70-luvun alkupuolella työvoimatoimistoissa jaettiin esitteitä, jotka houkuttelivat naisia töihin Saloon.
”Hyvon-Kudeneule Oy Salon tehtaat tarjoaa teille koulutuksen ammattitaitoiseksi teollisuusompelijaksi ja mukavan asunnon uudessa talossa Salon kaupungissa.”
Esitteessä nähtiin uusi moderni tehdasrakennus ja uudet, Rappulaan valmistuneet kerrostalot.
”Kaksi uutta nykyaikaista kerrostaloa on juuri valmistunut tulevia teollisuusompelijoitamme varten. Taloissa on tilaa kahdellesadalle tytölle. Mukavia, viihtyisiä, kohtuuhintaisia toveriasuntoja, jotka kaikki ovat valmiiksi kalustettuja. Itse Salon kaupunki on virkeä ja kehittyvä. Se tarjoaa rajattomasti harrastusmahdollisuuksia opiskelusta vapaa-ajan viettoon. Käytä nyt mahdollisuutta hyväksesi.”
Houkuttelija oli Hyvon-Kudeneule, joka muistetaan parhaiten alushousujen valmistajana. Moni nuori nainen vastasi Hyvonin kutsuun. Parhaimmillaan Salon tehtaassa valmistettiin 45 000 tuotetta päivässä 700 henkilön voimin. Heistä suurin osa oli naisia.
Hyvon oli oman aikansa menestystarina, jonka vaiheet on nyt koottu kansien väliin. Anne, Jennie ja Pekka Barckin kirja Hyvon – aikansa ikoni (Litorale 2021) ilmestyi syksyllä. Sen painopiste on Hyvonin pääkallonpaikassa Hangossa, mutta huomiota saa myös Salon tehdas.
Salossa muistona tehtaasta on kadunnimi Hyvoninkatu ja sen varrella oleva entinen tehdaskiinteistö. Talo on edelleen täynnä elämää, sillä siellä toimii Salon seudun ammattiopisto.
Hyvonin perusti itseoppinut liikemies Aarne Karjalainen (1913–1986), joka oli värikäs persoona sodan jälkeisessä Suomessa. Hän rakensi Hyvonista Suomeen aikansa suurimman tekstiili-imperiumin.
Karjalainen aloitti työuransa tamperelaisessa pankissa vahtimestarina, mutta hän oli kunnianhimoinen ja alkoi innokkaasti perehtyä liikemaailmaan. Vähitellen hän sai vastuullisempia tehtäviä ja suoritti myös kauppakoulun kirjekurssina.
Karjalainen ahmi Henry Fordista kertovia kirjoja, ja häneen tekivät pankissa suuren vaikutuksen Amerikkaan liikematkalle lähdössä olevat asiakkaat. Hän päätti, että jonain päivänä hän itsekin matkustaisi Amerikkaan opintomatkalle.
Elämänsä aikana Karjalainen tekikin parikymmentä liikematkaa Yhdysvaltoihin. Sieltä hän toi Suomeen tekstiilialan uusimpia tuulia.
Karjalainen halusi työskennellä tekstiiliteollisuudessa, ja hänellä oli unelma omasta tehtaasta. Vuonna 1939 hän aloitti työt Kudos Oy:ssä Tampereella, missä työskenteli erilaisissa myyntitehtävissä vuoteen 1951 saakka. Silloin hän irtisanoutui ja teki unelmastaan totta.
Karjalainen oli käynyt opintomatkalla Englannissa ja nähnyt siellä uuden Interlock-koneen, joka pystyi tekemään kaksipuolista, saumatonta, tuubimaista, joustavaa kangasta, joka sopi hyvin alusvaatteiden valmistukseen. Karjalainen oli yrittänyt ylipuhua Kudos Oy:n johtoa hankkimaan niitä, mutta turhaan.
Niinpä Karjalainen otti lainaa ja hankki Interlock-koneita itse. Hän perusti oman yrityksen nimeltä Kudeneule Oy, jonka ensimmäiset koneet käynnistyivät Helsingin Vallilassa marraskuussa 1951. Miesten alushousuja valmistava tehdas työllisti silloin 25 henkilöä.
Hyvon – aikansa ikoni -kirjassa todetaan, että Hyvon Kudeneuleesta tuli suomalaisessa vaatetusteollisuudessa tiennäyttäjä. Ilman Hyvonin mallia vaateteollisuus ja miesten muoti olisi kehittynyt vuosia jäljessä.
Alushousumarkkinat eivät olleet kehittyneet oikeastaan lainkaan viimeisen sadan vuoden aikana, mutta Karjalainen aloitti kalsarivallankumouksen.
– Siihen aikaan, kun kehittelin tuoteideoitani, suomalaisen miehen alushousut olivat pääasiassa kankaisia tai flanellisia joustamattomia ”kasvuvaraa omaavia telttoja”. Ne pysyivät yllä lenkkien avulla, jotka sovitettiin henkselien haarakkeisiin, niin edessä kuin takana. Nilkoissa repsottivat nauhat, joilla punttien alasuut nyöritettiin kiinni nilkkaan ja syntynyt muhkura peitettiin sitten sukalla, on Karjalainen kirjan mukaan kertonut.
Uudenlaiset valmistusmenetelmät antoivat mahdollisuuden uudenlaiseen alushoususuunnitteluun. Kun ommeltiin joustavasta tuubimaisesta trikoosta, ei tarvittu enää nappeja tai henkseleitä, sillä vyötäröresori piti kalsarit paikallaan. Pystyttiin valmistamaan istuvia alushousuja ilman sivusaumoja.
Uudet istuvat kalsarit vietiin nopeasti käsistä, ja pian yritys alkoi valmistaa niiden lisäksi pyjamia. Reilun vuoden jälkeen Helsingin tehdas oli tuottanut jo yli miljoona alusvaatetta ja yli miljoona pyjamaa.
Pian koko Suomi tunsi mainoslauseen: ”Hyvon yllä hyvon olla”. Tunnetun sloganin keksi Aarne Karjalaisen liikekumppani ja entinen armeijakaveri Matti Viherjuuri.
Koska myynti kasvoi räjähdysmäisesti, tarvittiin lisää tehdaskapasiteettia. Karjalainen halusi uuden modernin tehdasrakennuksen, ja hän etsi sopivaa paikkakuntaa, jossa olisi miesvoittoinen elinkeinorakenne, sillä tekstiiliteollisuus oli naisvoittoista. Paikka löytyi Hangosta, jossa aloitti toimintansa loppuvuodesta 1954 Hyvonin Hopeaniemen tehdas.
Noin 300 työntekijälle mitoitettu, ylellinen tehdasrakennus herätti mielenkiintoa Italiassa asti. Siellä käytiin ihmettelemässä muun muassa Suomen ensimmäistä maisemakonttoria.
Viisi vuotta sen jälkeen, kun Hyvon oli lanseerannut vallankumoukselliset alushousunsa, kilpailijat alkoivat valmistaa vastaavanlaisia tuotteita. Karjalaiselle oli tärkeää erottua kilpailijoista keskittymällä laatuun ja uusiin innovaatioihin.
Vuonna 1961 Hyvon oli Pohjoismaiden suurin puuvillaisten alusasujen valmistaja. Samana vuonna Hangon tehtaaseen piti tehdä laajennus, mutta se ei toteutunut työvoimapulan takia. Tehdas työllisti tuolloin jo 550 työntekijää. Kun työvoiman saanti Hangossa vaikeutui, Karjalainen päätti laajentaa toimintaa Saloon.
Saloon valmistui vuonna 1963 200 metriä pitkä tehdasrakennus, missä valmistettiin miesten alusvaatteita ja puseroita sekä verryttelypukuja ja hupullisia pusakoita. Tehtaassa alettiin valmistaa myös sukkahousuja Neuvostoliiton markkinoita varten.
Salon tehtaaseen hankittiin uusinta tekniikkaa, kuten valkaisu- ja viimeistelykoneita Japanista. Tehdasta laajennettiin vuosina 1969–1970. Tässä vaiheessa siellä valmistettiin pääasiassa vapaa-ajan asusteita, alusasuja ja mekkoja. Neulekoneita Salon tehtaassa ei ollut, vaan sinne tuotiin valmista kangasta Hangosta.
Suomenkielisten naisten houkutteleminen töihin Saloon osoittautui helpommaksi kuin houkutteleminen Hankoon. Tehtaan laajentamisen aikoihin rakennettiin Rappulaan myös kaksi kerrostaloa Hyvonin työntekijöitä varten.
Hyvon tarjosi uusille työntekijöille myös koulutuksen. Tehdastyö oli usein raskasta ja yksitoikkoista, mutta Hyvonilla satsattiin työntekijöiden viihtymiseen, sillä uusien työntekijöiden kouluttaminen oli kallista ja vei aikaa.
Vuonna 1970 Hyvon laajensi vielä toimintaansa Haukiputaalle ja vuonna 1974 Simoon.
– Se oli minulle niin suurta, kun pääsin siistiin työhön. Mutta tehtaassa oli kuitenkin pölyä trikoista. Olin aina ompelimossa. Piti vaan tuottaa suuria määriä vaatteita päivittäin. Olin näppärä sormistani ja pääsin saumauskoneelle. Kyllä naisilla oli silloin kuule pieni palkka. Tuntipalkka taisi olla 1,45 markkaa, sitten se nousi 1,70 markkaan. Kun pääsi urakalle niin palkka nousi vielä siitä. Kellokalle seisoi niskan takana. Joskus palkka pieneni, kun urakkatavoitteita tiukennettiin. Kyllä Hyvonin palkoilla toimeen tultiin, mutta emmehän me rikastuneet.
– Kun teimme urakkatyötä, ei siinä paljon ehtinyt seurustella tai keskustella. Työpäivän jälkeen oltiin aika väsyneitä, kuvailee Saara Kojo kirjassa työtään ompelimossa.
Hyvonilla oli omat vaatesuunnittelijat, ja se valmisti yleensä kaksi mallistoa vuodessa eli kevät- ja syysmalliston. Huippuhetki oli, kun Hyvonin alusasut saivat kultamitalin vaatemessuilla Rotterdamissa.
Hyvonin laadun perustana oli käyttää parhaita mahdollisia raaka-aineita. Yhtiö valmisti trikoonsa itse, mutta se osti myös valmiita trikoita ja kankaita.
Noin kolmasosa Hyvonin tuotannosta meni vientiin, pääasiassa Neuvostoliittoon, Ruotsiin ja Englantiin.
Ruotsissa menivät hyvin kaupaksi Hyvonin t-paidat. Englannissa suurin asiakas oli Marks & Spencer, joka pyysi Hyvonia pakkaamaan tuotteet heidän omiin laatikoihinsa. Englannissa olivat suosittuja Hyvonin jacquard-kuvioiset alusvaatteet ja pyjamat.
Neuvostoliitto osti pääasiassa villaisia sukkahousuja sekä crimplene-mekkoja ja -hameita.
Kevään 1977 vaatemallistoa ehdittiin jo suunnitella, mutta sitä ei koskaan tullut. Keväällä 1976 vietettiin vielä hiljaisesti myös yhtiön 25-vuotisjuhlaa, mutta elokuussa edessä oli loppu.
Kesälomilta palannut henkilökunta sai kuulla, että Hyvon on asetettu konkurssiin maksamattomien verojen vuoksi. Työpaikkansa tuli menettämään 1 100 työntekijää, joista 250 oli Salossa. Konkurssin vaikutus kaikilla neljällä tehdaspaikkakunnalla oli suuri.
Tammikuussa 1977 Salon tehdas myytiin pakkohuutokaupassa kolmen hehtaarin tontilla. Hyvonin suurin velkoja KOP osti kiinteistön ainoana tarjoajana 4,5 miljoonalla markalla. Kiinteistössä jatkoi FinnFlare.
Hyvonin tarina sai vielä jatkoa, kun Aarne Karjalaisen poika Jussi Karjalainen sai keväällä 1977 ostaa Hyvonin tavaramerkin, ompelukoneita ja tehtaanmyymälän Hangossa. Hän jatkoi Hyvon-vaatteiden valmistusta pienimuotoisesti vuoteen 1992 saakka.
1970-luvun alussa Hyvon oli Suomen suurin alusvaatteiden valmistaja ja yksi suurimmista vaatevalmistajista koko Euroopassa. Mikä sitten meni pieleen?
Kirjan mukaan alkusysäyksenä oli, kun Aarne Karjalainen sairastui ja jätti toimitusjohtajan tehtävät vuoden 1971 lopussa. Ja kun valta vaihtui, tieto ei vaihtunut niin hyvin kuin olisi pitänyt.
Vuonna 1972 alkoi tulla tappiota. Tehtiin epäonnistunut organisaatiouudistus, ja suhteet Neuvostoliittoon rapistuivat. Kotimaan markkinoiden vetovoima hiipui, halpatuonti Etelä-Euroopasta ja Aasiasta kasvoi. Johto ei silti muuttanut Hyvonin toimintatapaa tai suuntaa.
Suurimmillaan Hyvonin tuotanto oli vuonna 1973, jolloin se tuotti noin 24,5 miljoonaa vaatetta. Mutta samana vuonna puuvillan maailmanmarkkinahinta nousi 150 prosenttia. Hyvon nosti jo tehtyjen tilausten hintoja, ja yhtiön vienti länteen romahti.
Vaikeuksien vyyhti kehittyi moninaiseksi ja johti aikansa jättiläisen tuhoon. Suomen Trikoon toimitusjohtaja Pentti Palo sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että Hyvon oli kasvanut niin suureksi, ettei kenelläkään Suomessa ollut resursseja ostaa yhtiön toimintaa tai edes jatkaa nollatuloksella. Ulkomaiset ostajatkaan eivät olleet kiinnostuneita, koska Suomessa oli niin korkea palkkataso.
Mutta maine jäi. Sanopa suomalaiselle Hyvon, niin kohta hän jo tapailee mainoslausetta: Hyvon yllä hyvon olla.
Artikkelin lähde & artikkelin kuvat: Anne, Jennie & Pekka Barck: Hyvon – aikansa ikoni. Litorale 2021.
Tämä oli sitä aikaa, kun Salossa oli monenlaista teollisuutta ja niiden myötä työpaikkoja. Aamuisin täydet bussit toivat ympäristökunnista ihmisiä töihin ja iltapäivällä takaisin, koska omia autoja oli vain harvoilla.
Silloin Salossa oli elämää ja kansaa kaduilla ja kaupoissa. Niin oli myös kaikkialla Suomessa.
Ja sitten joku keksi, että Kiinasta saa halpaa sekundaa, muun muassa puseroita, joista napit (jollaisia Suomessa oli käytössä 50-luvulla) irtoavat ensimmäisellä napittamisella ja saumat ratkeilevat. Kaikissa puseroissa eivät edes sivusauman reunat ole kohdanneet toisiaan.
Minä opin ensimmäisestä tilauksesta. Siitä lähtien olen ostanut vaatteeni suomalaisesta kaupasta, eikä niissä lue ainakaan made in Kiina, Intia tai joku muu halpatyöpajamaa.
Silloin oli Kekkonen vallassa ja Neuvostoliittoon hyvät välit. Aina kun meillä on ollut itään päin hyvät välit, on talous noussut ja ollut hyvät suhdanteet.
Nyt on tulossa vaikeat ajat, tosi vaikeat. Nykyään ei ole poliitikkoja, ja välit ovat itään päin hyvin huonot.
Ei uutista ilman Venäjän Perttiä.
Ei tuo kirjoitus ollut oikealta Pertiltä. Mutta kaikki kyllä ihan totta. On muuten hyvin helppo katsoa historiasta, että kaikki tuo on totta. Tulossa on todella pahat ajat.
Venäjän osuus ulkomaan kaupastamme ennen pakotteita oli noin 4% eli ei paljon …kaakaan. Joo juustoa yms. vietiin mutta maksoimme siitä silkkaa rahaa, että vladimirit saivat suomalaista juustoa.
Täytyy ymmärtää myöskin se miten paljon he ostivat Suomesta päivittäistavaroita, kodinkoneita ja käyttivät palveluita. Nyt kun raja on kiinni käy niin, että monet pienet kunnat kuivuu kokonaan.Maakuljetus on on luonnolle edullisempaa. Putkea pitkin kaasut ym. sekä junakuljetus on luontoystävällistä. Silloin kun politiikka astuu peliin ei luontoarvoilla ole mitään virkaa. Mitenkä nyt kaupankäynti ja pakotteet Israilin kanssa kun YK:kin on sitä mieltä, että siellä tapahtuu kansanmurha. Mitä politiikka tekee nyt?
Mitä muutaman tuhannen venäläisen tuliaistenhaku vaikuttaa ulkomaankauppaamme? Jos pikkukunta kuihtuu siihen, että venäläisille suunnattu market lopettaa, niin se olisi kuihtunut joka tapauksessa.
Sitä en tiedä miten Israelissa käytettiin Hyvonin kalsareita mutta se mainitsemasi YK yleiskokouksessaan 143 äänellä tuomitsi Venäjän oikeudettomaan hyökkäykseen Ukrainaan.
Pakotteita oli Venäjälle jo 30 vuotta sitten.
Minulla on 2000-luvun taitteen aikoihin ostettuja Hyvonin paitoja edelleen käytössä. Ei voi moittia, eikä ollut tietääkseni enää Kekkonen vallassa.
Itku meinaa tulla kaupassa, kun näkee hyllyjen notkuvan arvotonta kertanäyttötavaraa. Toki osaavat suomalaisetkin tehdä huonoa. Yleensä sen erottaa aasialaisesta huonosta vain hinta.
Muistan kun Hyvon laitettiin konkurssiin. Rahaa jäi tilille kun selvitys oli tehty. Hyvonen omisti Ahti Karjalaisen veli.
Mikä on tarkempi määritelmäsi 2000-luvun taitteesta?
Milloin se mielestäsi alkoi?
En ala keskustella tarkasta määritelmästä, mutta nuo paidat on ostettu suunnilleen 1999-2002.
Alkuperäisen Hyvonin seuraajakin valmisti Hyvonin tuotteita vuoteen 1992.
Aito Hyvon teki konkurssin 1977.
Sukulaisen tekemässä pienimuotoisessa jatkossa, ei kaikki tietotaito siirtynyt.
Tämäkin toiminta päättyi 1992.
Ehkä Hyvon on myöhemmin ollut vain tuotemerkki. Samantekevää, kun tuotteet ovat laadukkaita.
Nykyisin ei löydy kaupasta edes puuvillaisia naisten pikkupöksyjä, joissa vyötärö olisi vyötärön kohdalla. Pöksyt ovat kummallisia ’rihmoja’, joita ei edes ole olemassa kun ne uppoavat sinne sun tänne ja hiertävät kaiken lisäksi ihoa. Epämukavia käyttää ja kangaskaistaleen hinta on päätä huimaava. Kaikki naiset eivät ole some- tms julkkiksia, joiden päätarkoitus on esitellä itseään mitä kummallisimmissa ja olemattomissa asuissa. Suurin osa kaipaa todennäköisesti ihan normaaleja, suomalaisille naisille suunniteltuja kestäviä alusasuja. Ei taida Suomesta löytyä – ei ainakaan ole osunut silmiini.
Kerro tarkemmin.
Katukuvaa vilkaisemalla voi huomata naisten vyötärön kadonneen,samoin miesten.Jos jollain on kroppa kunnossa niin ei kannata olla kateellinen,se on yleensä kovan työn tulosta.
Olet kyllä ihan oikeassa. On tietysti olemassa henkilöitä jotka eivät ymmärrä kuin itsensä. En ymmärrä miten yksistään ylipainoisilla on poimuja ym. niveliä jne. Kyllä nykyään on todella huonot valikoimat vaatteita, ruskeaa saa ja jotain roskaa tuolta meriwen takaa.
Milloin oli sitten paremmat valikoimat? Neuvostoliitossahan oli todella monipuoliset vaatevalikoimat,oli sarkahousuja ja Hyvonin nylon-paitoa,sitäkö tarkoitat? Väriäkin oli,harmaata ja mustaa,paita oli melkein valkoinen ja lippu punainen.Taitaa kuitenkin olla Pertti niin ,että nykyään saa jokainen aiiakas melko sopivaa päällepantavaa.
En tiedä mitään Neuvostoliiton hepeneistä ja tavaroista, ei kerta kaikkiaan kiinnosta yhtään. Sinua taitaa kiinnostaa niin kerro miten siellä on.
Kohtuullisia vaatteita saa, mutta värimaailma on syvältä. Aina sanotaan ettei miehet osaa pukeutua. Menen konserttiin Helsinkiin tai Turkuun niin naisilla 90-prosenttisesti on mustat housut, toiset jopa kiiltää polvista ja takaa. Musta on hautajaisten väri. En laita muulloin päälle kuin etiketti määrää.
Perttihän yllättää.
Pikku huomautus Pertti, käytösetiketti on aivan eri kuin Kekkosen aikaan. Vai kiiltää naisten housut takaa.No pidä katse jossain muualla kuin toisten takamuksissa,vaikka siellä konsertin esittäjässä. Rumat ne vaatteilla koreilee sanottiin ennen muinoin. Määrääkö sun etikettisi kyttäämään naisten takamuksia? Eikös se vasta sodikin etikettiä vastaan?
Ellei nykyisestä ähkyyn saakka ulottuvasta yltäkylläisyydestä löydy sopivaa vaatetta, vika ei todellakaan ole tarjonnassa.
Vika ei todellakaan ole tarjonnassa vaan tarjonnan laadussa.