Mikä pysäyttää autoja Muurlan Ruotsalassa?

Pelto maantie 110:n vieressä loistaa kuin tilkkutäkki Muurlan maalaisidyllin kumpuilevassa maisemassa.
Pellon väripalettiin kuuluu punaista, sinistä, keltaista, valkoista ja vihreää. Mullasta pursuaa ruiskaunokkia, maloppia, kesämalvikkia, kesäharsoa, silkkiunikkoa, kesälemmikkiä ja kehäkukkaa.
Pörriäispelloksi viljellyn palstan kukkaloisto vetää puoleensa muitakin kuin nimikkokohderyhmäänsä eli pölyttäjiä. Autot hiljentävät ja osa kääntyy Ruotsulantielle.
– Anteeksi, onko tosiaan niin, että näitä kukkia saa poimia? kysyy nainen ja ilahtuu vastauksesta.
Vähän päästä saman kysymyksen esittää viisikymppinen mies.
– Mahtava juttu, että tällaista tehdään, mies toteaa kuultuaan vahvistuksen sille, että kukkia saa poimia.

Ruotsalan kukkapelto on koskelaisen (Tl) maanviljelijän Kari Mutkalan työn tulosta.
– Saa poimia! En ole kade mehiläisille enkä kukkien poimijoille, Mutkala naurahti puhelimeen aiemmin päivällä.
Viime kesänä pellolla kasvoi ruista, mitä on nytkin viljelty pörriäispellon naapuriin.
Mikä sai Mutkalan viljelemään vuokrapellolleen ketokukkia?
– Lähinnä tarkoitus on lisätä luonnon monimuotoisuutta ja antaa pölyttäjille lisää elinvoimaa. Pölyttäjät ja pörriäiset hyödyttävät maanviljelijöitä, ja itse asiassa kaikkia muitakin ihmisiä, Mutkala kertoi.

Kukkapellot tarjoavat ravintoa ja suojaa monille eri hyönteislajeille. Ne ovat elintärkeitä kasvien pölyttämisessä.

Mutta ei se ole koko totuus. Samalla pelto saa vetää henkeä. Vuoroviljelyllä parannetaan myös itse peltoa ja siihenkin saa tukea. Ja on vielä se yksi juttu:
– Kukkaloistoa on laitettu vähän ihmistenkin tähden. Saadaan kauneutta syksyyn ja positiivista näkyvyyttä maanviljelylle, Mutkala sanoi.
Lupa on siis poimia kotiin kauneutta, mutta yksi asia tulisi pitää mielessä.
– Tietä ei saa tukkia, autoja ei pidä parkkeerata Ruotsalantien molemmille pientareille.

Puolen tunnin sisään pörriäispellolle on pysähtynyt ainakin viisi autoa. Niistä yhdessä kukkia ihailemaan ja poimimaan saapuivat salolaiset Noora Kultaranta, poika Oliver Kultaranta ja koira Nilla.
– Ollaan ajettu ohi monta kertaa ja ihailtu. Vähän mietitytti, että saako näitä noin vain poimia, Noora Kultaranta sanoo.
– Kukkapelto on pysynyt tosi värikkäänä pitkään. Tykkään kukista. Ne ovat niin kauniita, Noora Kultaranta sanoo.

Toisaalla kultivoidun kulttuurimaiseman kauneutta ihastelevat Julia Pickhardt ja Usman Ashraf. Pariskunta oli matkalla Teijon kansallispuistoon viikonlopun telttaretkelleen, mutta kukat pysäyttivät hetkeksi Ruotsalaan.
– Todella kaunista, upea väriloisto maiseman vihreydessä, Julia Pickhardt ihastelee.
Pichardt työskentelee Helsingissä CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationissa, Ashraf tutkijana Helsingin yliopistossa. Niinpä kukkapeltojen merkitys luonnon biodiversiteetille ja pölyttäjille ei ole akateemiselle pariskunnalle uusia asia.
Pariskunta tietää myös, että kun ruska saapuu muutaman viikon kuluttua, Suomen luonnon väriloisto yhä vain kirkastuu.

Salossa on muitakin pörriäispeltoja. Esimerkiksi SSO:n ja LähiTapiolan pörriäispelto on sijainnut viime vuoden tapaan Isohärjänkadun ja Elmerannantien kulmassa, mutta pellon hehkein kukkaloisto on jo ohi.
Monista pörriäispelloista saa poimia kukkia, mutta ei kaikista. Ilman varmaa tietoa siitä, että viljelijä sallii kukkien poimimisen, pellolle ei ole syytä mennä.

Helsingissä opiskeleva, somessa Sukkapoikana tunnettu Oliver Kultarinta tallensi kukkaloiston yksityiskohtia myöhempää käyttöä varten. Oliver Kultarinta on tullut tunnetuksi neulomisharrastuksestaan, minkä aloitti jo kymmenvuotiaana. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo