Salon kaupunki on keskusurheilukentän suhteen ikävässä välitilassa. Sitä kautta kärsijäksi joutuu jo tässä vaiheessa myös yleisurheilupaikkojen pääkäyttäjä Salon Vilpas.
Tämänhetkinen tilanne on kiteytettynä seuraava: kenttää pystyy lähes kauttaaltaan käyttämään, mutta sen kunto huononee päivä päivältä. Kaupungin väen kädet ovat kuvaannollisesti sidotut.
Salo edellyttää, että urakoitsijana toimineen, sittemmin Unisport-konserniin sulautuneen Jäämestarit Oy:n kuuluu uusia kaupunkien yleisurheilukeskusten ratapinnoitteet kauttaaltaan. Urakoitsijan näkemys on toinen, ja pitkään jatkunut pattitilanne saattaa johtaa oikeustoimiin.
Niin kauan kun asiat eivät etene, ei pinnoitteitakaan saada kuntoon.
– Kiistan ollessa päällä ei radoille voi tehdä käytännössä mitään. Ylipäänsä meidän pitää olla tosi tarkkoina käytön osalta. Ketään ”ulkopuolisia” ei tässä tilanteessa voi missään nimessä tehdä korjaustoimenpiteitä, sillä silloin toinen osapuoli pystyisi argumentoimaan sillä, ettei korjattavaa ole, sanoo Salon kaupungin liikuntapaikkamestari Jani Virtanen.
Liedon kaltaisia massiivisia halkeamia Salon kentällä ei ole. Pienempiä kuitenkin riittää.
– Viime vuonna Salossa järjestettiin parayleisurheilun SM-kilpailut. Silloin halkeamia oli pakko paikata, jotta kisat pystyttiin pitämään ja esimerkiksi pyörätuolikelaus toteuttamaan ilman riskejä, toteaa Vilppaan yleisurheilujaoston puheenjohtaja Marika Taponen.
– Silloin korjattiin repeämiä, ja ne korjaukset dokumentoitiin kiistan vuoksikin todella tarkkaan, Virtanen mainitsee.
Vilppaan Taponen painottaa sitä, että itse kenttäkokonaisuus on seuran käyttöön monin tavoin hyvä.
– Monella kentällä käyneenä voi sanoa, että Salossa ovat tosi hienot puitteet. Fasiliteetit toimivat, on WC-tiloja, buffetpaikkaa ja niin edelleen. Ja katettu katsomo, vaikka se voisi pitää sadetta nykyistä paremminkin.
Ongelmat alkavat kuitenkin radan tasolla. Esimerkiksi keihäänheittopaikka alkoi murentua hyvin nopeasti sen jälkeen, kun kenttä näytettiin saavan onnistuneesti valmiiksi vuonna 2017.
– Lisäksi korkeushyppypaikassa on ollut koloja, joiden takia patjaa on jouduttu siirtämään eri paikkoihin, Taponen mainitsee.
Hankaluutta on myös moukarinheittopaikalla. Voimakkaan tuulen vuoksi häkin kiinniketolpat hajosivat viime vuonna, ja sen jälkeen ringistä ei ole tähän päivään mennessä voinut heittää kiekkoa kilpailuissa. Moukarinheitto on jo lähtökohtaisesti kielletty siksi, että nurmella pelataan jalkapalloa.
– Tämä on käytäntönä monella muullakin suomalaisella nurmipitaisella urheilukentällä, Virtanen muistuttaa.
– Moukarihäkki on iso ongelma. Heittäjät ovat joutuneet lähtemään Inkereen kentälle, kun lähempänä ei ole mahdollisia olosuhteita, Taponen sanoo.
Yhtenä vaihtoehtona oli pystyttää moukarihäkki Halikon koulukeskuksen kentälle.
– Häkki maksaa yllättävän paljon. Toki nuoremmissa junioreissa on vielä niitä, jotka yrittävät aikataulun puitteissa kilpailla kaikissa mahdollisissa lajeissa. Heidän osaltaan järjestely on tietysti huono, Virtanen pahoittelee.
Virtanen kertoo moukarihäkin tämänhetkisestä tilanteesta seuraavaa:
– Uudet kiinnikkeet on tilattu. Kun ne saapuvat, näemme että asettuvatko ne kenttään toivotulla tavalla. Jos eivät asetu, niin sitten pitää miettiä muita korjausvaihtoehtoja.
– Kiinniketolppia ei ole valmiina missään hyllyssä, vaan toimittaja alkoi tehdä uusia. Parisen viikkoa sitten he ilmoittivat toimitusajaksi kolmesta neljään viikkoa.
Taponen kertoo, että Vilppaasta on jo keväällä ilmoitettu kaupungille tarpeesta saada moukarihäkki kuntoon kesän harjoitus- ja kilpailukautta silmällä pitäen.
– Kun emme ole saaneet vastauksia korjausten etenemiskyselyihin, olemme eläneet epätietoisuudessa esimerkiksi sen suhteen, että mitä lajeja voidaan ottaa mukaan omien kisojemme ohjelmaan niin kesällä kuin syksylläkin, Taponen toteaa.
– Useista muistutteluista ja kentällä käydyistä keskusteluista huolimatta toimeen on ilmeisesti ryhdytty vasta nyt, kauden jo päätyttyä. Toki hyvä, että homma vihdoin etenee, mutta kesän 2023 kiekkotreenit ja -kisat jäivät nyt kokonaan välistä, hän harmittelee.
Virtasen mukaan tavoite oli saada asiat kuntoon alkusyksyksi.
– Pyrimme saamaan asian valmiiksi Syyskisoihin mennessä. Korjaus kuitenkin viivästyi, kun häkin tilanne oli odotettua huonompi, emmekä siksi pystyneet itse korjaamaan sitä.
Kyse ei ole rahasta vaan laiskuudesta.
Kyllä tämä nyt jo on saatava kaupungin kärkihankkeeksi.
Eipä muuta kuin kentän käyttäjät pistävät yhdessä talkoot pystyyn ja itsensä likoon, niin pysyy kenttä kunnossa, jos se on niin tärkeää pitää kunnossa.
” ei voida tehdä mitään”. Raskaaksihan se kävisi ja kalliiksi jos jotain pitäisi tehdä.
Onko toi koko kaupungin ainoa?
Turha korjata, jos kerran ei saa moukaria heittää kentälle.