Kun pikkulapselle rakas pehmolelu katoaa, ollaan totisen paikan edessä.
Tämä tiedetään myös salolaisessa Janette Pellikan ja Otto Hellstenin perheessä, jossa ajauduttiin lauantaina kohti hälytystilaa.
Otto Hellsten oli ollut perheen Inna-tyttären kanssa kaupungilla. Janette Pellikka huomasi heti kaksikon palattua, että jotain tärkeää puuttuu: pupu.
– Kysyin heti, jäikö pupu autoon, ja sitten sitä ruvettiin etsimään, sanoo Pellikka.
Pupu on yksivuotiaan Innan rakkain pehmolelu, joka toimittaa monenlaista virkaa. Pupu on matkassa mukana kulkeva seuraneiti, päiväkotipäivien turvapehmo ja öisin unikaveri.
Pupu on ollut Innalla aina: hän sai sen ristiäislahjaksi Lilli-tädiltä.
– Hän on itse valikoinut sen lempparikseen. Jostain syystä tämä pupu on ainut oikea ja tärkeä hänelle, sanoo Pellikka.
– Hän käy välillä nappaamassa pupun pinnasängyn laitojen välistä. Jos hän ei saa sitä sängystä, hän alkaa huutaa ”ma ma ma”. Se on hänen tapansa pyytää jotain.
Kaiken tämän tietäen Janette Pellikka oli päättänyt löytää pupun ennen Innan nukkumaanmenoaikaa. Hän järkeili, että pupu olisi saattanut pudota parkkipaikalle Länsirantaan ja hyvällä tuurilla joku olisi voinut löytää sen.
Facebookissa toimiva Salon Seudun Puskaradio on yli 32 000 jäsenen yhteisö, jossa toimitetaan monenlaisia asioita.
Puskaradiosta alkoi myös pupujahti – muttei lainkaan niin kuin Janette Pellikka oli suunnitellut. Hän ajatteli laittaa ryhmään etsintäkuulutuksen.
– Kun avasin puskaradion, ensimmäisenä oli ilmoitus, että jonkun pupu oli löytynyt!
Ilmoituksen oli laittanut Kari Nieminen. Viestissä oli kuva pupusta ja teksti: Joltain tippunut pupu Länsirantaan.
Ystävällinen pupun pelastaja paitsi kuvasi löytönsä puskaradioon myös ajeli pupu kyydissään Hähkänän päiväkodille, jonne osapuolet sopivat treffit.
Inna nappasi pupun kaksin käsin, kun hän näki rakkaan lelunsa.
Alkava kriisi oli ohi ennen nukkumaanmenoaikaa ja Pellikka-Hellstenin perheellä hyvä mieli.
Hyvän mielen sai myös Kari Nieminen puolisoineen.
– Heti oli mielessä, että joltain pikkuiselta on unipupu kadoksissa ja päätimme heti laittaa ilmoituksen, Nieminen kertoo.
Kun pupu tavoitti omistajansa, reaktio oli välitön.
– Lapsen hymy oli hieno nähdä.
Nieminen tietää kokemuksesta, että jotkut lelut ovat korvaamattomia. Sellaisia löytyy myös hänen lapsenlapsiltaan.
– Uusi ei korvaa vanhaa ja kulunutta.
En halua kuulostaa mitenkään tunteettomalta tai kylmältä, mutta olikohan tämä lelujuttu oikeasti noin ison uutisen arvoinen asia?
Eikö pienempi juttu olisi riittänyt?
Ymmärrän että lapselle se paras lelu on se koko maailma ja sen hukkuminen maailmanlopun asia, myös itselle aikoinaan.