Pienestä kiinni.
Näin voisi todeta jokaisen lypsylehmän elämästä. Lehmän rakenteen pitää olla tasapainoinen, sukulinjan moitteeton ja kasvun häiriötöntä.
Joskus palikat loksahtavat täydellisesti paikalleen – ja silloin maitotilalla voi olla navetassaan satatonnari.
Satatonnarin kriteerinä on nimensä mukaisesti se, että lehmä ylittää 100 000 kilogramman maitotuotosrajan. Keskimääräinen lehmä ehtii tuottaa elinaikanaan vain kolmasosan satatonnarin maitomäärästä.
Ensimmäistä Maitohuhta Oy:n satatonnaria juhlittiin Perniön Ylönkylässä tällä viikolla mittavin menoin. Navettavastava Nina Nieminen vastaanotti tilalla järjestetyssä ayrshirepäivässä useita palkintoja menestyksekkään Ila-lehmän kunniaksi.
Nieminen muistutti kuitenkin useasti, ettei satatonnarin kasvattaminen ole itsestäänselvyys.
Lehmien jalostus on painottunut maitopitoisuuksiin. Siksi jalostuksessa keskitytään sellaisiin rakenne- ja käyttöominaisuuksiin, jotka edesauttavat maidontuotantoa.
Lypsylehmä tiineytetään kerran vuodessa. Jos lehmä ei tule jostain syystä enää tiineeksi, se lähtee ”poistoon”, eli teuraaksi.
– Samoin käy, jos maidontuotto on heikkoa. Meidän tilamme kriteeri on kerran poikineella lehmällä 25 litraa maitoa vuorokaudessa, kertoo Nieminen.
Kyseinen määrä on Niemisen mukaan ”kiltti”. Monilla maitotiloilla ensikko, eli kerran poikinut lehmä, lähtee teuraaksi alle 30 maitolitran tuottomäärällä.
Ila-lehmä on ylittänyt pakolliset kriteerit reippaasti. Satatonnariksi se on päässyt paitsi hedelmöittymisensä myös ikänsä ansiosta.
– Tyypillisesti lypsylehmät elävät kuutisen vuotta. Ila on nyt 12-vuotias.
Lisäksi Ila on onnistunut poikimaan kymmenen kertaa, eli yli tuplasti keskimääräistä lehmää enemmän.
Viimeksi Ila on poikinut kahdeksan päivää sitten.
Vasikka otetaan emän hoivista muutaman tunnin ikäisenä. Sen jälkeen vanhempi lehmä, kuten Ila, saa jäädä toipumaan suurikokoiseen karsinaan toisen lehmän kanssa.
Poikimiskarsinassa makaakin Ilan lisäksi sen paras ystävä, Ibiza-lehmä, joka lähestyy satatonnarin rajaa kovaa vauhtia.
Nieminen kertoo kuitenkin, että tehokkaasta maidontuotosta huolimatta Ilan rakenne ei ole lehmälle ihanteellinen. Siksi Ilalle ei teetetä jalostustarkoituksessa vasikoita.
– Ila on poikinut viimeiset kerrat lihasonnista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Ilan vasikka lähtee välitykseen ja se kasvatetaan lihaksi.
Maitohuhta Oy:n navettavastaava arvioi jalostuskelpoisia lehmiä katsomalla ensimmäiseksi niiden utareita.
Takautareen pitää olla korkea, koska siellä sijaitsee suurin osa maidosta. Rungon tulee olla vahva ja selän suora, jotta lehmä kestää vuosikausien maitokuorman.
– Lisäksi sorkkakulman ja jalkojen asennon pitää olla hyvät. Muuten lehmän elämästä navettaolosuhteissa ei tule mitään.
Jotakin nykyjalostuksesta kertoo sekin, että lypsylehmien koko on kasvanut 30 vuoden sisällä 487 kilosta 617 kiloon. Samalla lypsylehmien poistoikä on lyhentynyt ja hedelmällisyysongelmat kasvaneet.
Toisaalta lehmien terveyden seuranta ja ruokinta ovat kehittyneet huomattavasti.
Jokainen Nina Niemisen päivä alkaa katsomalla sovelluksesta, näkyykö navetan lehmissä poikkeamia. Jos joku lehmistä ei ole syönyt, märehtinyt tai liikkunut viiteen tuntiin, lehmän seurantalaitteet hälyttävät ja hyvinvointi tarkistetaan pikimmiten.
Sorkat hoidetaan säännöllisesti ja eläinlääkäri vierailee tarkistuskäynneillä Maitohuhdan tilalla. Toimivat taustajoukot ovatkin Niemisen mukaan lehmien terveyden perustana.
Maitohuhdan tila on toiminut vasta viitisen vuotta. Ila ylitti ensimmäisen satatonnarin rajapyykin, mutta uusia on tulossa kovaa vauhtia perästä.
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten satatonnareita juhlittiin hämmästyttävinä harvinaisuuksina.
Nykyään Suomessa tulee vuosittain noin 200 uutta ayrshirerodun satatonnaria. Kaksisataatonnareita on myös jo olemassa.
Yleisimmät Suomen lypsyrodut ovat Ilan tavoin ayrshireja tai holsteineja. Maitohuhdan lehmät edustavat molempia rotuja.
Nina Nieminen pitää kuitenkin enemmän ayrshireista yhden syyn vuoksi.
– Ne ovat niin sitkeitä. Tiukan paikan tullen holstein haluaa kuolla, mutta ayrshire haluaa elää.
Kolmen yrittäjän tila
Maitohuhta Oy:n omistaa kolme eri sukupolven maatalousyrittäjää: luonnonvara-alaa opiskellut Aleksander Sadala, agrologi Markku Peltonen sekä eläköitynyt agronomi Esko Lindstedt.
Nina Nieminen palkattiin tilalle ProAgrian asiantuntijatöistä. Hänellä on lehmistä vuosikymmenten työkokemus.
Maitohuhta Oy pyörii seitsemän kokoaikaisen ja kuuden osa-aikaisen työntekijän voimin.
Tilalla on 305 lehmää ja viitisenkymmentä vasikkaa. Lehmistä puolet on ayrshireja ja toinen puolikas holsteineja.
