On aina iloinen yllätys, jos kaikki ei mene päin helvettiä. Näin kirjoittaa salolainen Mikko J. Kiviluoto uutuusromaanissaan Espanjan punainen kulta (Docendo).
Sitaatissa kiteytyy Kiviluodon itselleen kehittämä tyylilaji, nordic hygge. Siinä missä tanskalainen hygge tarkoittaa leppoisaa ja lokoisaa elämistä, nordic noir on nimike synkille, ahdistaville ja raakaa väkivaltaa sisältäville ruotsalaisdekkareille.
– Nordic hyggehän on täysin ristiriitainen sanapari, Kiviluoto naurahtaa.
– Ajattelen niin, että vaikka ollaan Portugalin kirkkaassa auringossa, jossain on aina pieni pilvi. Ja sillä pilvellä on synkkä reunus. Näennäisen kepeän tarinan taustalla on jotain, joka näivertää.
Espanjan punainen kulta on teknotrillerigenreä liippaava, humoristinen veijaritarina, mutta sen taustalla hiertää vaurauden jakautumisen epäoikeudenmukaisuus. Absurdien käänteiden ja koomisten hahmojen pölhöilyjen alla on sivujuonteena Välimeren eteläisten maiden pakolaisten onneton asema.
– He tulevat lahoilla purkeilla Afrikasta Eurooppaan, ja puolet heistä jää jo matkalle. Pakolaiset luulevat pääsevänsä maidon ja hunajan maahan, mutta joutuvat käytännössä orjiksi kasviplantaaseille. Se on EU:ta ja tätä päivää, Kiviluoto sanoo.
Esikoisromaanissaan Casa Dementeria Kiviluoto marssitti Portugalin länsirannikolle sekalaisen retkueen korstoja, roikaleita ja eläkeläisiä. Itseoppineen valelääkäri Carlos Mäkisen ja tuplamaisteri Vilna Ägrasin johdolla syntyi Casa Dementeria -niminen luksusluokan hoivakoti, jonka taloudellinen menestys ja poikkeuksellisen laaja palveluvalikoima saattoi hitusen perustua vauraiden vanhusten omaisten kuppaamiseen – myös kuoleman jälkeen.
Sarjan toisessa osassa Espanjan punainen kulta Mäkinen ja Ägras päätyvät jälleen huijaamaan rikkaita sahramimarkkinoilla. Mausteen kilohinta voi kalleimmillaan hipoa todellisuudessa 5 000:ta euroa.
Koska sahramin valmistus on työlästä, miksipä sitä ei tekisi synteettisesti 3D-tulostusta hyödyntämällä, pähkäilevät Kiviluodon hahmot. Jotta taas suhmuroinnista voisi kirjoittaa, on tiedettävä, mitä ruudulle näpyttelee.
Kiviluodon tapauksessa tämä tarkoittaa tuntikausien taustatyötä. Kun teksti vilisee yksityiskohtia, tuotemerkkejä ja kuvauksia kirjailijalle tyystin vieraista paikoista, on fiktiiviselle todellisuudelle tehtävä riittävän uskottavat kulissit.
– Jokainen termi ja historian vaihe on tarkistettava, jotta niitä voi sitten vääristellä omien tarkoitusperiensä mukaan. En edes muista, montako kymmentä tai sataa kertaa olen tutkinut sahramin koostumuksen faktoja tai muita yksityiskohtia.
Tapahtumat sijoittuvat osittain Länsi-Saharan aavikoille. Kiviluoto perehtyi itselleen vieraisiin maisemiin Google Earth -ohjelman ilmakuvien avulla.
Kiviluodon kirjoissa seikkailevat ja sekoilevat hyväntahtoiset hölmöt, joille lainkuuliaisuus ja nuhteettomuus on vähän suhteellinen käsite. Minkäs sille voi, jos entinen rakkauden ammattilainen sattuu päätymään valenunnaksi ja Vatikaanin tunnustamaksi pyhimykseksi.
Kirjallista ruoskaa saavat maistaa uskonnot ja tekopyhyys kaikissa ilmenemismuodoissaan. Espanjan punainen kulta -romaanissa näpeilleen saavat herrainkerhot, joissa valtaa käyttävät omaksi edukseen kreivit ja komissaarit.
Monenkirjavaan henkilökaartiin kuuluu myös vähemmistöjen edustajia lyhytkasvuisista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, ja vilahtaapa kirjassa kesällä kohua herättänyt olmi-termikin. Pitääkö kirjailijan kahlita kynäänsä, ettei kukaan pahoittaisi mieltään?
– Jos kirjoittaisin Hitlerin nimeen vannovista pedofiileistä, jotka raiskaavat lapsia, siinä ei olisi mitään hauskaa. Pitää luottaa lukijan arviointikykyyn ja rajoihin, kun pilkkaa ilmiöitä. Yritän tehdä pilkkaamistani hahmoista ihmisiä, kaikissa on jotain inhimillistä. Kirjojen pääteema on kuitenkin elämän kunnioittaminen.
Salanimenä J ja piste
Mikko Kiviluoto on Salon Seudun Sanomien toimittaja, ollut jo yli 20 vuotta. Työssään Kiviluodon on pysyttävä tiukasti faktoissa, mutta kirjailijaa eivät tosiseikat rajoita. Siksi hän on ottanut käyttöön taiteilijanimen: kirjojen kansissa lukee tekijänä Mikko J. Kiviluoto. J. on lyhennys kirjailijan toisesta etunimestä Johanneksesta.
– Toiset kirjailijat käyttävät salanimiä, mutta itse en keksinyt tämän parempaa, hän naurahtaa ja vakavoituu:
– Mikko J. Kiviluoto ottaa niin paljon vapauksia kuin kehtaa ja venyttää todellisuutta mielikuvituksensa mukaan.
Kiviluodon esikoiskirja Casa Dementeria luokiteltiin kaupoissa jännitysromaaniksi, mikä hymyilytti kirjailijaa. Espanjan punainen kulta on päässyt kaunokirjallisuuden alle.
Itse Kiviluoto sanoo kirjoittavansa viihdettä, jossa hyvään pyrkivien pitää saada palkkansa ja pahojen puupalttoonsa. Varsinaisesti kirjoissa ei kuitenkaan tapeta ketään, vaikka ruumiita tuppaa tulemaankin.
– Olen ylpeä, jos minua sanotaan viihdekirjailijaksi. Sillä ei voiteta kirjallisuuspalkintoja eikä päästä Hesariin, mutta se on heidän ongelmansa. Pääasia, että lukijat tykkäävät.
Mikko J. Kiviluoto
- Syntynyt Kärkölässä Päijät-Hämeessa 1968
- Vietti nuoruutensa Kuusankoskella Kymenlaaksossa
- Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta
- Salon Seudun Sanomien toimittaja vuodesta 2000
