Lestadiolaisuus antoi hyvät eväät elämään

0

Salon Seudun Sanomien kulttuurisivuilla julkaistiin artikkeli ”Möröllä on papan kasvot”, joka käsitteli salolaispappi Johannes Alarannan uutta romaania Armoton Pohjanmeri (SSS 14.11.). Romaani kuitenkin luo mielestäni yksipuolisen kuvan vanhoillislestadiolaisuudesta.

Minäkin olen kasvanut ja elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni lestadiolaisperheessä ja saanut sieltä eväät elämääni. Tiedän, että voin ja saan vastoinkäymisten kohdatessa turvautua ja rukoilla Taivaallista Isäämme.

Kotikylälläni Pohjois-Suomessa oli paljon monilapsisia perheitä enkä koskaan kuullut puhuttavan pedofiilin paratiiseista.

Kieltämättä rauhanyhdistyksen keskusliiton pampuilla on liikaa sananvaltaa, mutta tällähän ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.

Äitivainajallani oli tapana sanoa, että usko ei pilaa ihmistä, mutta ihminen pilaa uskon.

Isävainajani kävi aikoinaan sairastuttuaan poikansa luona talossa katsomassa televisiosta muun muassa uutiset.

Pamput olivat sanoneet erottavansa isän rauhanyhdistyksestä. Isäni vastaus tähän oli se, että yhdistyksestä he voivat erottaa, mutta eivät uskosta.

Aila Puhakka

Salo

Subscribe
Huomio
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments