Asia ei kuitenkaan ole poliittinen vaan juridis-eettinen. Wilman laajojen käyttöoikeuksien tietosuojaongelma on se, että halutessaan työntekijä pääsee katsomaan myös muiden kuin omien asiakkaidensa tietoja.
Periaatteessa opettaja tai opiskeluhuollon työntekijä voi käydä katsomassa vaikkapa työkaverinsa tai naapurinsa lasten tietoja. On siis hyvä, että tietosuojaan suhtaudutaan vakavasti ja tiukasti.
Wilman käyttöoikeuksien rajaamisesta syntynyt keskustelu on suhteetonta asian merkitykseen nähden. Paljon suurempi ongelma on se, jos tietosuojaan suhtaudutaan löysästi ja keskustellaan esimerkiksi lasten ja huoltajien asioista opettajanhuoneessa salassapidosta piittaamatta.
Myös sosiaalityön kentällä olen kohdannut tilanteita, joissa työntekijät keskustelevat sivullisten kollegoidensa kanssa heille luovutetusta ja salassa pidettävästä tiedosta.
Opiskelijahuollon käynnit ovat salassa pidettävää tietoa. Tässä mielessä on kyllä ongelma, jos koulujen työntekijät joutuvat kyselemään opettajilta tai rehtoreilta vastaanotolle tulevien opiskelijoiden tai heidän huoltajiensa yhteystietoja. Kouluissa on sivullisten myös helppo nähdä, kuka käy opiskeluhuollon vastaanotolla.
Opiskeluhuollon toteutukseen osallistuvat henkilöt eivät saa antaa sivullisille opiskelijaa koskevia salassa pidettäviä tietoja, jos siihen ei ole yksilöityä suostumusta tai tiedon luovuttamiseen oikeuttavaa lain säännöstä. Poikkeustapauksia voivat olla lähinnä väkivallan uhka, itsemurhavaara tai lastensuojelun tarve.
Wilma-oikeuksien ratkaisu olisi yksinkertainen: rajataan käyttöoikeus koskemaan vain niitä kouluja, joissa työntekijä työskentelee, ja pyydetään koulukohtaisesti kaikilta huoltajilta ja opiskelijoilta suostumus siihen, että opiskeluhuolto voi käyttää Wilmaa.
Jaana Haapasalo
psykologi,
oikeus- ja kriminaalipsykologian dosenttiVarsinais-Suomen hyvinvointialue
Salon seudun ammattiopisto
Salo
