Minna Rytisalo: Rouva C. Salon Teatterin ensi-ilta 23.9. Kulttuuritalo Kivassa. Ohjaus: Anu Hälvä. Dramatisointi: Heini Tola. Visualisointi: Timo Alhanen. Musiikki: Jouni Lehtonen. Puvustus: Piritta Kämi-Conway. Koreografiat: Anu Hälvä ja Hannele Saari. Rooleissa: Roosa Majanoja, Juha-Pekka Seppälä, Saila Rouhiainen, Mika Virtanen, Lisamaria Markula, Mikko Polojärvi, Hannele Saari, Timo Mäenpää, Marjukka Paajolahti-Halme, Tauno Sainio, Satu Elg, Susanna Karhu, Alisa Kärkkäinen, Eemil Korpelainen. Seuraava esitys perjantaina 29.9. klo 19. Esitykset jatkuvat 25.11. saakka.
Aatteiden ja aikakausien murroskohdat luovat hedelmällisen taustan draamalle. Vanhan ja uuden saumakohdassa sujuu kilpailevien ajatusten törmäyttäminen huomattavasti luontevammin kuin keskellä tasaista elämänmenoa ja konsensusta.
Minna Rytisalon kirjoittamassa Minna Canth -aiheisessa elämäkertanäytelmässä vanhat totuudet väistyvät uusien tieltä, mutta eivät ilman ryskettä: päähenkilö menettää aatteiden taistossa parhaan ystävänsä, vaan ei koskaan epäile itseään.
Rouva C:n Minna Canth hylkää mieluummin ihmisiä kuin periaatteitaan.
Minnan (Roosa Majanoja) moraalinen kompassi näyttää vakaata suuntaa jo nuorella iällä. Hän haluaa seminaariin ja opettajaksi vastoin vanhempiensa tahtoa. Lapsuudenkoti on pikkuporvarillinen ja vanhemmat haluaisivat tyttärensä hyviin naimisiin, mutta kun Minna vakuuttaa opettajan toimen olevan mitä sopivin herrasväen tyttärelle, isä ja äiti antavat siunauksensa.
Seminaarissa hän kohtaa luonnontieteitä opettavan lehtori Canthin (Juha-Pekka Seppälä), joka ihastuu ja rakastuu nuoren oppilaansa terävään älyyn ja itsenäiseen ajatteluun. Lehtori Canth esitetään näytelmässä rationaalisena miehenä, jonka maailmankuvassa kaikki on alisteista luonnontieteiden kiistattomille totuuksille.
Kun nuoripari lyö hynttyyt yhteen, Minnan ajatukset naisten itsemääräämisoikeudesta ja yhteiskunnan kaipaamasta sosiaalisesta tasavertaisuudesta vankistuvat. Puoliso on hänen ajattelunsa tärkein tukija. He ovat, kuten Ferdinand Canth asian muotoilee, uuden ajan ihmisiä.
Anu Hälvän ohjaus tuo yhteiskunnallisen todellisuuden draamaan yksittäisinä, shokeeraavina välähdyksinä: Minna kiertelemässä nälänhädästä kärsivien kaupunkilaisten keskellä kuin painajaisunessa, Canthin pariskunta etsimässä heidän taloaan rakentavaa työmiestä ja kohtaamassa tämän riutuneen vaimon sekä puolikuolleen vauvan keskellä saastaa.
Näiden jaksojen tehot ovat kunnossa ja virittävät Rytinsalon tekstiä oikealle taajuudelle. Ne luovat vaikuttavan ristiriidan Rouva C:n tanssikohtausten idyllin kanssa. Elämän monet puolet ja sen äärilaidat hahmottuvat uskottavasti. Niiden myötä Hälvän ohjaukseen kehittyy myös sävykkyyttä äärilaitojen väliseen maastoon.
Minnan ja Ferdinandin avioliitto rytmittyy lasten syntymien kautta. Ajan muodin mukaisesti herrasväen oli syytä saada vain yksi tai kaksi lasta eikä käyttäytyä kuin villieläimet, jotka sikiävät hallitsemattomasti. Canthin perheeseen syntyy seitsemän lasta. Se saa Minnan seminaariaikaisen ystävän Floran (Lisamaria Markula) pilkkaamaan ja melkeinpä halveksumaan Minnaa.
Floran ja Minnan eriparisen ystävyyden läpi Rouva C. tutkii kahden aikakauden kohtaamista. Flora edustaa vanhaa maailmaa, jossa naisen tehtävänä on mukautua isäntänsä komentoihin. Minna puolestaan symboloi oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta, jossa mies ja vaimo voivat olla tasavertainen pari.
Juha-Pekka Seppälän ja Roosa Majanojan sydämelliset vaan eivät lainkaan siirappiset roolisuoritukset tukevat Rytisalon tekstin ja Hälvän ohjauksen pyrkimyksiä. Seppälän Ferdinand ja Majanojan Minna ovat rakastavaisia ja parhaita ystäviä ja varsinkin toinen toisensa esikuvia.
Tämä lienee ideaali, jota kohti vielä 126 vuotta Minna Canthin kuoleman jälkeenkin on pyrittävä.
