Rakas äitini on 1970-luvun Roomaan sijoittuva perhedraama salaisuuksista ja vapautumisesta. Ohjaaja Emanuele Crialese kertoo myös omasta nuoruudestaan. Crialese on transmies, ja elokuvan päähenkilö Adri on ainakin osin hänen omakuvansa. 12-vuotias Adri tietää olevansa poika, vaikka ympäristö ei sitä tunnustaisi.
Adria näyttelee italialainen Luana Giuliani ja äitiä espanjalainen Penelope Cruz.
– Elokuvia ei tehdä siksi, että ne muuttaisivat maailman, mutta olen onnellinen, jos ne aloittavat keskusteluja ja nostavat aiheita esiin, Cruz sanoo.
Keskeinen teema on se, miten transnuori Adri hakee hyväksyntää – joskus aggressiivisesti, joskus neuvottelemalla.
– Hän etsii identiteettiään ja sillä matkalla ehtii toivoa avaruusolioiden vievän hänet pois, Cruz kuvailee.
– Kasvukivut ja ulkopuolisuuden tunne ovat kaikille tunnistettavia.
Aiheisiin kuuluu perheväkivalta. Perheen liikemiesisä yrittää hallita toisia voimalla.
– Miten yksi ihminen voi kantaa näin suurta taakkaa: pitää tällaisen salaisuuden ja samalla kasvattaa lapsiaan? Roolin monimutkaisuus oli yksi syy, miksi todella halusin tehdä tämän elokuvan.
Crialese kertoo perhesalaisuuksista Cruzin mukaan totuudellisella ja tasapainoisella tavalla.
– Keskeistä on myös lasten näkökulma. Heillä on omat keinonsa teeskennellä, että kaikki on hyvin.
Almodovarista tulisi hyvä presidentti
Turvaa tuovat äidin ja lasten jaetut fantasiat. Cruz tekee eläytyy eräässä kohtauksessa italialaislaulaja Raffaella Carraksi. 1970- ja 1980-luvuilla Carra oli ylivertaisen suosittu televisioesiintyjä, ja elokuvan kodissa häntä ihaillaan tavoittamattomana glamour-hahmona.
– Tunsin lapsena kaikki hänen laulunsa ja matkin hänen tanssejaan, joita olin nähnyt televisiossa. Hän oli idoli, Cruz kuvailee.
– Olisimme halunneet hänen näkevän elokuvan ja pyysimme häntä kuvauksiinkin, mutta Carra kuoli tuotannon aikana. Emme tienneet, että hän oli sairas.
Feministiksi tunnustautuva Cruz kiittää yhteiskunnallisesta valveutuneisuudestaan vanhempiaan. He olivat Penelopen syntyessä vasta parikymppisiä.
– Olen kiitollinen vapaamielisyydestä, johon meidät kasvatettiin, Cruz sanoo.
Hänen ajatteluaan on muokannut myös pitkä yhteistyö ohjaaja Pedro Almodovarin kanssa.
– Aina kun luen Pedron haastatteluja, joissa hän puhuu politiikasta, kysyn itseltäni, miksi tämä mies ei ole Espanjan presidentti.
Mutta Cruzin kanssa ei ole mahdollista puhua politiikasta.
– Valitettavasti en voi aloittaa, koska en osaisi koskaan lopettaa, Cruz sanoo nauraen.
Teknologia on vaara
Rakas äitini on myös nostalginen elokuva. Vaikka se kuvaa nykyistä konservatiivisempaa yhteiskuntaa, on maailmassa jotain kaihoisan todellista ja osallistavaa.
Cruz antaa esimerkin: kun kuunneltiin musiikkia levyiltä, piti nousta ylös, asettaa vinyyli soittimeen ja laittaa neula paikalleen.
– Nyt biisi soi sekunnissa. Ei tarvitse keskittyä.
Cruzin mukaan kehitysaskeleet ansaitsisivat lähempää tarkastelua ja haastamista.
– Lukekaa teknologiaa luovien ihmisten haastatteluja. He eivät anna älypuhelimia omille lapsilleen. He tietävät vaarat.
Eikä anna Cruzkaan. Hänen lapsensa ovat 10- ja 12-vuotiaat.
– En voisi edes kuvitella sitä. Älypuhelimet eivät sovi lapsille.
Vastuu on ehdottomasti vanhempien, Cruz tähdentää.
– Ei ole mikään selitys, että kaikilla muillakin on. 12-vuotias ei saa sosiaalisesta mediasta mitään, mikä tukisi mielenterveyttä.
Vielä eräs asia nykynuorten elämässä todella huolestuttaa Cruzia.
– Kun olin itse siinä iässä, meillä oli aikaa pitkästyä, ja silloinhan mielikuvitus laukkaa. Nykyään on vanhemmista kiinni, ehtiikö lapselle tulla koskaan tylsää, hän pohtii.
– Jos mielikuvitukselle ei anna sitä valtaa, ei synny luovuutta.
Perhe on etusijalla
Rakas äitini kilpaili Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa 2022. Palkintoja se ei saanut, mutta aplodit olivat pitkät. Erityistä kiitosta sai kuvausten aikaan vasta 13-vuotias Luana Giuliani.
Cruz kuvailee tunnistaneensa Giulianin reaktiossa samoja tunteita kuin muistaa omalta ensimmäiseltä suurelta elokuvafestivaaliltaan. Kun Bigas Lunan elokuva Kinkkua, kinkkua esitettiin Venetsiassa vuonna 1993, Cruz oli vasta 18-vuotias.
– Tosin itse olin niin häkeltynyt, että en kyennyt itkemäänkään. Luana on niin suloinen ja niin ihana, että hän itki näytöksen jälkeen tunnin.
Cruz kertoo harjoitelleensa elokuvan lapsinäyttelijöiden kanssa viikkojen ajan ennen kuvauksia. Lapset tulivat Madridiin hänen luokseen.
– Siitä lähtien kun sain ensimmäisen lapseni, olen vähentänyt töiden määrää. Nyt haluan tehdä vain yhden elokuvan vuodessa, Cruz sanoo.
Perheasia selittää osaltaan, miksi Cruzia ei ole enää nähty Hollywood-rooleissa.
– Haluan kuvata kotikaupungissani Madridissa, jos vain mahdollista. Viime vuosina olen pystynyt pitämään siitä aika hyvin kiinni.
Kalle Kinnunen
