Kaikki kapulat Kemiönsaaren avolouhoksen rattaisiin – Janne Salonen: ”Koskaan ei pidä ja koskaan ei tarvitse”

9
"Ei avolouhokselle", kuuliui ponteva yhteinen mielipide. Kokouksen jälkeen kemiönsaarelaiset perustivat työryhmän etsimään tietoa avolouhosta vastaan. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Murskeyhtiö vastaan kyläläiset.

Asetelma korostui kokouksessa, jonne kemiönsaarelaiset kerääntyivät käsittelemään Destia Oy:n louhoshanketta.

Tärkein kysymys kuului, miten tuleva avolouhos estetään.

– Voimme vedota naapuruussuhdelakiin, terveydensuojelulakiin sekä asumisterveysasetukseen. Oleellisinta on löytää faktaa hanketta vastaan, rummutti vastarinnan aktiivi Niina Helistö.

Kemiönsaaren luonto ry:n varapuheenjohtaja Otto Bruun painotti paikallisten poliitikkojen vastuuta.

– Tällä hetkellä poliitikkojen keskuudessa tuntuu vallitsevan ajatus siitä, ettei hankkeen etenemiseen voi enää vaikuttaa. Silti heidän mielipiteensä painaa enemmän kuin yksittäisten asukkaiden.

Kemiönsaaren Luonto ry:n varapuheenjohtaja Otto Bruun toivoi paikallisten poliitikkojen ymmärtävän sanavaltansa avolouhostaistelussa. Bruunin mukaan ”pölyvaikutuksista luennoiminen” paikallisten kesken ei yksinään auta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kiistelty avolouhos juontaa juurensa vuoden alkuun. Kemiönsaaren kunta julkaisi tammikuussa kuulutuksen, jossa Destia haki ympäristö- ja maa-aineslupaa kuuden kilometrin päähän Taalintehtaan torilta (SSS 18.2.). Lupahakemuksessa kävi ilmi, että ranskalaisen Colas-konsernin omistama Destia haluaa louhia ja murskata 900 000 kuutiometriä kalliota Västanfjärdin Galtarbyssä.

Destian lupahakemusta seurasi kuutisenkymmentä muistutusta. Muistutusten sisällössä painottui kivirekkojen ajoreitti Taalintehtaan ruukkikylän läpi sekä hankkeen ympäristöhaitat.

”Rahalliset hyödyt [hankkeesta] menevät omistajille Ranskaan”, kirjoitti yksi muistuttajista (SSS 23.2.)

Vastauksena muistutuksiin Destia täydensi hakemustaan lokakuun lopussa. Uutena liitteenä oli esimerkiksi kuljetusreittisuunnitelma, jossa Destia kertoo kuljetusreittivaihtoehtoja Taalintehtaan syväsatamaan olevan peräti kolme. Lisäksi Destia kiistää täydennetyssä hakemuksessa kuljetuksista aiheutuvan rekkarallin:

”Hakemuksesta ja eri medioista on syntynyt virheellinen mielikuva siitä, että kiviainesten kuljetusliikennettä olisi Taalintehtaan taajaman kautta jatkuvana ’rekkarallina’, mikä ei käytännössä pidä paikkansa.”

Destian ensisijainen reittivalinta Taalintehtaan satamaan kulkee Galtarbyntien ja Hertsbölentien kautta Taalintehtaantielle. Aktiivisimmalla kesälomakaudella Destia kertoo rekkojen ajavan Björkbodantien ja Dragsfjärdintien kautta Taalintehtaalle.

Liikennöintimäärää satamaan Destia ei ennakoi, koska se ”riippuisi markkinatilanteesta sekä saaduista tilauksista.”

Riku Kuivalainen asuu Taalintehtaalla. Hän viljelee perunaa, tomaattia ja yrttejä, ja pelkää avolouhoksen haittoja maaperälle. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Muistutukset Destian täydennetystä hakemuksesta on tehtävä 4. joulukuuta mennessä. Siksi kemiönsaarelaiset perustivat heti kokouksen jälkeen työryhmän, joka kerää faktaa hanketta vastaan.

– Innokkaita löytyi nopeasti ja kokoukset on jo aloitettu työryhmän kesken, päivittää Taalintehtaan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Leif ”Lefa” Lindgren.

Niina Helistö vaatii Varsinais-Suomen ely-keskusta käynnistämään ympäristövaikutusten arvioinnin eli yvan hankkeesta. Hän perustelee yvan tarvetta etenkin räjäytyksistä syntyvän, terveydelle haitallisen kvartsipölyn vuoksi. Ely-keskus tekee päätöksensä yva-selvityksen aloittamisesta vuodenvaihteessa.

Satu Stenberg muistutti, ettei kallio ole uusiutuva luonnonvara. Hän kehotti pohtimaan hankkeen vaikutuksia vapaa-ajan asukkaisiin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Yksikönjohtaja Tero Ristolainen Destiasta vastasi Salon Seudun Sanomien louhoshanketta koskeviin kysymyksiin sähköpostitse.

Ristolaisen mukaan paikallisten huoli esimerkiksi louhoksen läheisyydessä sijaitsevien asuntojen melutason vaarantumisesta on ymmärrettävä.

– Huolet kertovat siitä, että oma elinympäristö on tärkeä, hän toteaa.

Kuitenkin Ristolaisen mukaan pohdinnat ovat jokseenkin aiheettomia.

– On valitettavaa, jos julkisuudessa liikkuu vääriä mielikuvia hankkeen mittakaavasta ja ympäristövaikutuksista. Kiviainestuotanto on jaksottaista, eikä Destia suunnittele tuotantoa keskikesälle.

Pentti Vähätalo kannatti aktiivisen työryhmän nimeämistä, jossa Otto Bruun olisi mukana. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kemiönsaarelaisia epäilyttävätkin sellaiset sanavalinnat Destian hakemuksessa, kuten ”ajot pyritään ajoittamaan kesälomakauden ulkopuolelle” ja ”pölypäästöjä vähennetään tarvittaessa kastelemalla”.

– Tällaiset lausahdukset tarkoittavat, että koskaan ei pidä ja koskaan ei tarvitse, Janne Salonen ärähti kokouksessa.

Ristolainen totesi tulkinnanvaraisista kohdista vain, että ne ovat ”lainsäädäntöön perustuen Destiaa sitovia.”

Destia on vuokrannut louhosalueeksi Korpsnokärretin kiinteistön, jonka omistaa helsinkiläinen Jaktstugan Tynglax Oy. Nimi viittaa vanhaan kylään Galtarbynlahden rannalla. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Korpsnokärretin kiinteistön nykyinen maanomistaja, helsinkiläinen Jaktstugan Tynglax Oy, on tehnyt Destian kanssa sopimuksen maa-aineksen ottamisesta kesäkuussa vuonna 2022.

Sopimus kattaa kymmenen vuoden ajan kallion louhintaa. Salon Seudun Sanomat tavoitteli Jaktstugan Tynglax Oy:n toimitusjohtaja Joachim Berneriä puhelimitse.

Asia koskee Korpsnokärretin metsäkiinteistöä, jonka omistaa Jaktstugan Tynglax Oy. Voitteko vahvistaa, että olette kyseisen yhtiön hallituksessa?

– En halua kommentoida asiaa.

Onko Korpsnokärretin metsäkiinteistö yhtiönne omistuksessa?

– Yhtiö ei liity hankkeeseen oikeastaan mitenkään, tämä on Destian asia. Muuta en kommentoi.

Berner on kertonut Åbo Underrättelserille 3. tammikuuta, ettei hän voinut vaikuttaa Destian maa-aineksenottolupaan, sillä Destia teki sopimuksen kiinteistön edellisen omistajan kanssa.

Kokousta veti kaivoskriitikko Niina Helistö yhdessä kyläyhdistyksen puheenjohtaja Leif Lindgrenin kanssa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Räjäytettyä kivimateriaalia louhittaisiin ja murskattaisiin keskimäärin 90 000 kuutiometriä vuodessa.

Destia on valmistautunut siihen, että hankkeen läpimeno voi viedä pitkään.

Lupakäsittely eri vaiheineen kestää yleensä kolmesta viiteen vuotta. Hankkeet pyritään aina suunnittelemaan siten, että niille voidaan myöntää lupa. Kielteiset päätökset ovat harvinaisia, Ristolainen toteaa.

Juttua muokattu 28.11. kello 10:05:
Ristolaisen mukaan paikallisten huoli esimerkiksi louhoksen läheisyydessä sijaitsevien asuntojen melutason vaarantumisesta on ymmärrettävä. Kohdassa viitattiin aiemmin kvartsipölyyn huolen aiheena. 
– Räjäytetyn louhemäärän perusteella ajoja kertyisi yhteen suuntaan noin 25 vuorokaudessa liikennöintimäärät ovat osa-aikaisia ja voivat vaihdella. 
9 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Tatti
2 kuukautta sitten

Tsemppiä sinne Kemiöön!! Ei avolouhoksia meidän luontoon!

Urpo
2 kuukautta sitten
Reply to  Tatti

Jos mursketta ei saa tuottaa, pitää esittää vaihtoehto. Mistä pitäisi hankkia kaikki se kiviaines, jota tarvitaan teiden, katujen rakennusten yms. rakentamiseen ja kunnossapitoon? Asfaltista ja betonistakin on suurin osa mursketta.

Olli P.
2 kuukautta sitten
Reply to  Urpo

Jutussa kerrotaan, että murske viedään laivoilla eli ei paljon lohduta meidän teitä yms.!

Urpo
2 kuukautta sitten
Reply to  Olli P.

Kommentti oli, ettei avolouhoksia pidä hyväksyä luontoon. Miten ilman mursketta pärjätään?

Satu
2 kuukautta sitten
Reply to  Urpo

Mursketta pitää käyttää harkiten, se ei ole uusiutuva luonnonvara. Myös sen uusiokäyttöä tulee lisätä, kun myös muiden materiaalien käyttöä murskeen sijasta. Tällä hetkellä hetkellä näiden käyttö eikä tutkiminen ei ole taloudellisesti kiinnostavaa, koska murskeesta on ylitarjontaa ja sen kautta hinnat alhaalla.

Urpo
2 kuukautta sitten
Reply to  Satu

Murske pyritään käyttämään uudestaan niissä kohteissa, joissa sitä kaivutöistä saadaan talteen. Tämä on selkeä kustannustekijä, joka myös osataan hankkeiden yhteydessä laskea. Ongelmana on kuitenkin se, ettei kaivettu murske täytä niitä laatuvaatimuksia, joita useimmille uusille rakenteille asetetaan. Materiaali kuitenkin kelpaa esim. täyttöihin ja pengerrakenteisiin ja niissä sitä myös käytetään. Hyvin harvoin puhdasta mursketta ajetaan kaatopaikalle. Käytettyä mursketta ei kuitenkaan ole saatavilla läheskään niin paljon, että sillä voitaisiin kompensoida merkittävää määrää uutta tuotantoa. Murskeen halpa hinta on kovin suhteellinen käsite velkaantuvassa yhteiskunnassa. Ylituotantokin on erikoinen näkemys, ei meillä ole kasvavia murskevuoria vailla käyttöä. Yhdenkään urakoitsijan intresseihin ei kuulu tuottaa varastoon mursketta ja… Lue lisää »

Tosi On
2 kuukautta sitten

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa.

Yrmy
2 kuukautta sitten

Suomi on kehitysmaa. Myydään peruskalliokin Ranskaan.

pertti
2 kuukautta sitten
Reply to  Yrmy

Totta on . Myydään sellua, sahatavaraa ja nyt kalliotakin..kehitysmaa tekee näin, myy raaka-ainetta.