Maastohiihtäjä Katri Lylynperä oli viime helmikuussa niin synkissä tunnelmissa, että väläytteli jopa hiihtouran päättymistä ja yhteishakuun osallistumista, kun hän keräili kamppeitaan Vantaalla Suomen cupin kilpailun jälkeen. Takana oli tuorein takaisku, joskin odotettu, kun valintaa MM-kilpailuihin ei tullut.
Reilut puoli vuotta myöhemmin ilme on jälleen kirkas. Sprintterinä tunnettu 29-vuotias hiihtäjä on tehnyt jopa uusia kokeiluja.
– Pikkaisen enemmän on ollut harjoitteluvolyymia. Alkoi kiinnostaa se, pystynkö harjoittelemaan enemmän kuin olen harjoitellut ja mitä kävisi, Lylynperä summasi harjoituskauttaan STT:lle maajoukkueen mediatilaisuudessa lokakuun lopussa.
– Olen painottanut sitä, että harjoitukset pitäisi tehdä hyvässä ja palautuneessa tilassa. Aina en ole siinä onnistunut.
Lylynperä rakensi kuntoaan maltillisesti, vaikka harjoitusmäärät kasvoivat.
– En ole Remi Lindholm, Lylynperä naurahti ja mainitsi miesten maajoukkueen harjoitteluhirmun.
– Minun harjoittelumäärät ovat pysyneet pikkaisen alle 750 tunnissa. Se ei ole loputtoman paljon A-maajoukkuehiihtäjälle.
– Viime vuosi oli huono vuosi, ja jäin 100 tuntia tuostakin tavoitteesta. Oli paljon sairaus- ja loukkaantumispäiviä. Mietin, jos lisäisin 50–100 tuntia. Jos menee hyvin, on varaa kiristää. Maajoukkueessa on naishiihtäjiä, jotka harjoittelevat tuotakin enemmän.
Tuskasta loppukiriin
Loukkaantuminen, koronatartunta ja sairastuminen varjostivat kauteen valmistautumista vuosi sitten. Paha olo purkautui helmikuussa.
– Olin pettynyt hiihtäjä. Päätavoite oli MM-kilpailuissa ja menestyä siellä. En päässyt edes kilpailuihin. Siinä kohti kilpahiihdossa ei ollut paljon mieltä, Lylynperä palasi ikäviin tunnelmiin.
– Sain käsiteltyä pettymyksen ja talousasiat riittävälle tasolle, että pystyin jatkamaan hiihtouraa.
Lylynperä sai pidettyä kiinni maajoukkuepaikastaan, joten senkin suhteen lähtökohdat uuteen kauteen paranivat merkittävästi.
Harjoitusmäärät ovat kasvaneet, mutta niin myös Lylynperän kilpailumatkat. Kun muut hiihtivät MM-kilpailuissa, Lylynperä teki kokeilun, jota hän haluaa jatkaa tällä kaudella. Kokeilun nimi on pitkiin matkoihin erikoistunut Ski Classics -sarja.
– Kävin muutaman kilpailun MM-kilpailujen aikaan. Se oli paineeton aika käydä kokeilemassa, Lylynperä tuumi.
Kokemukset opettivat pari asiaa.
– Ski Classicsissa ei hiihdetä tuloksia ilmaiseksi. Kärkikolmikko on äärimmäisen kova.
Yksi seikka pitkillä matkoilla kiehtoo erityisesti.
– Maailmancupissa ei pääse hiihtämään omaa jaksamistaan ja sietämistään vastaan samalla tavalla kuin Ski Classicsissa.
– Kun on hiihdetty puolitoista–kaksi tuntia, pikku hiljaa lihakset alkavat olla väsyneet. Siellä täällä on kramppeja ja kolotusta. Miettii, vieläkö jaksaa, Lylynperä maalaili.
– Hiihdetään kilpaa, ja pitäisi viritellä loppukirejä. Tulee nousuja. Yllättävän paljon ihminen jaksaa. Se viehättää.
Kevätsatanen numerolappu rinnassa
Ski Classicsissa riittää kilpailumatkoja 50 kilometrin molemmin puolin.
– Orsassa matka oli karvan päälle yli 40 kilsaa. Se mietityttää, mitä tapahtuu, kun matka on vielä pidempi, Lylynperä mainitsi Ruotsissa viime kaudella käymänsä kilpailun.
Huhtikuun puolivälissä Norjassa odottaisi melkoinen kokemus.
– Grand Finale on 100 kilometriä. Se on (maailmancupin) kilpailukauden jälkeen ja mielenkiintoinen, jos on sellaisessa kunnossa, että vielä jaksaa hiihtää.
– Minulla on perinteinen kevätsatanen, jonka olen hiihtänyt lenkkinä. Sitä olen toistanut yksittäisenä harjoituksena vuosia, joten miksipä ei numerolappu rinnassa.
Meno kevään kilpailuissa ja lenkeilläkin voi olla vaihtelevaa.
– Ei siellä kukaan ole hyvässä kunnossa, vaan ainakin itselle se on itseä vastaan kamppailua, pahanolon sietämistä pitkän aikaa.
Tähtäin jo vuodessa 2026
Lylynperän uran huippukohtiin lukeutuvat sprintin kahdeksas sija Oberstdorfin MM-kilpailuissa ja viides sija Rukan maailmancupissa 2021.
Vertailukykyä riittää, kun pitkätkin matkat ovat tulleet tutuiksi.
– Sprintissä paha olo on hirveä, mutta se on vain muutaman minuutin. Se on vain hetken. Tunne on erilainen, kun se tulee pitkäaikaisen väsymyksen kautta. Nestevarastot hupenevat. Se on kestävyysurheilun sisintä luonnetta.
Pitkän matkan suunnitelmista huolimatta Lylynperä muistuttaa, mitkä kilpailut ovat kauden tärkeimmät.
– Maailmancup on päätähtäin. Muut kilpailut käyn maailmancupin ehdoilla. Jos jää aukkoja ja palaudun, pystyn ottamaan muutamia kilpailuja ja haastamaan itseäni vähän erilaisessa jutussa. Arvokilpailuista on välivuosi, joten on enemmän tilaa kokeilla.
Katse on tiukasti myös alkavaa kautta pidemmällä, joten viime talven synkät tunnelmat ovat kaukainen muisto.
– Seuraavat kahdet arvokilpailut kiinnostavat, Lylynperä viittasi vuoden 2025 MM-kilpailuihin ja 2026 olympialaisiin.
– Olympialaisissa on perinteisen sprintti. Sinne asti on tähtäin.
Lylynperä aikoo menestyä leipälajissaan perinteisen sprintissä myös maailmancupissa. Perjantaina sellainen kilpailu on tarjolla Rukalla, kun maailmancup käynnistyy.
– Vaikka muutaman Ski Classics -kilpailun kävisin, ei ole tarkoitus opetella hitaaksi. Yläkropan kapasiteetin paranemisesta ei toki ole haittaa.
Petteri Ikonen
