Ulospäin pihapiiri on melkein kuin tavallisella vanhalla maatilalla. Rintamamiestalo lisäsiipineen, punainen navetta, muutama muu ulkorakennus.
Vihjeen jostakin erikoisemmasta antaa ensimmäiseksi amerikkalaismallinen postilaatikko, jossa lukee Eastfork Ranch.
– Dallasissa oli Southfork Ranch, tämä on vähän itäisempi, Masa Saloranta sanoo.
Hänet tunnetaan muusikkona, joka on esiintynyt monissa kokoonpanoissa, viime aikoina muun muassa Masa Saloranta Roots Trion kanssa.
Vanhan rock- ja iskelmämusiikin lisäksi häntä puhuttelee samaan aikakauteen liittyvä visuaalinen vintage hyvin laajasti, jenkkiautoista funkiskalusteisiin ja elokuvajulisteisiin, Amerikasta lähiseutuun.
– Musiikki edellä se on mennyt, varhaisteini-iästä alkaen. American Graffitin ja Hurriganesin kautta tuli 1950-luvun villitys, joka vei mukanaan, hän kertoo.
Harrastukseen mukaan on lähtenyt myös puoliso Heli Saloranta:
– Hurriganes ollut nuoresta asti, mutta nämä kaikki muut hömpötykset tulivat Masan kautta.
– Heli bongailee hyvin asioita, joista saatan olla kiinnostunut, Masa kiittää.
Pariskunnan yhteiseksi jutuksi on viime vuosina muotoutunut hauskojen vintage-tilojen rakentelu, ja niitä olemme nyt menossa ihailemaan navettaan. Taloon ei kuulemma kannata vilkaista, Salorannat määrittelevät että se on ihan peruskoti.
Ranchin rakennus alkoi siitä, että Heli huomasi myynti-ilmoituksen talosta Valkjärvellä Kruusilassa. Metsät ja pellot oli jo myyty, ja jäljellä oli tilakeskus vanhoine rakennuksineen.
– Ostimme tämän 2018 suoraan yksityiseltä, ilman välittäjää. Kävin katsomassa paikkaa ensin yksin, kun Masa oli jossain keikkareissulla, Heli kertoo.
– Menimme sitten toisen kerran yhdessä. Olin aika vastahakoinen, kun meillä oli jo kiva koti Lahnajärvellä, Masa muistelee.
– Siellä ei ollut mitään tallitiloja, Heli huomauttaa.
Talli- ja varastotilaa tarvittiin Masan autoille ja soittimille, ja pian hän myönsi, että on kätevää kun kaikki on samalla tontilla eikä muualla vuokratiloissa.
Kun talo oli remontoitu, ensimmäisenä erikoisempana rakennelmana pihaan nousi grillikatos. Navettaan alkoi hahmottua muusikon työtiloja. Ja kun kaikenlaisia vanhoja kylttejä ja kalusteita oli tullut aiemminkin hankittua, täältä ne alkoivat löytää paikkojaan.
Vanha navetta oli romua täynnä, ja paljon hävitettiin, mutta paljon päätyi uusiokäyttöön. Rakentamiseen käytetty puutavarakin on yleensä jostain toisaalta purettua.
– Pääsääntöisesti kaikki on tehty kierrätystarvikkeista. Sähkötarvikkeet, öljyt ja ruuvit ovat uusia, kaikki muu on jostain löydetty, saatu tai ostettu käytettynä, Masa kertoo.
Navetan oven avaus vie tilaan, jossa joskus oli lehmiä. Nyt vastassa on kymmenittäin rumpuja, hyvään järjestykseen pinottuina. Keikoilla Masa Saloranta pääasiassa laulaa ja soittaa kitaraa, mutta rumpujakin hän soittaa, keräilee ja korjaa.
– Pidän tänä syksynä rumpukirpputorin, johon tulee alan harrastajia. Rumpuja harrastetaan niin kuin vanhoja autoja, putsataan ja kiillotellaan, laitetaan kuntoon ja myydään.
Katosta riippuu kyltti Rumputyö, joka on alun perin viitannut aivan muuhun, ojarumputyömaahan. Jatkamme seuraavasta ovesta.
– Vanha karjakeittiö on studion eteinen, ja täällä on studio eli musiikkihuone, jossa äänitän, kuuntelen ja soitan musiikkia. On tässä pari levyäkin tehty.
Aiemmin musiikkihuoneessa oli myös sohvakalusto, mutta se on saanut muuttaa eteenpäin.
– Kun istuimme iltaa tässä, ystäväpariskunnan rouva sanoi, että teillä on tällainen äijäluola mutta miksei naisilla ole mitään, Masa kertoo.
Siitä sai alkunsa LadyLandia, upeasti sisustettu baari, jossa voi tilata juomat tiskiltä ja istua sohvalla tai pöydän äärellä. Yksityiskohtiin on panostettu, sohvapöytä ja valaisimet on tehty rummuista, punainen jääkaappi on sisustettu baarikaapiksi ja kivilattia maalattu ruudulliseksi.
Hevostalli ja kanakoppi olivat niin saaneet uuden käytön, ja seuraavaksi Heli ryhtyi puhdistamaan aiv-rehusäiliön seiniä. Pienen luukun sijaan tehtiin kulkureitiksi oviaukko LadyLandiasta.
– Pyöreine muotoineen huone näytti niin meksikolaiselta, että tehtiin värimaailma sen mukaiseksi ja lisättiin fiilistä meksikolaisaiheilla kuten vilteillä ja sombreroilla.
Paikkaansa etsiviä esineitä ja rakennusmateriaaleja kertyy yleensä odottamaan, että käyttöä löytyy.
– Porissa oli Haltex-katto vaihdettavana Toblerone-pakettiin, ja lähdimme pakettiautolla hakemaan. Samalla kyydillä tuli baaritiski Tammelasta, Masa mainitsee esimerkin.
Kummallekaan ei hakiessa ollut paikkaa tiedossa, mutta sitten ne sopivat LadyLandiaan.
– Teemme yhdessä aika spontaanisti, ja siinä tulee ahaa-elämyksiä. Ei oikein tiedetä etukäteen, mitä ollaan tekemässä, Masa kuvailee työtapaa.
– Tai tiedetään mitä ollaan tekemässä, mutta se muotoutuu matkan varrella. Kun innostumme jostakin, teemme sen aika nopeasti. Menee kaikki vapaa-aika, Heli jatkaa.
Tänä vuonna tammikuusta toukokuuhun Salorannat tekivät navetan yläkertaa. Vanhan viljankuivaajan rakenteista oli jo korona-aikana syntynyt lava, josta Salo Livestream lähetti keikkoja. Nyt tila sai erikoisemmat koristelut, kun reunaan tuli lännenkatu.
Saluuna, vankila ja muut lännenelokuvista muistuttavat julkisivut kätkevät taakseen pieniä huoneita, jotka toimivat kesävierashuoneina kavereille. Red Hot Room on toimiva infrapunasauna.
Taidokkaiden kylttien takana on ryhmä viiva- eli pinstripe-maalareita, jotka viettävät kerran vuodessa viikonlopun täällä työskentelemässä ja tekevät omien töidensä ohella kylttejä myös Salorannoille.
Vintillä on vietetty jo Helin synttärit ja muita yksityistilaisuuksia. Julkiset musiikkitilaisuudetkin ovat mahdollisia tulevaisuudessa, kunhan saadaan tehtyä muun muassa hätäuloskäynti. Pirkkalasta haettuihin kouluruokalan pöytiin mahtuu 80 ihmistä.
Masa Saloranta on kotoisin Helsingistä ja Heli Saloranta Turusta, mutta pariskunta on asunut jo pitkään Salon seudulla. Yhdeksi keräilykohteeksi on muodostunut paikallishistoria.
Navetanvintin sillalle johdattavat Ykköspesän kahvilan neonvalojen vanhat Kahvila-kirjaimet. Seinällä on muun muassa Kaisan baarin puhelinkoppi ja Heiskasen parturiliikkeen kyltti. Kaunoleningin kyltti on löytö, jonka kanssa Masalla osui ajoitus kohdalleen.
– Ajoin talviaamuna kaupungin halki, ja siellä oli kaveri ruuvimeisselin kanssa tikkailla lumisateessa irrottamassa kylttiä. Kiersin korttelin ja sanoin, että tässä on akkukone. Palkaksi koneen lainaamisesta sain yhden kyltin.
Ehkä kaikkein tärkein Masa Salorannan keräilykohteista on Eino Grön. Hänellä on julisteita, nuotteja ja tietysti hyllyllinen levyjä, lähes kaikki ennen 1970-luvun puoliväliä ilmestyneet.
– Olavi Virta olisi ollut niin itsestään selvä keräilykohde, että Eino Grön on hyvä vastaveto, hän perustelee.
Kokoelma alkoi kirpputorilta ostetusta Mona Lisa -singlestä, ja se oli niin hyvä, että piti ostaa seuraavakin.
– En tiedä mistä keräysvimma tulee, se on luontainen. Ensin jotain asiaa löytää yhden kappaleen, sitten löytää toisen siihen liittyvän ja sitten on pakko ostaa kolmas. Sen jälkeen peli on pelattu, täytyy löytää kaikki loputkin!
