Keskiviikkona käytiin pitkä keskustelu valtioneuvoston tiedonannosta yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Dokumenttia kutsuttiin lyhyemmin rasismitiedonannoksi, ja keskustelun aikana innokkaimmin irtisanouduttiinkin juuri rasismista.
Perjantaina eduskunta äänesti sekä koko Petteri Orpon (kok.) hallituksen että valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) ja elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps.) luottamuksesta. Tulos oli, että hallitus jatkaa.
Salolaiset kansanedustajat Mikko Lundén (ps.) ja Saku Nikkanen (sd.) ennakoivat, että keskiviikon keskustelusta tulee värikäs (SSS 6.9.). Puheenvuoroissa puhuttiin itse asiasta, mutta purettiin myös koko kesän aikana jatkunutta keskustelua, jonka aiheuttivat muutamien perussuomalaisten ministerien aiemmat kirjoitukset ja käyttäytyminen.
Puhemies Jussi Halla-aho pohjusti keskiviikon keskustelua toivomalla hyväksyntää sille, että aiheesta on erilaisia näkemyksiä. Hän ei kuulostanut puhemieheltä, vaan toive oli suoraa jatkoa eräiden perussuomalaisten kansanedustajien valitukselle siitä, että rasismia on niin vaikea määritellä tai että maahanmuutosta ei voi puhua ilman, että tulee leimattua rasistiksi.
Etenkin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä näytti keskiviikon keskustelussa perussuomalaisen retoriikan päällimmäisenä paistavaa puolta: muutetaan peliä siirtämällä maalitolppia ja käännetään huomiota pois keskustelun ytimestä. Tällaiseen puhemiehen ei pidä puuttua. Kyseessä on valittu tyylilaji, ja kuulijan osa on arvioida, millä vakavuudella puhuja suhtautuu käsiteltävään asiaan.
Halla-ahon linjaus on, että kansaedustajat tuovat kansalaisilta saamansa mandaatin nojalla ”keskusteluun niitä näkemyksiä, jotka ovat heille ja heidän äänestäjilleen tärkeitä”.
”Aikuista ja vakaata käytöstä” odotetaan, mutta ”puhemiehen tehtävä on ennen kaikkea turvata kansanedustajien perustuslaissa taattu rajoittamaton puheoikeus eikä ryhtyä makutuomariksi”.
Puheoikeus, sananvapaus ja kansalaisten vaaleissa antama mandaatti ovat asioita, joita ei pidä lähteä kiistämään. Niiden turvin päättäjät tekevät tärkeää työtään, mutta nekään eivät anna lupaa minkälaiseen kielenkäyttöön tahansa, ei suuressa salissa, eikä sen ulkopuolella.
Kansanedustajan täytyy osata jalostaa kentältä tulevia viestejä keskusteluksi, joka vie asioita eteenpäin. Jos tähän mennessä vähintään venytetty loukkaavuuden rajoja, asiaan ei puhemiehen toimilla ole tulossa muutosta.
