Sara-Elise Ruokosen elokuun loppu ja syyskuun alku oli paitsi kiireinen mutta myös menestyksekäs. Kuusjoelta lähtöisin oleva Ruokonen, 24, voitti ensin kuurojen urheilijoiden Euroopan mestaruuden yleisurheilussa 5 000 metrin juoksussa Puolan Szczecinissä.
Sieltä Ruokonen jatkoi matkaansa Tukholmaan ja Solnaan kuurojen suunnistuksen MM-kisoihin. Siellä Ruokonen puhdisti palkintopöydän voittamalla sprintin ja pitkän matkan maailmanmestaruudet. Lisäksi viestistä tuli MM-hopeaa. Ei siis hullumpi vajaa pariviikkoinen.
– Kestävyysjuoksu on päälajini, mutta en olisi uskonut, että suunnistuksessa menisi noin hyvin. Sprintistä tavoittelin voittoa, mutta pitkän matkan kulta oli yllätys. Oli onnistuneet kisat, Suomeen tiistaina palannut Ruokonen summaa.
Ruokosen mukaan lajin vaihto nopealla aikataululla ei ollut vaikeaa.
– Yksissä suunnistuksen sprinttikisoissa ehdin käydä ennen MM-kisoja. Aikataulu oli tiivis, mutta sain tehtyä mallisuunnistukset vähän samantyyppisessä maastossa, Ruokonen kertoo.
Ruokoselle menestys kuurojen kisoissa alkaa olla tuttua. Viime kesänä Brasiliassa kuurojen olympialaisissa hän voitti mestaruudet 5 000 metrillä ja 3 000 metrin esteissä. Ruokosella on hallussaan myös kuurojen maailmanennätys estejuoksussa. Kuulevien kisoissa Ruokonen on saavuttanut mitaleita nuorten SM-kisoista yleisurheilussa.
Vaikka Ruokonen on juhlinut voittoja olympia-, MM- ja EM-tasolla kuurojen kisoissa, taloudellisesti tämä ei urheilijan elämässä näy. Esimerkiksi vuosittaista opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää valmennus- ja harjoitteluapurahaa hän ei ole saanut.
– Se ei ole mahdollista, koska Suomen Kuurojen Urheiluliitto ei kuulu Olympiakomitean alaisuuteen, Ruokonen harmittelee.
Kuurot urheilijat ovat käytännössä harmaassa välitilassa verrattuna esimerkiksi urheilija-apurasta nauttiviin paralympialajien yksilöurheilijoihin.
– Sponsoreita pitää itse hakea, mutta ei se ole kovin helppoa. Omaa rahaa pitää käyttää urheiluun. Onneksi Suomen Kuurojen Urheiluliitolta tulee tukea. Se on auttanut paljon, vaikkei puhuta isoista rahoista.
Ruokonen pitää harmillisena, että kuurojen urheilua pidetään Suomessa erillään muista.
– Olisihan se kiva, jos yhteistyötä Olympiakomitean kanssa olisi. Liitto tekee kuitenkin koko ajan töitä, että asemaa ja näkyvyyttä saataisiin parannettua.
Ruokonen syntyi kuurona, mutta sai sisäkorvaistutteen eli sisäkorvaimplantin kaksivuotiaana. Istute ei tee kuulosta normaalia, mutta mahdollistaa Ruokoselle puheen ja ympäristön äänien kuulemisen sujuvuuden arjessa.
– En koe, että olisin jäänyt kuulovamman vuoksi elämässä mistään paitsi. En tiedä, millaista elämäsi olisi normaalikuuloisena. Ja toisaalta kuurous on tuonut myös mahdollisuuksia. Olen päässyt kuurojen kisoihin ja mukaan kuurojen yhteisöön. Kuurous on ominaisuus, Ruokonen sanoo.
Jokainen henkilö voi tunnistaa arjen tilanteita, joissa kommunikointi on vaikeaa, jos ei kuule toisen sanomaa. Kuuroille haasteita vuorovaikutustilanteissa ilmenee säännöllisesti.
– Jos otan kuulolaitteen pois, olen ihan kuuro. Olen asiassa itse vastuussa ja on tehtäväni kertoa muille, etten kuule normaalisti. Muuten se herättää kysymyksiä muissa ihmisissä. Suhtautuminen on ollut kuitenkin ihan hyvää, Ruokonen kertoo.
Tämän kesän menestystään Ruokonen pitää sikälikin hienona asiana, että loukkaantumiset ovat jarruttaneet hänen kehitystään viime aikoina. Ruokosen viime kausi meni pilalle säären rasitusmurtuman takia.
– Sellainen se saattoi olla, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Sisäkorvaimplantti estää magneettikuvauksen.
Myöskään tähän kauteen valmistautuminen ei mennyt suunnitelmien mukaan.
– Loukkasin nilkkani koulussa luistelussa, enkä päässyt harjoituskaudella treenaamaan normaalisti, Jyväskylän yliopistossa liikunnanopettajaksi opiskeleva Ruokonen harmittelee.
Ruokosella alkoi syksyllä viides vuosi opiskeluissa. Hän tavoittelee valmistumista kuudessa vuodessa. Sivuaineenaan hänellä on liikuntabiologia ja viittomakieli.
– En ole vielä ihan varma liikunnanopettajan ammatista. Sen näkee sitten tulevaisuudessa. Joka tapauksessa haaveena olisi toimia liikunnan parissa jossain muodossa.
Ruokosen kisakausi ei ole suinkaan vielä ohi. Lauantaina hän suunnistaa Suunta Jyväskylän väreissä Lahden SM-sprintissä ja sunnuntaina ohjelmassa on yleisurheilun SM-viestit Turussa. Niissä Ruokonen osallistuu Jyväskylän Kenttäurheilijoiden riveissä 4 x 1500 metrin sekaviestiin.
Tulevaisuuteen Ruokonen on asettunut selkeitä ja realistisia tavoitteita.
– Olisi kiva nähdä, kuinka pitkälle voin kehittyä. Haluaisin menestyä ensi kaudella myös kuulevien kisoissa, kuten Kalevan kisoissa. Unelmana olisi päästä edustamaan Suomea arvokisoissa myös kuulevien puolella.
Kuusjoen toisesta yleisurheiluhuipusta tuli kestävyysjuoksija
Kuusjoki on mainittu jälleen suomalaismediassa tänä kesänä seiväshyppääjä Wilma Murron MM-pronssin myötä. Sara-Elise Ruokonen on toinen aktiiviesimerkki siinä, että pienestä paikasta voi ponnistaa huipulle.
– Kuusjoen Humulla on seurana iso merkitys. Seurassa on ollut innostavia vetäjiä, Ruokonen kiittelee.
Ruokonen on Murtoa vuoden nuorempi. He tuntevat toisensa hyvin.
– Samassa Raatalan koulussa olimme ala-asteella. Siellä oli kaksi luokkaa yhdistettynä. Olen seurannut Wilman seiväsuraa ja kisoja.
Olisiko sinusta voinut tulla seiväshyppääjä?
– Ei olisi. Juoksulajit ja varsinkin pidemmät matkat ovat olleet aina vahvuuteni.
Ruokosen vanhemmat asuvat yhä Kuusjoella. Urheilija viettää varsinkin kesäisin paljon aikaa kotikonnuillaan.
– Pystyn harjoittelemaan hyvin kesäisin Kuusjoella valmentajani Elina Lietzenin alaisuudessa.
Jäi mietityttämään, että mistä sen tietää, jos ei ole kuullutkaan asiasta – esimerkkinä musiikki.