Kolme vuotta sitten keväällä Hildur Gudnadottir teki historiaa. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen islantilainen Oscar-voittaja, kun Gudnadottirin elokuvaan Joker säveltämä musiikki palkittiin vuoden parhaana. Se oli yksi hänen ensimmäisistä isoista Hollywood-töistään.
– Sen jälkeen asenne on ollut, että tyyppi taitaa hallita nämä isotkin jutut. Enää ei tarvitse koko ajan todistella osaamistaan, Gudnadottir kertoo etäyhteydellä Berliinistä.
– Elokuvateollisuudessa siellä on ollut aika sukupuolittunut jako. Kysytään, pärjääköhän naissäveltäjä ison tuotannon parissa.
Gudnadottir on koulutukseltaan sellisti. Elokuvamusiikin parissa hän aloitteli 2010-luvun alussa.
Jokerissa sekä toisessa tunnetussa ja palkitussa Gudnadottirin sävellystyössä, Chernobyl -sarjan musiikissa, soi halldorofoni, eräänlainen elektroninen sello.
Erikoislaatuisen instrumentin on kehittänyt hänen ystävänsä Halldor Ulfarsson asuessaan Suomessa. Halldorofonista on tullut suorastaan ilmiö.
– Halldorofoni on intensiivinen soitin ja ymmärrän hyvin, että se herättää keskustelua, Gudnadottir sanoo.
Pan Sonic oli tärkeä
Kun puhe kääntyy Suomeen, Gudnadottir innostuu. Hänen urallaan on eräs aivan erityinen yhteistyökuvio.
– Ei kysymystäkään, Pan Sonic oli valtavan tärkeä.
Berliiniin asettunut Gudnadottir teki yhteistyötä Mika Vainion ja Ilpo Väisäsen yhtyeen kanssa vuodesta 2005 alkaen. Hän on soittanut elektroakustista kokeellista musiikkia myös Väisäsen ja Dirk Dresselhausin die ANGEL -kokoonpanossa.
– Väisänen on uskomattoman upea muusikko ja todella hyvä ystäväni.
Gudnadottir oli pitkään islantilaisen mum-yhtyeen jäsen. Kollektiiviin kuului samaan aikaan myös Samuli Kosminen.
– Tätä kautta kiersimme maailmaa paljon yhdessä Samulin kanssa.
Suomi-yhteys vahvistui, kun Gudnadottir sävelsi Dome Karukosken ohjaaman Tom of Finland -elokuvan musiikin yhdessä Lasse Enersenin kanssa. Se oli siihen mennessä korkeaprofiilisin tuotanto, jonka Gudnadottir sävelsi.
Tom of Finlandista ei mennyt kuin kaksi vuotta Jokeriin ja Chernobyliin.
– Joker oli tyylillisesti linjassa aiemman estetiikkani kanssa. Musiikillisesti se ei ollut mikään poikkeama. Mutta kyllähän se sitten muutti paljon.
Agatha Christien maailmassa
Viime vuonna Gudnadottir sävelsi elokuvien Women Talking ja Tár musiikin. Kumpikin niistä oli parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaana, vaikka musiikkia ei nyt ehdokkaaksi nostettukaan.
Perjantaina ensi-iltaan tulee A Haunting in Venice (Venetsian aaveet), kolmas osa Kenneth Branaghin luotsaamaa Hercule Poirot -elokuvasarjaa. Branagh sekä ohjaa että näyttelee Poirotia. Edellisessä elokuvassa tulkittiin Agatha Christien romaania Kuolema Niilillä, nyt pohjana on vähemmän tunnettu romaani Kurpitsajuhla.
– Vietin nuoruuttani tämän lajityypin kirjallisuuden parissa. Luin kirjat ja katsoin vanhat leffat. Olen siis aika konservatiivinen dekkarien ja juuri Christien suhteen, säveltäjä sanoo.
Meedion tavoitellessa yhteyttä kuolleisiin saa elokuva myös vanhanaikaisen kauhun sävyjä. Gudnadottir kuvailee työtään uudella tavalla antoisaksi. Yksi syy on tapahtuma-aika, vuosi 1947 juuri sodan jälkeen.
– Tuon ajan säveltäjät osallistuivat murentuneen maailman uudelleenrakennukseen taiteellaan, Gudnadottir sanoo.
– Orkestraatioiden tyyli muuttui hillitymmäksi ja tulevaisuususkoiset säveltäjät keksivät kamarimusiikkia uusiksi. Nämä seikat heijastuivat siihen, miten lähestyin työtäni.
Mutta kuulimmeko elokuvassa suomalaisinstrumentti halldorofonia?
– En voinut käyttää sitä tässä, säveltäjä sanoo.
– Tämä on niin selkeästi omanlaisensa epookki, juuri tapahtuma-ajassaan kiinni.
Islannin ensimmäinen Oscar
Kun Hildur Gudnadottirista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen islantilainen Oscar-voittaja, hän tunsi koko kansakunnan hurraavan puolestaan.
– Pienen maan ilahduttavia piirteitä on se, että kaikki asettuvat taaksesi. Menestys voi nostaa koko kansan tunnelmaa, Gudnadottir sanoo.
– Se oli koskettavaa.
Historiaa hän teki myös toisella tapaa. Edellisen kerran nainen voitti musiikin Oscarin vuonna 1998, kun Anne Dudley palkittiin Housut pois -komediasta. Vuotta aiemmin Rachel Portman palkittiin Jane Austen -filmatisointi Emman musiikista. Kumpikin heistä palkittiin muutaman vuoden ajanjaksolla, kun Oscarien elokuvamusiikkikategoria oli jaettu kahteen eri palkintoon, draamaan sekä komediaan ja musikaaliin.
Ja siinä ovatkin kaikki naiset, jotka Oscareissa ovat säveltäjinä voittaneet.
Gudnadottir on puhunut elokuvamusiikkia säveltävien naisten asiasta. Heitä on Hollywood-tasolla edelleen vähän.
– Vain muutamat naiset ovat edes saaneet tällaisia mahdollisuuksia Hollywoodissa, Gudnadottir toteaa.
Kalle Kinnunen
