Ydinaseet – viimeiset takeet

0

Oppenheimer-elokuvassa kerrotaan kylmäävästi yhdestä ihmiskunnan käännekohdasta, rajanylityksestä. Siinä näytetään, miten maailman lahjakkaimmat tiedemiehet ja etevimmät insinöörit rakensivat Yhdysvalloissa kahdeksan vuosikymmentä sitten atomipommin. Rakennettiin ihmiskunnan itsemurha-ase.

Sittemmin myös muut silloiset suurvallat ydinaseistautuivat. Atomiaseita kehittivät puolustuksensa tarpeisiin pian myös Neuvostoliitto, Britannia, Ranska ja Kiina. Myöhemmin ydinasevalloiksi ovat tulleet Israel, Intia, Pakistan ja viimeksi Pohjois-Korea. Muut 182 valtiota ovat sitoutuneet ydinaseettomuuteen NPT-kieltosopimuksella vuodesta 1970 lähtien.

Kahdella suurimmalla sotilasmahdilla Yhdysvalloilla ja Venäjällä on eniten atomiaseita, ydinräjähteitä kummallakin runsaat 7 000 useissa kokoluokissa. Muutamalla kymmenellä suurimmalla atomipommillaan kumpikin pystyisi tuhoamaan toisensa ja lähes kaiken muunkin elollisen maapallolta.

Kun Suomi liittyi lännen puolustusliittoon Natoon, keskustelu ydinaseista ja niiden pelotevaikutuksesta on virinnyt meilläkin viime aikoina.

Tätä keskustelua tarvitaankin muuttuneessa turvallisuusympäristössä.

Ennen Nato-jäsenyyttämme Suomessa valtiojohto ja kansakin näkivät ydinaseet paljolti uhkana kansojen turvallisuudelle ja vaativat niiden vähentämistä. Monet haluavat vieläkin tuomita ydinaseet laittomiksi kansainvälisellä sopimuksella, jollainen on tehtykin YK-piirissä.

Nyt Nato-maana Suomen on sopeuduttava yhteisen puolustusjärjestömme ydinasepolitiikkaan ja – käytäntöihin. Natolla itsellään ei ole ydinaseita.

Niitä on vain kolmella Nato-kumppanillamme Yhdysvalloilla, Britannialla ja Ranskalla. Niiden ydinaseistus on se viimesijainen turvatakuu, jonka jäsenyys meille antaa.

Ydinaseiden puolustajat meillä ja muualla näkevät, että atomiaseet ovat estäneet kolmannen maailmansodan syttymisen jo yli 70 vuoden ajan. Kauhun tasapaino idän ja lännen suurvaltojen välillä vaikuttaa niin, ettei kumpikaan puoli rohkene aloittaa ydinasein käytävää sotaa, jottei itsekin tuhoutuisi vastaiskuissa.

Tässä valossa on puhuttelevaa muistaa, että Neuvostoliiton hajottua itsenäinen Ukraina oli maailman kolmanneksi merkittävin ydinasevaltio. Neuvostoliiton perua sinne jäi jopa yli tuhat ydinasetta. Jos ne olisivat jääneet Ukrainalle, Venäjä tuskin olisi ryhtynyt sotatoimiin Ukrainaa vastaan. Niin merkittävä on ydinasepelote.

Ydinasetta on käytetty sodassa vain kerran: Yhdysvaltain ilmavoimat tuhosivat melko pienillä atomipommeilla Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkien keskustat väestöineen elokuussa 1945. Tämä näyttö atomiaseiden hirvittävästä tuhovoimasta on riittänyt tähän asti estämään kaikkia ydinasevaltoja niiden käytöstä.

Toivokaamme, että ydinaseiden käyttökynnys pysyisi tästedeskin niin korkeana, ettei hulluinkaan ydinvallan johtaja käyttäisi niitä missään oloissa tai tilanteissa. Vahingosta alkavan ydinsodan todennäköisyys lienee minimoitu kaikissa ydinvalloissa lähes olemattomiin.

Vesa Jaakola

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.