiin harvinaisten, siirrettyjen kasvien menestymistä vedenottohankkeen yhteydessä paljastuneella avoimella tienvarsihietikolla.
Hanketta oli vetämässä tuolloin Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa työskennellyt ylitarkastaja Iiro Ikonen. Kasveja oli puolestaan istuttamassa muun muassa Pekka Solin.
Nyt viisitoista vuotta myöhemmin Varsinais-Suomen ely-keskuksessa ylitarkastajana työskentelevä Ikonen voi todeta hankkeen onnistuneen, sillä kasvustot ovat nykypäivänä elinvoimaisia ja niistä on jo voitu siirtää taimia muualle.
Tienvarsihietikkoon istutettiin syyskuussa 2008 muun muassa kangasraunikkia, kangasajuruohoa ja hietaneilikkaa.
