Itse kukin meistä voi miettiä omia tunnelmiaan, jos neljännesvuosisadan verran intohimon kohteena ollut asia syystä tai toisesta loppuu. Se herkistää.
Kun koripallohistorian parasta salolaislähtöistä pelaajaa, ammattilaisuransa lopettanutta Roope Ahosta pyytää muistelemaan koripalloelämään liittyneitä käänteitä, avautuvat kyynelkanavat.
– Pitää sanoa, että on ollut ihan mieletön etuoikeus päästä kokemaan kaikki tapahtuneet asiat. Nyt kun olen tehnyt päätöksen lopettamisesta, niin se on näköjään ääntä värisyttävä tilanne, Ahonen sanoo.
33-vuotiaan Ahosen päätös kypsyi vähitellen kesän mittaan.
– Kun palasin pari vuotta sitten Suomeen, ajattelin etten halua pelata Korisliigaa muualla kuin Vilppaassa. Niinpä ainoa vaihtoehto jatkamiseen olisi ollut ulkomailla, kahdeksan kautta muualla Euroopassa pelannut mies kertoo.
Sysäys lopettamisen suuntaan tapahtui myös terveystilanteen vuoksi. Tammikuussa 2020 leikattu polvi aiheutti riesaa ajoittain vielä viime kaudellakin.
– Vuosi sitten kesällä pystyin harjoittelemaan täysipainoisesti. Mutta kun rasitus kasvoi treenien ja pelien myötä, alkoi kipuja tulla, Ahonen kertoo.
– Kaksi viimeistä Vilpas-kautta menivät enemmän tai vähemmän vaivojen kanssa taiteillessa. Välillä joissain harjoituksissa ei pystynyt hyppäämään oikealla jalalla ollenkaan, eikä aamulla päässyt rappusia alas kivuitta, hän jatkaa.
Se ikävistä asioista, kun Ahosen urassa on niin paljon positiivistakin muisteltavaa. Salon Seudun Sanomien arkistokuvassa vuodelta 2014 Ahonen on Lohjalla maajoukkueen harjoituskeskuksessa. Seinässä lukee englanninkielinen teksti ”Be as good as you can be”, eli suoraan suomennettuna ”ole niin hyvä kuin voit olla”.
Tämä lause sopii hyvin kuvaamaan sitä, mihin Roope Ahonen koripalloilijana ylsi. Jos lasketaan pois loukkaantumiset, pystyi hän kehittymään parhaaksi versioksi itsestään.
Ahonen pelasi vuoden 2013 EM-kisoissa samaa paikkaa Suomen koripallohistorian parhaiden takamiesten eli Petteri Koposen ja Teemu Rannikon kanssa. Kahta vuotta myöhemmin pelikavereina olivat Koponen ja Jamar Wilson.
Ilmaisia edustuspaikkoja ei siis toden totta ollut tarjolla. Ahonen on mediakommenteissaan ollut aina mitä vahvimmin ”joukkue edellä” -mies, vaikka kysymys olisikin liittynyt häneen itseensä.
Osaako salolainen olla ylpeä tällaisista EM-edustuksien kaltaisista asioista?
– Mihin tahansa olen mennyt, niin olen ylpeänä saanut vastata olevani kotoisin Salosta, Ahonen aloittaa.
Hieman ”lypsämällä” häneltä saa kuitenkin myös uraa arvostavan kommentin.
– En ole hirveällä pituudella (187 senttimetriä) tai fysiikkatalentilla pilattu. Sikäli en aikoinaan ajatellut pääseväni näin pitkälle. Minulla on kuitenkin ollut tosi kova halu, riittävä taitotaso ja lopulta myös tarpeeksi hyvä itseluottamus.
Pelillinen erityisosaaminen löytyy koripallokenttään tavalla tai toisella merkityn kaaren takaa. Ahonen onnistui kolmen pisteen heitoissaan miesten seurajoukkueuralla yli 40 prosentin tarkkuudella. Se on melkoinen luku.
Kiitos näistä yli tuhannesta onnistuneesta kolmosesta menee muun muassa perheelle sekä Salohallin vahtimestareille.
– Ihan pikkupojasta asti heittelin äitin ja isän pihalla olleeseen koriin joka ilta, välillä veljien kanssa, välillä yksin. Ja aina Jambo (Jarmo Rannikko) ja kumppanit päästivät minut Salohalliin heittelemään ennen joukkuetreenien alkua.
Ja kun yksi harjoituksen päämääristä oli onnistuminen vähintään 80 kolmosessa sadasta, ei se jäänyt vain tavoitteeksi.
– Jos onnistumisia tuli alle 80, olin salilla niin kauan, kunnes se vähintään 80 tapahtui. Välillä se itseltäni vaatima luku nousi myös yli 80:een.
Kopiointi on koripallossakin suorastaan suotavaa.
– Teemulta (Rannikko) opettelin sitä, miten hän heittää melkein heti palloskriinin jälkeen. Koposelta ja Tim Kisneriltä taas omaksuin repertuaariini liikkeen, jossa vastustaja luulee minun lähtevän ajamaan hänen ohi, mutta otinkin heiton.
Heittämisen ja tinkimättömän harjoittelun lisäksi nuoremmillekin lukijoille sopiva oppi sisältyy Ahosen monilajisuuteen. Hän pelasi myös jalkapalloa maajoukkuetasolla pitkälle yläkouluikään asti.
– Yhdessä vaiheessa tulivat eteen samanaikaisesti jalkapallossa Liverpoolin maajoukkueturnaus ja koripallossa alle 16-vuotiaiden EM-kilpailut. Oma palo suuntautui siinä vaiheessa selvästi kohti koripalloa, mutta siihen asti noiden lajien yhdistäminen oli sujunut tosi hyvin.
Palo koripalloiluun ei ole sammunut edelleenkään. Liekki oli kuitenkin loppukesän aikana totuttua pienempi.
Tärkeintä on kuitenkin se, ettei kipuillut jalka haittaa niin sanottua normaalia elämää lainkaan.
– Viime kauden aikanakin oli vaiheita, jolloin pystyin pelaamaan ihan täysipainoisesti. Ja mikä tärkeintä, voin urheilla ihan tavallisesti. Treenasin vielä alkukesänkin aika kovaa, eikä liikkuminen ole mihinkään loppumassa jatkossakaan.
Kesä onkin ollut poikkeuksellinen. Maajoukkueleiritysten, kuntoutusten tai sopimusneuvottelujen sijaan koripallo on ollut sivuosassa.
– Olen nähnyt perhettä ja kavereita eri tavalla kuin aiemmin. Tällaisista asioista on tässä pitänyt aiemmin luopua.
Ei kuitenkaan ole tarvetta edes kysyä, onko koripallo antanut enemmän kuin ottanut.
– Niin, maajoukkuekesinä olen nähnyt kavereita siellä. Ja kun Maamme-laulu on soinut siinä kaverien vieressä seistessä…
Ääni värisi tässäkin kommentissa.
Saako Vilpas Satellites tai Poutsan Pojat hyvinkin meritoituneen pelaajavahvituksen?
Roope Ahosen päätös koripallouran lopettamisesta on tuore. Niin tuore, että jatkosuunnitelmat koko elämän ja myös koripallon osalta ovat avoinna.
Ahonen ja hänen Alexandra-vaimonsa ovat joka tapauksessa ainakin tällä hetkellä jäämässä Saloon.
– Vaimolla on täällä työpaikka, ja minä pohdin omia työ- ja/tai opiskeluvaihtoehtoja. Katsotaan rauhassa, mitä jatkossa tapahtuu, Roope Ahonen mainitsee.
Koripallon osallisuudesta elämään ei ole toistaiseksi kummankaan ääripään ajatuksia. Tilanne on siis jotain ”ei taatusti enää koskaan mitään-” ja ”saman tien mukaan valmennus- ja seuratyöhön” -vaihtoehtojen välillä.
– Varsinkin valmennukseen ehtii kyllä vähän myöhemmälläkin iällä, Ahonen muistuttaa.
Vaan entäpä Vilpas Satellites, Poutsan Pojat, Vilpas Ultras tai vastaavat aladivisioonien joukkueet? Saavatko ne jossain vaiheessa meritoituneen vahvistuksen?
– Sinne on tullut joitain kyselyitä… Ihan varmasti menen jossain vaiheessa jotain pelaamaan, on se sitten korista, jalkapalloa tai mitä vaan. Olen kuitenkin niin kilpailuhenkinen, että kyseinen joukkue pitäisi miettiä aika tarkkaan, Ahonen naurahtaa.
ROOPE AHONEN
Ei vain yksinkertainen EM-kisaedustaja
Syntynyt: 12.6.1990.
Pituus: 187 senttimetriä.
Pelipaikka: takamies.
Kasvattajaseura: Salon Vilpas.
Seurajoukkueura
–2007 Vilpas
2007–2009 Torpan Pojat/Rekolan Urheilijat
2009–2012 Vilpas
2012–2013 Solna Vikings (Ruotsin pääsarja)
2013–2014 Borås Basket (Ruotsin pääsarja)
2014–2015 Bisons Loimaa
2015–2017 Kolossos Rodou (Kreikan pääsarja)
2017–2018 Ourense (Espanjan kakkosliiga)
2018–2019 Oviedo (Espanjan kakkosliiga)
2019–2021 Breogan (Espanjan kakkosliiga)
2021–2023 Vilpas
Maajoukkueura
55 miesten A-maaottelua. Ottelukohtaiset keskiarvot: peliaika 8 minuuttia ja 21 sekuntia, pisteet 2,7, levypallot 0,5, koriin johtaneet syötöt 1,1.
18 miesten haastajamaaottelua, 32 alle 20-vuotiaiden maaottelua, 40 alle 18-vuotiaiden maaottelua, 24 alle 16-vuotiaiden maaottelua.
Saavutuksia
Miesten EM-kisaedustus 2013 ja 2015.
Espanjan kakkosliigan mestaruus 2021 ja nousu ACB-liigaan.
Kaksi miesten SM-hopeamitalia ja kaksi Suomen cupin hopeaa.
Nousu Korisliigaan kaudeksi 2009–2010.
Valinta 16-vuotiaiden poikien SM-sarjan parhaaksi pelaajaksi kaudella 2005–2006.
OHO!
Koripalloliiton tilastopalvelun mukaan Ahonen suoritti miesten seurajoukkueurallaan 2 640 kolmen pisteen heittoa, joista onnistui 1 061. Onnistumisprosentti on erinomainen 40,2.
