Kohta viisisataa maanviljelijää on lyönyt Salossa pillit pussiin 15 vuoden sisällä – ”Vieläkin tulee lypsyaikaan tyhjä olo”

0
Mika Nummisen ja Sanna Mäen navetta jäi tyhjilleen talvella 2019. Päätös luopua lypsylehmistä oli kova, ja siitä puhutaan perheessä edelleen. Kydön tila jatkaa kasvinviljelyä, ja navettaan on suunniteltu verstas- ja huoltotilaa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Maatilojen määrä vähenee kovaa vauhtia Salossa. Laajan maaseutukaupungin alueella on enää 774 aktiivista maatilaa, kun luku oli viime vuonna 816.

Väheneminen on jatkunut vuodesta toiseen. Aktiivitiloja oli kaikkiaan 1 240 silloin, kun uudesta Salon kaupungista tuli vuonna 2009 kerralla Suomen suurin maatalouspitäjä.

Viidessätoista vuodessa kaikkiaan 466 tilaa on lopettanut, eli useampi kuin joka kolmas viljelijä on pistänyt pillit pussiin.

– Pyöreästi 3–4 prosenttia viljelijöistä lopettaa joka vuosi, eikä uusia tule tilalle. Viime vuodesta tuli isompi viiden prosentin harppaus. Suurin selittäjä on tukikauden muutos vuoden alussa. Moni sinnittelee tukikauden loppuun, mutta ei lähde opiskelemaan uutta tukijärjestelmää ollenkaan, Salon maaseutupalvelupäällikkö Kirsti Lepistö kertoo.

Lopettamisen yleisimpiä syitä ovat tukijärjestelmän vaihtumisen lisäksi ikä ja terveys, jatkajien puuttuminen ja heikko kannattavuus.

Salon maatalouden tilastotiedoissa on monta hätkähdyttävää kohtaa.

Esimerkiksi kotieläintilojen määrä on pudonnut hurjasti, ja niiden kokonaismäärä painui tänä vuonna alle sadan.

Kotieläintilojen tarkkoja lukuja tältä vuodelta ei vielä ole. Suuntaa antavat viime vuoden luvut: lypsykarjatiloja 27, nautakarjatiloja 30 ja sikatiloja 15.

Kananmunia tuotti viime vuonna kuusi salolaistilaa ja siipikarjanlihaa viisi. Lammastiloja oli 16.

Myös luomutilojen määrä on voimakkaassa laskussa. Luomutiloja on enää 82, kun luku oli vielä viime vuonna lähes sata.

– Luomutuotteet eivät oikein myy, ja hinnat ovat heikkoja. Tilat reagoivat niin, että luopuvat luomusta, Kirsti Lepistö sanoo.

Kasvinviljelytiloista lähes 450 tilaa viljeli viljaa viime vuonna. 144 tilalla oli erikoiskasvituotantoa eli esimerkiksi mallasohraa, hernettä ja perunaa.

Puutarhakasveja viljeli avomaalla 33 tilaa, ja kasvihuoneviljelyä harjoitti yhdeksän tilaa. Liki sadalla tilalla oli muuta kasvituotantoa eli esimerkiksi heinää.

Kello Kydön tilan seinällä muistuttaa vielä lypsylehmistä. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Tilastoissa pistää silmään myös maanviljelijöiden ikä.

Viime vuonna salolaisista viljelijöistä 200 eli lähes neljännes oli yli 65-vuotiaita. Suurin ryhmä oli 50–64-vuotiaat, joita oli yli 370 eli 45 prosenttia viljelijöistä.

Kun kaksi suurinta ryhmää lasketaan yhteen, lopputulos on, että 70 prosenttia salolaisista viljelijöistä oli viime vuonna viisikymppisiä tai sitä vanhempia.

Alle 30-vuotiaita oli vain kaksi prosenttia ja alle nelikymppisiä 11 prosenttia salolaisviljelijöistä.

Salon alueella on edelleen noin 55 000 hehtaaria peltoa, ja maaseutukaupunki yltää monessa tilastossa Suomen kärkisijoille. Tilojen vähentyessä ja peltohehtaarien pysyessä ennallaan tilojen keskikoko kasvaa.

Vuonna 2009 Salossa oli runsaat 1 200 tilaa, ja niiden keskikoko oli 44 hehtaaria. Tämänvuotisella tilamäärällä keskikoko nousee jo yli 70 hehtaariin.

Tukea hakeneiden maatilojen joukossa on edelleen pieniä, jopa alle kymmenen hehtaarin tiloja. Tämä tarkoittaa, että haarukan toisessa päässä on todella suuria, satojen peltohehtaarien tiloja.

Varsinais-Suomen ely-keskuksen tilastoissa suurin kokoluokka on yli 90 hehtaarin tila. Sellaisia Salossa oli viime vuonna runsaat 200 eli neljännes kaikista tiloista.

Kydön tila jatkaa kahden sukupolven voimin osakeyhtiönä

Kuusjoella toimivan Kydön tilan tarina on hyvä esimerkki maatalouden rakennemuutoksesta.

Tilalla oli lypsykarjaa ja muutama kymmenen hehtaaria maata, kun Mika Numminen ja Sanna Mäki ottivat Mikan sukutilan hoitoonsa vuonna 1994.

Pariskunta lähti kasvattamaan tilaa ja rakensi uuden navetan. Lehmien määrä kasvoi, ja sivutyönä tehty koneurakointi lopetettiin.

Viime vuosikymmenellä navettaa olisi pitänyt laajentaa uudelleen ja karjaa lisätä. Samaan aikaan Venäjän vienti oli tyrehtynyt ja maidon hinta pudonnut. Kaupoissa myytiin halvalla ”Putinin juustoja”. Maatalousyrittäjiä rassasi myös millintarkka valvonta.

Päätös oli kova: Numminen ja Mäki päättivät luopua lypsykarjasta, jota tilalla oli ollut käytännössä aina. 70 lypsylehmää ja nuori karja laitettiin pois talvella 2019.

– Oli aivan hirveä juttu, kun lehmät lähtivät. Siitä puhuttiin silloin, ja puhutaan edelleen. Vieläkin joskus neljän aikaan tulee outo olo, kun muistaa, että nyt oltaisiin lypsyllä, Sanna Mäki muistelee.

Toisaalta lopettamisen aika oli juuri oikea. Karjakoneet ja rehuntekoon liittyvät laitteet saatiin myytyä.

– Tänä päivänä myyminen olisi paljon vaikeampaa, koska jatkajia on vähemmän, Sanna Mäki vertaa.

Kydön tilan isäntäpari Mika Numminen ja Sanna Mäki ovat iloisia siitä, että nuori polvi on tullut mukaan tilanpitoon. Tilasta on tehty osakeyhtiö, ja kaksi perheen lapsista on mukana yhtiössä osakkaana. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kydön tilan kehittämistä jatkettiin puhtaana kasvinviljelytilana. Peltopinta-alaa on kasvatettu aina tilaisuuden tullen maakaupoilla.

– Peltopinta-ala on moninkertaistettu siitä, kun aloitettiin. Isompi tilakokonaisuus on välttämätön, jos aikoo jatkaa. Jos ei kasva, alkaa taantua, Mika Numminen sanoo.

Lisätuloja on haettu tilan ulkopuolelta. Mika Numminen on Mikko-poikansa kanssa osakkaana maansiirtoyrityksessä, joka rakentaa Lounealle valokuituverkkoa. Sanna Mäki on töissä Suomusjärven Rautanetissä.

– Maatalouden kannattavuus on tätä. Jos aikoo investoida, ei riitä, että tekee töitä vain omalla tilalla. Elantoa pitää hakea ulkoa, Numminen sanoo.

Nyt Kydön tilalla ollaan taas uuden edessä. Tilaa kehitetään ja laajennetaan osakeyhtiönä, jossa ovat mukana Mikko ja agronomiksi opiskeleva tytär Kristiina. Perheen kolmas lapsi Johanna työskentelee hoitoalalla muualla.

Perheen suunnitelmissa on pitkän tähtäimen sukupolvenvaihdos, jolla nuori polvi saa ottaa pikkuhiljaa vastuuta tilanpidosta.

– Kyllä se mukavasti buustaa, kun tietää, että nuoretkin ovat kiinnostuneita. On ihan toinen into kehittää tilaa, kun tietää, että on jatkajia, Numminen ja Mäki vakuuttavat.

Tilan muutokset 30 vuoden aikana ihmetyttävät yrittäjiä itseäänkin, kun kaikki käänteet pannaan järjestykseen.

– Onneksi maanviljelijät ovat semmoinen ammattikunta, joka uskoo raudanlujasti työhönsä ja yrittää uudelleen, vaikka välillä tulisi katovuosi. Kirvestä ei heitetä kaivoon, Sanna Mäki sanoo.