Tunnelma on hiljaisen harras, kun Salon seurakuntatalolle valkosipulinäyttelyn pystyttänyt Torsten Sandberg kuorii maailman parhaaksi valkosipuksi mainostamaansa italialaista Rosso di Sulmonaa.
Mies leikkaa kokonaisen kynnen neljään osaan ja kehottaa mutustamaan, mutta ei nielaisemaan – niin maut erottuvat parhaiten.
– Voimakkaan arominen maku, vähän kuin kurkkupastilli. Löydän tästä Carmolis-yrtin makua. Mieleen tulee jopa luostarin munkkilikööri!
Sandberg teki kuusi vuotta töitä ennen kuin sain italialaisen lajin sopeutumaan Suomeen. Nyt hän ei voisi elää ilman sitä.
– Jos jotain pitäisi ottaa mukaan avaruuslennolle, vain yksi asia, se olisi kilo Rosso di Sulmonaa, mies vakuuttaa.
Auran kirkkoherrana pitkään toiminut ja nykyisin Liedon kappalaisena toimiva Torsten Sandberg innostui kasvattamaan hyötykasveja Auran pappilan puutarhassa.
Kymmenen vuotta sitten hän alkoi perehtyä valkosipuliin. Neljä vuotta myöhemmin lajikkeiden määrä oli noussut jo 150:een. Viime syksynä kaikki lajikkeet siirrettiin miehen uuteen asuinpaikkaan Marttilaan.
Sandberg sanoo ylpeilemättä käynnistäneensä uuden aallon valkosipuliharrastuksen Suomessa.
Hän on kirjoittanut yli 260 valkosipulia käsittelevää blogikirjoitusta. Hän on tuonut maahan sata uutta lajiketta ja toimittanut materiaalia yli kahdellesadalle harrastajalle ja kasvattajalle.
Harrastajat perustivat keväällä yhdistyksen ”Härkätien kynsilaukka – De Re Allii Sativi”. Se ryhtyi julkaisemaan Kynsilaukan maailma -aikakauslehteä.
Yhdistys aikoo järjestää markkinat Liedon Vanhalinnassa ensi syksynä. Sandberg on vuokrannut Vanhalinnan kartanon puutarhapellon, johon tulee valkosipulin malli- ja koeviljelmä.
Markkinoita odotellessa Sandberg järjestää yhden päivän valkosipulinäyttelyt Salossa ja Liedossa.
Salon näyttelyssä on esillä noin 40 kuivattua lajiketta yhdeksästä kasvuryhmästä.
Sandberg alleviivaa kuivatuksen merkitystä valkosipulin kasvatuksessa. Hänen mielestään kuka tahansa pystyy viljelemään valkosipulia, mutta harva osaa kypsyttää sen oikein.
Valkosipulimiehellä on näyttelyssään valkoviinipullo, ja hän vertaa valkosipulin kypsytystä viiniin. Väärin kypsytetystä viinistä häviävät aromaattiset aineet, ja samoin käy valkosipulille.
– Aivan samalla lailla väkivaltaisesti auringossa kypsytetystä valkosipulista katoaa maku.
Sandberg muistuttaa valkosipulin olevan elossa 10–12 päivää nostamisen jälkeen. Se imee voimaa ja aromia varsista, kunnes vaipuu lepotilaan.
– Sen jälkeenkin sen pitää antaa kuivaa rauhassa. Itse soitan niille myös musiikkia. Dvořákin yhdeksännen sinfonian toinen osa on hyvä, samoin Vivaldin luuttukonsertto.
– Vakavat samppanjaharrastajatkin soittavat musiikkia rypäleilleen, hän huomauttaa.
Oikeassa valkosipulissa maistuu Torsten Sandbergin mukaan tuli, sokeri, yrtit ja vihanneksellisuus. Valkosipulin käytöstä ruuanlaitossa hän ei halua puhua – siihen ei mikään aika riittäisi.
– Itse syön sitä lähinnä raakapuristeena.
Sandberg on silmin nähden innostunut valkosipuleista, ja hän osaa kuvailla lajikkeiden välisiä eroja ja ominaisuuksia yksityiskohtaisesti. Hän sanoo itsekin olevansa hyvin perehtynyt asiaan.
– En sano, että olen maailman paras valkosipulitietäjä, mutta aika kauas saat mennä, että löydät paremman.
Oikeastaan maailmassa on vain yksi henkilö, jolta Sandbergilla olisi kysyttävää valkosipuleista. Hän on Ron L. Engeland, alan pioneeri, joka aloitti valkosipulin kasvatuksen 1970-luvulla ja jonka kirjaan Growing great garlic Sandberg viittaa yhä uudelleen.
– Engeland elää yhä, ja olen viestitellyt hänen tyttärelleen. Tämä vastasi, että isä kulkee nykyään lähinnä vuorella ja kuuntelee lintuja. Hän ei kiinnostunut ihmisten tapaamisesta.
Torsten Sandbergin valkosipulinäyttely on avoinna keskiviikkona Salon seurakuntatalolla. Näyttelyn päättävä esitelmä alkaa kello 18.
