Kirja-arvostelu: Katja Ketun odotetetussa romaanissa naiseus käy rajankäyntiä kaikennäkevän kissan kanssa

0
Katja Kettu on vuonna 1978 syntynyt kirjailija ja animaatio-ohjaaja. Hänen läpimurtoromaaninaan pidetään Kätilöä (2011). Kettu on tehnyt myös tietokirjat naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja Ismo Alangosta. Kuva: Otava/Niclas Mäkelä

Uusimman romaaninsa Molly & Henry (Otava 2023) jälkisanoissa kirjailija Kjell Westö toteaa, että autofiktiivisen romaanin vahva asema näyttää horjuttaneen sopimusta romaanikirjailijan ja hänen lukijansa välillä. Yhä uteliaammin lukijat kysyvät, ovatko teoksen tapahtumat totta ja onko sen henkilöillä esikuvia todellisuudessa.

On turha kieltää, etteivätkö nuo kysymykset risteilisi lukijan mielessä Katja Ketun odotetun romaanin Erään kissan tutkimuksia parissa. Kettua ei voi toisaalta ainakaan etäännyttämisyritysten puutteesta syyttää, onhan romaanin kolmesta äänestä yksi taivaallisen Kirkkauden Toimiston lähettämä Henkiopas, joka ilmiintyy erään arvokkaan eiralaisen kerrostaloasunnon kylpyhuoneeseen kissan hahmossa.

Erään kissan tutkimuksissa on kuitenkin riittävästi Ketun aiemmasta tuotannosta tuttuja aineksia. Hurja, omintakeisen väkevä kielenkäyttö on tallella, samoin pohjoisen karun luonnon armoilla elävien ihmisten vahva läsnäolo sekä lähihistorian kipeät kokemukset.

Lukija ei vieraannu reippaan maagisesta realismista huolimatta sittenkään liikaa, ja epämääräistä tutkimustehtäväänsä tekevään kissaankin huomaa pian kiintyneensä.

Erään kissan tutkimuksia ilmestyi tänä syksynä.

Romaanin nykyhetkessä Kirjailijan raskaus päättyy tuskalliseen keskenmenoon. Hartaasti odotettu ihme valuu tyhjiin, ja musertunut Kirjailija tulee huuhtoneeksi kuolleen sikiönsä vessasta alas.

Lapsen menettämisen ohella Kirjailija tuntuu menettäneen sanat, työvälineensä ja tapansa olla maailmassa. Saadakseen ylivoimaiseksi muuttuneen kirjoitustehtävänsä hoidettua hän kissa mukanaan pakenee Helsingistä kauas pohjoiseen itärajan tuntumaan, Saaren Perukkaan sukunsa juurille.

Edes pohjoinen luonto ei ensimmäisellä yrittämällä paranna järkkynyttä mieltä, vaan on tehtävä myöhemmin uusi yritys, jolloin uusi romaani alkaa kuin alkaakin syntyä. Kirjailija saa sanansa ja voimansa takaisin, eikä kissa taida aivan osaton siinä olla.

Kolmantena äänenä romaanissa on Kirjailijan isoisoäiti Eeva, joka saapuu vähemmän toivottuna miniänä Perukkaan vuonna 1917. Eeva on hyljeksitty paitsi syntyperänsä myös sanojensa takia. Hänen sanansa ovat mahtivoimaisia loitsuja ja siksi kiellettyjä.

Eeva kirjaa pienen perheensä kovat kohtalot päiväkirjaan, jonka sivut Kirjailija aikanaan löytää vintin lattialaudan alta. Kaiken näkevä kissa kulkee vaivatta ajassa niin Eevan ja Mahten aittapoluilla kuin Kirjailijan matkassakin.

Samalla tavalla konkreettisempi ihmisen vetämä raja häilyy ja vuotaa molempiin suuntiin kahden valtion välillä keskellä erämaata. ”Aina saa pelossa kutea”, toteaa Eeva keväällä 1940 rajanpinnassa elämisestään.

Onko romaanin Kirjailija sitten kirjailija Katja Kettu itse? Tällä illuusiolla Kettu härnää lukijaa kuin kissa hiirtä. Epäonninen elämäkertaprojekti, taannoiset Parnasso -lehden syytökset plagioinnista, lapsettomuus, josta Katja Kettu on kertonut julkisuudessa, ja moni muu asia näyttää romaanin Kirjailijan tarinassa samankaltaiselta kuin kirjailija Katja Ketun elämässä.

”Minulle ei ole helppoa olla olemassa. Kissalle on.”

Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia. Otava. 355 s. Äänikirjan lukija Eija Ahvo.