Suomen miesten lentopallomaajoukkueen pelit EM-kisoissa päättyivät alkulohkoon. Suomi pystyi alkulohkossaan Bulgarian Varnassa voittamaan vain yhden ottelun viidestä, mikä ei riittänyt jatkopaikkaan eli 16 parhaan maan neljännesvälieriin.
Suomi oli edennyt miesten EM-lopputurnauksessa kahdeksan kertaa peräkkäin pudotuspeleihin vuodesta 2007 lähtien.
Tuloksellisesti Suomi epäonnistui, mutta mitä kaikkea tuloksen taakse kätkeytyi? SSS kysyi asiaa Raision Loimun salolaiselta päävalmentajalta Kari Raatikaiselta, joka seurasi tiiviisti Suomen EM-pelit.
– Joukkue aloitti kisat hyvin voittamalla Kroatian, mutta tämän jälkeen käyrä oli laskeva. Minun mielestäni se oli huonointa. Yleensä peli paranee turnauksen edetessä ja nyt kävi päinvastoin, Raatikainen summaa.
Raatikaisen mukaan Suomi tarvitsee pärjätäkseen kollektiivisen eli yhteisöllinen onnistumisen, mutta sellaista ei näissä EM-kisoissa nähty.
– Oli sitten kyse lentopallosta, koripallosta tai jääkiekosta, Suomen joukkueet ovat yleensä hyvin valmistautuneita, kun ne menevät kansainväliseen turnaukseen. Nyt joukkue ei ollut niin hyvin rakentunut kuin edellisillä kerroilla.
Suomen maajoukkueen peli ei perustu raakaan hyökkäystykitykseen, vaan menestyksen salaisuus on ollut pätevä torjunta-puolustuspelaaminen.
– Nyt se osa-alue ei ollut sillä tasolla, mitä se vaatisi tämäntyyppisessä joukkueessa, Raatikainen sanoo.
Suomen joukkue oli passari Eemi Tervaportin takana nuori, sillä mukana oli kuusi EM-kisojen ensikertalaista. Tämän selityksen taakse Raatikainen ei halua piiloutua.
– Kyllä siinä tekosyytä haetaan. Suomen joukkueesta parhaiten onnistuivat keskipelaajat Miika Haapaniemi ja Aleksei Zhbankov sekä yleispelaaja Luka Marttila, jotka olivat ennen turnausta täysin noviiseja kansainvälisellä arvokisatasolla, Raatikainen muistuttaa.
Samalla hän haluaa korostaa, ettei Suomelta nähty suuria epäonnistujia.
– Esimerkiksi Tervaportti piti kasassa joukkuetta ja laatu oli passeissa hyvä. Hakkuriksi tai yleispelaajaksi olisi varmasti tarvittu myös kokeneempia pelaajia, mutta sellaisia ei ollut otettavissa mistään. Tämän joukkueen taso oli tällä kertaa tämä.
Suomen päävalmentaja Joel Banks kierrätti pelaajia paljon. Voittavaa seitsikkoa ei löytynyt, vaikka hakkureitakin joukkueessa oli peräti kolme.
– Luka Marttila piti hyvin oman paikkansa yleispelaajana. Niko Suihkonen ei ehkä ollut ihan siinä lennossa kuin aiemmin. Samaa koskee Sakari Mäkistä. Jiri Hänninen oli puolestaan hetkittäin oikeinkin hyvä, Raatikainen ruotii.
– Hakkureissa Joonas Jokela oli kantava voima pari ensimmäistä peliä. Pitää muistaa, että pelitahti oli todella kiivas ja myös se aiheuttaa ailahtelevuutta, niin kuin nähtiin muissakin joukkueissa. Vaikea sanoa, olisiko Aaro Nikula pitänyt päästää irti aikaisemmin. Hän oli pienessä roolissa viime kaudella seurajoukkueessaan, kun taas Jokela sai lätkiä Loimussa palloa niin paljon kuin kerkesi ja jaksoi.
Miltä sitten tulevaisuus näyttä lentopallomiesten osalta?
– Mihinkään hurraahuutoihin ei kannata lähteä. EM-kisoissa ja jatkossa MM-kisoissakin Euroopasta kisoihin pääsevien maiden määrä on niin iso, että karsiutumista voi pitää epäonnistumisena. Toki Suomessa tehdään asioita myös oikein. Pitää muistaa, että maajoukkueeseen on riittänyt varsin laadukkaita pelaajia vuodesta toiseen, vaikka meidän poikapelaajien määrä on pienentynyt jatkuvasti.
Raatikainen näkee, että suomalaispelaajia pitäisi saada entistä enemmän Euroopan koviin liigoihin. Salolaisvalmentaja pohtisi tosissaan myös harjoittelun ja otteluiden suhdetta Mestaruusliigassa.
– Tuhlataanko me voimavaroja siinä, että jätämme harjoittelun vähemmälle ja pelaamme otteluita enemmän. Pääsääntöisesti Euroopassa pelataan yksi peli viikossa ja muu aika harjoitellaan. Suomessa taloudelliset seikat ajavat tähän, sillä ilman otteluita seurat eivät saa tuottoja. Valmentajan näkökulmasta harjoittelua pitäisi pystyä jaksottamaan selkeämmin, niin ettei arki olisi pelkästään otteluihin valmistautumista ja niistä toipumista.
