Valo jakaa käyttäytymistä. On niitä, jotka räväyttävät täydet valot päälle aina huoneeseen tullessaan. Sitten on oikean tunnelman tavoittelijoita, jotka voivat käyttää pitkänkin aikaa oikean valomaailman säätämiseen aina tullessaan uuteen tilaan.
Valolla on tietysti useita attribuutteja, kuten väri, kirkkaus ja tasalaatuisuus, eli haluttaessa säätämistä tosiaan riittää.
Taiteessa ja kulttuurissa valolla on aivan keskeinen asema. Valo ja hyvyys kuuluvat yleensä yhteen, pimeys ja pahuus samoin. Kuvataiteissa valon ja varjon interaktio ja leikki ovat aivan keskeisessä asemassa.
Digitaalisen kulttuurin kuluttajana olen oppinut viime aikoina katsomaan myös erilaisten visuaalisten teosten, kuten elokuvien tai tv-ohjelmien, valomaailmaa. Kirjo on valtava: asialle ei ole uhrattu ajatuksen ajatusta, tai sitten koko valaistussuunnittelu on lähes teoksen kantava voima.
Ensimmäisiä kausivaloja – sanotaan rohkeasti jouluvaloja – alkaa jo ilmestyä ihmisten asumuksiin. Niidenkin suhteen mielipiteet jakautuvat: toisille koko touhu on turhaa, toisille aina vain enemmän on parempi. Valtaosa lienee jonkinlaisia keskitien kulkijoita.
Ihminen on tottunut liittämään valon lämpöön: aurinkoon tai tuleen. Nykyaikaiset led-valot ovat katkaisseet tämän vuosituhantisen linkin. Toki sähkövalot kaikissa sadoissa muodoissaan ovat jo jonkin aikaa olleet rikkomassa tätä valon ja lämmön liittoa.
Minulle pimeään vuodenaikaan tärkeää on aito kynttilänliekki. En lakkaa kauhistelemasta erilaisia led-pohjaisia kynttilävirityksiä, jotka toki ovat melko aidon näköisiä. Jokin tärkeä henki ja tunnelma niistä puuttuu.
Kehittyvissä maissa kulkiessani olen ymmärtänyt miten valo vaikuttaa ostokäyttäytymiseen. Esimerkiksi Thaimaassa oli paljon pieniä puoteja, joissa valot olivat poissa. Toisissa valot syttyivät automaattisesti asiakkaan astuessa sisään, mutta pimeys jo sinällään piti mahdolliset asiakkaat poissa. Toisissa kauppias oli lähtenyt siitä, että lähes pimeässäkin kaupankäynti sujuu. Valoisissa huoneistoissa kauppa kävi. Luulisi muiden kauppiaiden huomanneen tämän. Mutta ehkä sähkölasku olisi syönyt loputkin pienistä katteista.
Maailmanlaajuisesti elämme erilaisissa valo-olosuhteissa. Päiväntasaajalla kesä ja talvi eivät juuri eroa toisistaan, ja pimeys ja aamu tulevat nopeasti, siinä kuuden maissa.
Pohjoisessa ja etelässä valo-olosuhteet vaihtelevat: välillä riittävän kaukana päiväntasaajasta nähdään vuorotellen niin yötön yö kuin kaamoskin. Niin valkeus kuin pimeyskin tulevat viivytellen. Ehkä valo-olosuhteiden vaihtuminen saa ihmiset kaikkineen elämään siten, että tulevaisuuteen pitää varautua. Tasaisessa valossa elää ehkä illuusiossa että kaikki jatkuu aina entisellään.
Valo on Suomen yksi keskeinen vientituote, eikä sitä tarvitse edes itse tehdä, se lahjoitetaan meille. Puhehan on tietysti revontulista. Suurella rahalla niitä tullaan katsomaan Suomeen. Revontulet elävät tietysti taivaallista elämää ihmisistä piittaamatta, mutta vain paikoissa joissa on aidosti pimeää voimme nähdä ne kirkkaina ja selkeinä.
Reima Suomi
Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.
