Paimion ja Halikon alueella liikkuvalle susilaumalle myönnettiin kuukausi sitten yksi kaatolupa. Se ehti mennä umpeen ennen suden löytymistä, ja nyt Halikossa on jälleen käynnissä sudenmetsästys.
Yhden suden saa kaataa 21 vuorokauden aikana. Vielä kuluu viikko, ennen kuin uusi poikkeuslupa menee umpeen.
Metsästyksessä ajojahti on kielletty. Muita poikkeusmenetelmiä saa käyttää: asetta voi kuljettaa mönkijällä, yötähtäimiä ja valonvahvistimia saa käyttää, minkä tahansa yksilön laumasta saa kaataa.
Alfayksilöä ei kuitenkaan saisi laumasta kaataa, sillä siten laumasta voi tulla entistä arvaamattomampi.
Varsinais-Suomen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson sanoo, ettei kielto ole täysin ehdoton.
– Metsästäjän on vaikea arvioida, mikä susi kohtaamishetkellä on kyseessä. Etenkin, jos näkee vain yksittäisen suden.
Paimion lauman kaatoa haettaessa lupaa tavoiteltiin kahdelle sudelle. Hermansson kertoi kuitenkin SSS:lle 15. elokuuta, että pelotevaikutus laumalle on selkeä yhdenkin kaadetun suden kohdalla.
– Kun muut laumasta näkevät jäsenensä tapon, ne ymmärtävät jatkossa varoa lammastiloja, Hermansson totesi tuolloin.
Kaatolupa myönnettiin sudelle, koska lauma raateli yhdessä yössä Hajalassa Mikkolan tilalla 25 lammasta.
Usein kaatoluvan myöntäminen lähtee liikkeelle vastaavanlaisesta lammasvahingosta.
– Aluksi annetaan lupa suden karkottamiseen voimakkaammilla keinoilla. Kovaa kaatolupaa harvoin myönnetään suoraan.
Karkottaminen voimakkailla keinoilla tarkoittaa Hermanssonin mukaan ilmaan ampumista ja suden jäljittämistä koiralla.
– Suden saa aina häätää omalta laitumelta, mutta sitä ei saa lähteä jahtaamaan. Karkottaessa sutta sitä voidaan seurata jonkin aikaa, jotta se siirtyisi pois alueelta.
Paimion reviirin kaatolupa on ainut kova kaatolupa Salon alueella tänä vuonna. Hermansson ei osaa sanoa varmaksi, myönnetäänkö lupia jatkossa lisää. Tämä riippuu susien tekemistä vahingoista.
– Susilaumojen määrä on kasvanut Varsinais-Suomessa melkoisesti esimerkiksi vuodesta 2017. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, vahinkoja tulee varmasti enemmän.
Hermansson muistuttaa kuitenkin susilaumojen reviirien pienentymisestä.
– Jos minulta olisi kysytty 15 vuotta sitten susilauman reviirin kokoa, olisin vastannut 100 000 hehtaaria. Reviirikoot ovat kuitenkin selvästi pientyneet. Nyt ne voivat olla vain 50 000 hehtaaria yhtä laumaa kohti.
Kehitys johtuu ravinnon määrästä. Susilauman ei tarvitse levittäytyä laajalle alueelle, jos ravintoa on saatavilla lähempänäkin.
Kiskon piirin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pekka Oksanen kokee, että suden kaatoluvan ehdot ovat haastavia metsästäjille.
– Ampuma-alue on rajattu usein tarkkaan, samoin ajankohta. Luvan pitäisi olla vapaamuotoisempi metsästäjille, jotta kaadot saataisiin täyteenpantua.
Oksanen kuuli Perniön tämänviikkoisista lammasvahingosta ensi kädessä. Koska petoaidan ylläpidossa on kova työ ja pelättimiin sudet tottuvat melko nopeasti, hänen mielestään kaatolupia pitäisi myöntää enemmän.
– Kaikki alueen lampurit ovat peloissaan tilanteesta.
Salon tämänvuotisten lammasvahinkojen yhteenlaskettu summa on ollut yli 20 000 euroa (lähde: riistavahingot.fi).
Salon susilaumat
Susilaumoja on Jörgen Hermanssonin mukaan laajalti ympäri Saloa. Teijon kansallispuiston alueella ei vielä ole laumaa, mutta ajan myötä tilanne muuttunee.
– Siellä on yllättävän suuri alue ilman susireviiriä.
Varsinais-Suomessa on yhteensä kymmenen perhelaumaa, joista moni liikkuu myös Salossa. Hermanssonin arvion mukaan Halikossa liikkuu Paimion lauma, Somerolla yksi lauma sekä Perniössä ja Kiskossa omat laumansa.
Luonnonvarakeskus pitää kirjaa arvioiduista susilaumojen reviireistä.
Minulla ei ole mitään susia vastaan, mutta nyt rupee riittämään. Nyt on lampurit ja lammasraukat saatava turvaan. Sudet kuuluvat Suomen metsään ja nimenomaan sinne, ei ihmisten nurkkiin.
Karttaa katsomalla voi huomata, että ihmisten koteja on kaikkialla. Laajoja asumattomia metsäalueita ei juurikaan täällä ole. Ainoa tapa hallita asiaa on pitää siis susikanta maltillisena, kuten se menneinä vuosina ja vuosikymmeninä on ollut.
Ja nekin sudet jotka asuvat ”erämaissa” häädetään sieltä, kun ihmiset liikkuu siellä.. Kuten esimerkiksi Forssan Torronsuolla. Siellä susi oli omassa elementissään korvessa, mutta näin vaan tuli sieltäkin häädetyksi, kun muutama retkeilijä sitä säikähti. Ja ei se susi sielläkään lähellä ihmisiä käynyt vaan kun nykyisillä kameroilla zoomataan niin saadaan vaikutus siitä että olis ihan lähellä. Susihan kulkee pitkiäkin matkoja pienessä ajassa, että lieneekö Perniön susi täältä Torronsuolta häädetty (matkaa linnuntietä n.60 km) Ja vihapäissään sitten tappoi lampaita. Ja lampureille, että ikävää että näin kävi mutta se kuuluu tähän elämään. Ja tehkää lampaille kunnon aitaukset jonne susi ei pääse. Paljon täälläkin näkee… Lue lisää »
Susihan on suomen luonnon alkuperäisasukas,lammas taasen tuontitavaraa.Eli alkuperäisten lajien on väistyttävä että muutama ihminen tienaa penninsä,aika suhteetonta.Perustakaa joku hysteerikkojen pelkää kaikkea ja ammu kaikki mitä pelkäät klubi.Täällä näitä jäseniä piisaa,voitte hakea porukasta turvaa,voi tulla hukka muuten.Auttaako muuten tuohon käsittämättömään suden pelkoon kirjoittelu somealustoille,auttaisko tieto vai onko kivempi vaan luulla ja pelätä mitä luulee,melko kestämätön yhtälö.
Joutuihan alkuperäiset lajit silloinkin väistämään, kun kotisi ja käyttämäsi tiet rakennettiin. Aika suhteetonta.
Joo mun kotia eo rakennettu kivikaudella kun Suomen ensimmäiset asukkaat täällä metsästi. Kohtuutonta on luonnon täydellinen arvottomuus rahan edessä. Ihmisellä on satoja keinoja selviytyä, mutta sudella tasan yksi. Ihminen on luonnon häirikkö, ei sudet tai mitkään muut luontokappaleet.
Taas Marko vääntää asian vierestä, ihminen, kuten Markokin on vieraslaji, eikä rahalla ole siinä mitään tekemistä. Koska ennallistat asuntosi susireviiriksi?
Luonnon arvottomuus olisi kohtuutonta. Susien kannanhoidollinen metsästys ei ole luonnon täydellistä arvottomuutta.
Ihminenkin on tietyssä määrin ns tuontitavaraa.
Susireviirit ovat viime vuosina siirtyneet itäisemmästä Suomesta lännemmäksi.
En ole kuullut että susireviirejä olisi pääkaupunkiseudulla. Kannattaisiko lampureiden muuttaa?
Leikitäänkö nyt vain koti- ja tuotantoeläinten hengellä?? Entä jos…? Jos käy niin että susi hyökkää ihmisen kimppuun, toivottavasti on kohteena sen suojelija.
Tai edes suojelijan koira tai kissa. Yhtä pahalta tuntuu varmasti, kun lemmikistä kyse. Luulisi tunteiden muuttuvan sutta ja susien suojelua kohtaan.