Seitsemättä sarjakuva-albumiaan Sissin ja Siviilipalveluhenkilön seikkailuista valmistellut Heikki Paakkanen havahtui alkuvuodesta siihen, että Ukrainan sota vain jatkui jatkumistaan.
Somerolainen, vuonna 1948 syntynyt sarjakuvataiteilija oli tuolloin pitkään työstänyt teosta Suomen ja Viron suhteesta. Tajunnan herääminen johti siihen, että Viron-piirrokset siirtyivät hyllylle ja Ukrainan-reissun valmistelu alkoi.
– Sankarikaksikon seikkailut ovat aina sivunneet eri tavoin sotahistoriaa ja kohdemaan suhdetta Suomeen. Nyt ilmestyy ensimmäistä kertaa albumi maasta, jossa sota on käynnissä, Paakkanen sanoo.
Aiemmin Paakkasen parivaljakko on huseerannut Saksassa, Ranskassa, Ruotsissa, Japanissa, Amerikassa ja Venäjällä. Tarinat kumpuavat sarjakuvataiteilijan maaniseksikin kuvatusta sotahistorian harrastuksesta.
Heikki Paakkanen oli juuri ennen koronapandemiaa ehtinyt osallistua Kiovassa senioreiden miekkailukisoihin. Hän sanoo miljoonakaupungin olleen upea ja ällistyttävä.
– Sota oli puheenaiheena jo silloin. Ukraina kävi sotaa, vaikkakin kaukana idässä Krimillä.
Keväällä Paakkanen päätti tuoreuttaa suhteensa maahan, koska hänen työskentelytapaansa kuuluu paikkatajun hankinta.
– Olisin voinut piirtää turvassa, pysyä lämpimässä työhuoneessani ja löytää rikkinäisiä autoja ja hajonneita taloja Someron laitakaupungiltakin, mutta se ei olisi sama asia. Kenttätutkimus on tärkeä aspekti työssäni, joten toukokuussa lähdin Ukrainaan.
Paakkanen aisti parin viikon ajan tunnelmia Kiovassa, Butshassa ja Irpinissä. Suomeen palattuaan hän ahkeroi niin, että sarjakuvakustantamo Zum Teufel saa tällä viikolla julkaista uuden teoksen Slava Ukraini (Kunnia Ukrainalle). Siinä Sissi ja Siviilipalveluhenkilö tarttuvat hetkeen ja aseeseen.
Kirjan alussa militaristi ja pasifisti aktivoituvat kärsivän maan avustamiseen ja lähtevät viemään kamiinoita Ukrainaan. Taiteilija kuvaa tarinan olevan pasifismista nouseva sarjakuvakarnevalistinen näkemys Ukrainan sodan ympyröistä. Siinä napaansa kaiveleva mimosakin ottaa lopulta aseen käteensä.
– Pasifismi pannaan hyllylle niin pitkäksi aikaa, kun on tarpeen, Paakkanen toteaa.
Kirjasarjan sankareista Sissi on sotahulluuteen taipuvainen ”talvisodan henki”, eräänlainen Tuntemattoman sotilaan Antero Rokan ja tarkka-ampuja Simo Häyhän hahmojen yhteenliittymä.
Siviilipalveluhenkilö puolestaan on idealistisviaton nuorukainen, joka etsii itsensä lisäksi totuutta, onnea ja harmoniaa, tutkien kaikkia mahdollisuuksia niiden saavuttamiseen. Hän on kokeillut monenlaiset uskonnot, dieetit ja elämäntapaohjeet.
– Nyt hän tarttuu hetkeen ja epäilee muodikkaasti, josko ongelmansa johtuisivatkin sukupuoli-identiteetistä ja harkitsee sukupuolen korjausta.
Kohdemaan kenttätutkimusten lisäksi Paakkanen hankki kirjaa varten taustatietoa asiantuntijoilta niin sodankäynnistä kuin sateenkaariväestä.
– Pyysin kenraalimajuri evp Pekka Toverilta mentorointia hänen tietotaitonsa ja valppautensa vuoksi. Luetutin hänellä vanhan aineistoni ja sain sparrausta, Paakkanen kertoo.
– Sukupuolenkorjaukset ja sateenkaaritoiminta siihen liittyvine kirjainyhdistelmineen olivat minulle täysin vieraita. Siitä hetteiköstä ja miinakentästä selvitäkseni sain paljon opastusta sarjakuvataiteilija Tuuli Hypéniltä.
Kustantaja totesi aiheen olevan niin arka, että kaikesta perehtymisestä huolimatta Paakkanen tullaan canceloimaan joka tapauksessa. Samaan hengenvetoon voitiin naurahtaa, ettei Paakkanen tule edes huomaamaan tuomitsemista tai eristämistä, koska ei ole missään sosiaalisessa mediassa.
Paakkanen on liikkeellä vakavalla mielellä, mutta kieli poskessa.
– Oma asenteeni ja metodini on aina perustunut hellimiini paradokseihin ihmisten toiminnasta. Pilkkaan kaikkea, mitä mieleen tulee, mutta en ilkeysmielessä, vaan naljaillen, hän selvittää.
Kirjan esipuheen kirjoittanut Pekka Toveri toteaa, että sodan sivusta seuraaminenkin voi olla raskasta etenkin, jos sotaa käydään lähellä, yhteiskunnassa ja kulttuurissa, joka muistuttaa omaamme. Ukrainalaisten kärsimystä ja uhrauksia on vaikea katsoa, kun Venäjän asevoimat käyttävät kaikkia mahdollisia keinoja tuhotakseen Ukrainan itsenäisenä valtiona, kulttuurina ja kielenä.
Toveri toteaa meidän elävän ajassa, jossa huumorikin on välillä kovilla. Hän muistuttaa sotiemme veteraanien kertoneen usein, että huumori auttoi kestämään sodan kauheuksia.
– Kun asiat menevät riittävän hulluiksi, nauru auttaa. Jopa sodassa.
Kirjaa tehdessään Paakkanen ystävystyi Ylen Kiovan kirjeenvaihtaja Maxim Fedorovin kanssa. Ukrainalaisen äidin ja venäläisen isän poika on jo kääntänyt kirjan puhekuplat ukrainaksi siltä varalta, että teokselle löytyy paikallinen kustantaja.
– Olemme käyneet useita palavereja, mutta ulkomailla tehtävät kustannustoimet ovat hitaita projekteja etenkin sotaa käyvässä maassa, Paakkanen toteaa.
Hän huomauttaa, että Ukrainan 40-miljoonainen kansa ei elänyt onnelassa ennen Venäjän hyökkäystäkään. Ongelmia on ollut laajasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen epätasa-arvoisesta kohtelusta sijaissynnyttäjien voimin ylläpidettäviin vauvatehtaisiin.
Heikki Paakkanen kirjakauppa Rosebud Sivullisessa (Kaisaniemenkatu 5, Helsinki) pe klo 18–20 ja Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla (Töölönkatu 51, Helsinki) su 17.9. klo 12.30–13.30.
