Kolme kohdetta ja kolme tavoitetta.
Ne ovat Perniön Latokartanonkosken kaksiviikkoisen kunnostustyön kulmakiviä. Kolmeen erilliseen kohtaan 0,3 hehtaarin alueella lisätään suojakiveä, vesitetään pieniä sivu-uomia ja asetellaan kutusoraikkoa sopiviin paikkoihin.
Latokartanonkoskeen rahdataan 400 kuutiota kiveä, jotta lohella ja taimenella olisi paremmat elinolot ja lisääntymismahdollisuudet.
Työ maksaa yhteensä 25 000 euroa.
Kunnostustyön on suunnitellut kalastusasiantuntija Veijo Honkanen Metsähallituksesta. Varsinais-Suomen ely-keskus maksaa konetyöt ja materiaalin.
– Hanke piti toteuttaa jo viime vuonna, mutta emme saaneet kaikkia taustaselvityksiä siihen mennessä valmiiksi.
Koskea on kunnostettu Honkasen mukaan jo 1990-luvulla. Silloin kosken niin sanottu ”perusprofiili” saatiin kuntoon, mutta suoja- ja poikaskiviä pienpoikasille ei juurikaan lisätty.
Nyt kiveä kuljetetaan koskeen senkin edestä. Kaivinkoneelle ja dumpperille on pitänyt rakentaa tie, mikä ei ollutkaan yksinkertainen tehtävä.
– Koko alue on suojeltu ja maastossa on muinaismuistokohteita. Ne on pitänyt huomioida, mutta samaan aikaan rinteet ovat aiheuttaneet koneille haasteita.
Jyrkkäreunainen jokiuoma edustaakin Honkasen mielestä ”kuusamolaista jylhyyttä”.
Koska dumpperi painaa kivilasteineen 30–40 tonnia, se ei voi lähteä rinteisiin luistelemaan. Niinpä muutamia puita on jouduttu kaatamaan, jotta tielle on saatu tilaa.
– Pyrimme lopuksi maisemoimaan maaston lähes alkuperäisen näköiseksi.
Muinaismuistokohteiden väistelyä
- Vasarapajan vanhat uittokourujen rauniot ovat edelleen nähtävissä Latokartanonkoskella.
- Vasarapaja pystytettiin Koskenjoen ja Myllykosken rannalle vuonna 1834. Se paloi kymmenen vuoden päästä poroksi, mutta rakennettiin heti uudelleen entisen kaltaiseksi.
- Pajan toiminta loppui kannattamattomana 1800-luvun lopulla.
- Vasarapajan rauniot ovat suojeltuja, joten ne on kierrettävä Latokartanonkosken kunnostustöissä kaukaa.
- Museoviraston mukaan Latokartanonkoskella on saattanut olla myös kruununmylly 1300-luvun tienoilla. Alueen kulttuuriset juuret ulottuvat siis pitkälle.
Tavallinen tallaaja ei tule välttämättä huomaamaan kunnostustyön varsinaisia vaikutuksia. Muutama bongattava kohde Honkasen mukaan kuitenkin on.
– Siirretyt kivet ovat jonkin aikaa selvästi vaaleampia kuin vanhat kivet. Niitä kalatkin aluksi vierastavat. Lisäksi keskimmäisessä kunnostuskohdassa koskipinta-ala levenee.
Kosken voimalaitos osallistuu jokikunnostukseen säätelemällä vesimäärää. Rankkasateilla läpipäästettävä kymmenen kuutiota vettä on nyt rajattu enintään kahteen kuutioon, jotta kunnostustyöt pystytään toteuttamaan.
– Jos tulee kovia sateita, kunnostus on keskeytettävä.
Latokartanonkoski on Metsähallituksen uusin kalastuskohde. Keväällä sinne myytiin kalastuslupia monen vuoden tauon jälkeen.
– Kunnostustöissä keskitymme ainoastaan kalojen elinkierron parantamiseen. Emme rakenna esimerkiksi heittopooleja perhokalastajille, tai muuta vastaavaa kalastusta edesauttavaa.
Kalastuskohteiden virtavesiä kunnostetaan valtion alueilla tänä vuonna 186 000 eurolla. Määrä voi kuulostaa suurelta, mutta se ei ole paljoakaan verrattuna ministeriön myöntämään lisäpottiin vuosina 2021–2022. Silloin Metsähallitus sai 1,4 miljoonaa euroa käytettäväksi jokikunnostuksiin.
– Jos ministeriöltä tulisi nyt vastaava rahamäärä, ottaisimme sen ilolla vastaan. Metsähallituksella on valmiiksi suunniteltuja kohteita, tekijöitä ja toimintatapoja. Raha on niissä kynnyskysymyksenä.
Honkanen suhtautuu kuitenkin toiveikkaasti uuden hallituksen linjauksiin.
– Suunnitelmissa on ollut mainintoja virtavesikunnostuksista ja arvokalojen elinolosuhteiden parantamisesta.
Miksi kunnostustöille on tarvetta?
Veijo Honkasen mukaan kunnostustöitä tehdään ennen kaikkea vesiluonnon- ja eliöstön hyväksi, joihon ihmistoiminta on vaikuttanut haitallisesti.
Latokartanonkosken voimalla on aikanaan pyöritetty sahaa, myllyjä, vasarapajaa, viinanpolttimoa ja ruukkia. Myös uitolla ja valuma-alueella tehdyillä toimenpiteillä on ollut osansa kosken historiassa.
– Nämä kaikki ovat heikentäneet kosken luonnontilaisuutta. Luonnontilaisia koskia on Suomessa todella vähän jäljellä.
Kunnostustöiden tavoitteena on saada merivaeltavat, osin äärimmäisen uhanalaiset kalakannat kutemaan Latokartanonkoskella.
Lohikalat voivat vaeltaa tällä hetkellä Kosken voimalaitoksen ja Hålldamin kalateiden kautta Kirkkojärvelle saakka.
Jos kutusoraikot saadaan kunnostustöissä aseteltua oikeisiin kohtiin, Honkasen mukaan lohet ja taimenet saattavat käyttää niitä hyvinkin nopeasti.
– Joskus kunnostustöissä on voinut mennä vain muutama viikko, kun kalat ovat jo ottaneet soraikot kutupaikoikseen.
