”Ajattelin välillä, että täälläkö se järki juhlii” – Eija Komun runokokoelma syntyi tarusta, jonka mukaan lasta ei saa torua

0
Eija Komu käy runokokoelmassaan läpi elämäänsä. Ensimmäiset runonsa hän kirjoitti murrosikäisenä. Kuva: SSS/Veikko Nurminen

Luonto, ihmissuhteet ja musiikki. Nämä kolme aihepiiriä ovat keskiössä somerolaisen filosofian tohtori Eija Komun heinäkuussa julkaistussa runoteoksessa Karjalainen legenda.
Tuore kokoelma sisältää yli 70 runoa, joista ensimmäiset on kirjoitettu 1970-luvulla.

– Tekoprosessi oli pitkä. Olen kirjoittanut runoja murrosiästä asti. Kolme vuotta sitten aloin toden teolla työstää tätä projektia.

Karjalainen legenda. Teoksen nimi ei ole tuulesta temmattu, vaan sen takana on legendaarinen tarina.

– Nimi pohjautuu karjalaiseen pyhimystaruun, jonka mukaan lapsi on synnitön seitsemänvuotiaaksi saakka, eikä häntä saa nuhdella siihen ikään mennessä, Komu kertoo.

Kirjoittajakouluttaja Taija Tuominen kehotti Komua lähettämään teoksiaan helsinkiläiselle Ntamo-kustantamolle, joka on runopiireissä arvostettu.

– Korona-aika oli haastava. Alussa kustantamo kertoi runojen olevan liian kerronnallisia. Niistä piti tehdä tiiviimpiä. Osa alkuperäisistä runoista jäi pois, mutta lähetin heille jatkuvasti uusia.

Lopulta kustantamo näytti Komulle vihreää valoa.

Julkaistussa runokokoelmassa on muistoja Komun elämästä vuosikymmenten takaa. Minä epäuskoinen -runon taustalla on läheltä piti -tilanne.

– Kävelin läheisen ihmisen kanssa suolla ja rupesin vajoamaan. Aloin huutaa apua ja läheinen veti minut ylös.

Eija Komun Karjalainen legenda -runoteos julkaistiin heinäkuussa. Kuva: SSS/Veikko Nurminen

Palo kirjallisuuteen ja runouteen syttyi jo nuorena. Ensimmäiset askeleet kohti ammattilaisuutta otettiin Lieksassa.

– Menin 13-vuotiaana Lieksassa kirjoittajaleirille, jota pidettiin vanhalla kansakoululla. Siellä oli korkeatasoisia luennoitsijoita. Kutsun sitä nuoruuden yliopistoksi.

Eija Komu oli nelivuotias, kun hänen isänsä kuoli. Tämän sydän petti 43-vuotiaana. Tehtaan siivoojana työskennellyt äiti jäi yksin neljän lapsen kanssa, eikä Komun lapsuus ollut helppo.

Lieksassa syntynyt Komu aloitti opiskelun Joensuun yliopistossa vuonna 1980.

– Yliopistossa huomasin, että siellä ei olla demokraattisia. Kyllä sen sai tuntea, että on työläistaustainen. Ajattelin välillä, että täälläkö se järki juhlii, muistelee Komu, joka väitteli kirjallisuustieteestä filosofian tohtoriksi vuonna 1995.

Karjalaisuutta arvostava runoilija muutti Somerolle vuonna 2010. Hän on huomannut ison eron karjalaisten ja varsinaissuomalaisten välillä.

– Meillä karjalaisilla on itku ja nauru herkässä, täällä ollaan selvästi vakavampia. Loistavasti olen kuitenkin Somerolla viihtynyt.

Komu toimii kirjallisuuskriitikkona. Hän kirjoittaa noin kerran viikossa arvosteluja eri teoksista muutamaan eri sanomalehteen.

– Aloitin kriitikon hommat vuonna 1982. Olen kirjoittanut kirjallisuudesta, teatterista ja musiikista.

Kriitikko tarkastelee aina teoksen kokonaisuutta. Kriitikon uskottavuus menee, jos hän antaa pelkkää positiivista palautetta.

– Teurastamislinjalle en lähde. Joku on joskus sanonut, että kirja on aina parempi kuin siitä tehty kritiikki.

Komulla on runokaapissaan useita kymmeniä julkaisemattomia runoja. Runosuoni sykkii edelleen vahvasti.

– Toivottavasti tulevaisuudessa toinenkin kirja näkee päivänvalon.