Karkeasti laskien kuntien budjetit puolittuivat. Huolet eivät vähentyneet samassa suhteessa.
Tällä viikolla Salon Seudun Sanomat kertoi Salon ja Someron taloudellisesta tilanteesta. Salo tekee neljättä vuotta peräkkäin ylijäämäisen tuloksen. Somerolla taas valtionosuuksien romahdus uhkaa palveluja, vaikka tämä vuosi menee vielä hyvin.
Perinteiseen kuntapuheeseen kuuluu ennustaa, että tuleva vuosi on huonompi. Joskus ennustus toteutuu, joskus ei. Koronapandemia ja sote-uudistus tartuttivat kuntien johtoon ajatuksen, että tulevaisuus on aina vain sumun peitossa. Kokeneetkin kunnalliset päättäjät vaikuttavat avuttomilta.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on päättänyt käydä läpi kuntien tehtäviä ja niitä sitovia normeja. Normitalkoita on järjestetty ennenkin, mutta mitään maata mullistavaa ei ole saatu aikaan. Ennen sote-uudistusta suurimpia muutoksia ovat olleet kuntien sopimat kuntaliitokset. Niihinkin on saatu valtiolta tukea.
Hallitusohjelman mukaan luvassa on tehtävien mitoituksen ja toteutuksen sääntelyn karsintaa. Kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen on toivonut kunnilta ehdotuksia normien purusta. Ikonen valittiin keväällä eduskuntaan Tampereen pormestarin paikalta.
Suomen väkiluvultaan suurin kunta on Helsinki, ja manner-Suomen pienin on keskisuomalainen Luhanka, jossa asukkaita on alle 700. Suurimmassa ja pienimmässä on aivan erilaiset edellytykset järjestää palveluita, mutta erilaisia ovat myös kuntalaisten odotukset.
Salo on Suomen 20. suurin kunta ja itseään isompien mukana Helsingin kaupungin vetämässä C21-verkostossa, johon kuuluvat Suomen suurimmat kaupungit. Jo niidenkin kesken on suuria eroja.
Normien purun tavoite on parantaa kuntien mahdollisuutta vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Kuntaministerin mukaan menossa on tehtävien kautta tapahtuva kuntauudistus.
Laeista löytyy varmasti määräyksiä, joita kunnissa pidetään niin sitovina, että kuntalaisetkin kärsivät. Valtio kuitenkin määrää, mitä kuntien kuuluu tehdä. Oikeudenmukaista on, että valtio myös huolehtii, että kunnilla on mahdollisuus selvitä velvoitteista.
Normien purku ja kokeilut eivät saa johtaa siihen, että alueellinen eriarvoisuus vain kasvaa. Vaarana on, että kuntien ja hyvinvointialueiden säästöt kohdistuvat samoille seuduille.
