Kummitukset viihtyvät vanhoissa asuinpaikoissa, ja Salossa on asuttu kauan.
Tänä syksynä esimerkiksi Wiurilassa on järjestetty kummituskierroksia, ja Wiurilan aaveet ovat päässeet myös Mauri Karvosen aavekirjaan.
Wiurilan kartanon hevostallien työntekijän asunnossa on nähty aavemummo, joka kolisuttaa uuninluukkuja ja lakaisee lattioita. Päärakennuksessa on kuultu ketjujen ja kahleiden kolinaa, ja kartanon mailla on nähty miehen haamu, jolla ei ole päätä. Tilanomistaja August Armfelt ritkuttelee sähköjä ja kadottaa esineitä, jos ei ole tyytyväinen tilan nykyisiin toimiin.
Suositussa Luolamiehen blogissaan Tuomo Kesäläinen puolestaan kutsuu Tammenpään kartanon kupeessa Halikossa sijaitsevaa Portinvartijan tupaa Suomen kaameimmaksi kämpäksi. Siellä kummittelee, jos jossain, vakuuttaa Kesäläinen.
Satavuotias talo on tehty hautakivistä: läheisellä kukkulalla sijainneen muinaisen kalmiston kivistä. Samoista muinaisista hautauskivistä on rakennettu lähelle silta.
Rakennuttajana oli varatuomari ja Tammenpäässä asuva Osvald Wasastjerna. Kesäläisen mukaan hänen tiedetään toimineen okkultistissa salaseuroissa. Paikalla oli tehty ennen rakennustöitä arkeologisia tutkimuksia, joten valinta oli todennäköisesti tietoinen.
Kalmistossa on ollut 13 hautakiviröykkiötä, josta nykyään on jäljellä enää kaksi, selviää Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä. Näistä pronssi- ja rautakautisista haudoista löytyi 1800-luvun lopussa esimerkiksi palanutta luuta, luukampa ja veitsi.
Kummitusten toivossa voi kävellä vielä Valhojanmäen takaiseen metsään, jonne on haudattu 1800-luvulla venäläisiä sotilaita. Alueen halki kulkee ulkoilupolku, mutta ennen vanhaan tämän metsän läpi ei mielellään kävelty.
Salon Seudun Sanomat haastatteli 24.11.2013 ilmestyneessä jutussaan Pentti Katajaa, jonka entisellä kotipaikalla hautausmaa sijaitsee. Ollikkalassa oli 1800-luvulla eräs talo osoitettu Salon pienen venäläisen varuskunnan kulkutautisairaalaksi, ja siellä menehtyneiden ruumiit haudattiin hiekkanummeen, Takalanmetsän hautausmaahan.
Hautausmaa on sittemmin hävinnyt maastoon. Paikalla oli pitkään puinen ortodoksiristi, johon oli perimätiedon mukaan kiinnitetty pieni kultainen risti, tiesi Kataja jutussa. Yksi isäntä oli ottanut sen talteen, etteivät varkaat veisi sitä.
– Kasakoiden haamut olivat yöllä kummitelleet hänelle siinä määrin, että hän oli vienyt ristin takaisin. Joku muu oli kuitenkin myöhemmin vienyt ristin uudelleen, Kataja kertoi.
Haudat olivat matalia ja luita tuli herkästi päivänvaloon. Paikalla asunut Emil Virta on haastattelunauhalla kertonut, että hän oli poikana kaivellut kavereidensa kanssa hautoja, löytänyt pääkallon ja pelotellut sillä kotiväkeä.
Kun 1960-luvulla paikalla vedettiin sähkölinjaa, esille nousi myös ihmisen luita.
Artikkeli on osa marraskuun Pimeyden vallassa -juttusarjaa, johon Salon Seudun Sanomat keräsi synkkiä, pelottavia tai pimeytensä vuoksi kiehtovia ilmiöitä ja tapahtumia Salosta. Sarjan muita osia:
Salossa vietetään puolet vuodesta pimeydessä – Somero on päivittäin muutaman minuutin pimeämpi
Löysä maa on myllertänyt Salossa kuin kiehuvassa padassa ja tie kadonnut alta
Perniössä on maalattu piruja seinille – ”Aina oli vaarana, että piru sekaantuu asioihin”
Onko Salossa listitty ihmisiä, tapettu Aimo ja pelätty Mustamäellä?
Synkintä Saloa: Märynummella ammuttiin punaisia somerolaisia ilman lupaa
