“Meidän maassamme on eräs seutu, jossa tuon tuostakin sattuneet luonnonmullistukset ovat aikojen kuluessa saaneet valtavaa tuhoa aikaan. Yhä vieläkin vainoaa siellä maanalainen vihollinen asukkaita eikä kukaan voi koskaan varmuudella sanoa, milloin koti, karja tai pellot vaipuvat aukenevan maan uumeniin”, kirjoitti Seura-lehti 7.12.1938 ja paljasti tämän jälkeen, mistä seudusta puhui:
“Salon kauppalaa ja sen lähiympäristöä vainoaa maanalainen vaara – tuhoisat maanvieremät, jotka saattavat milloin tahansa hukuttaa laajoja seutuja maan uumeniin.”
Suomessa maaperä on vakaa ja turvallinen, jos Saloa ei oteta lukuun. Saloa voi maanvyörymittarilla pitää Suomen synkimpänä paikkana: Suomen suurimmat tai ainakin kuuluisimmat maanvyöryt ovat sattuneet Salon seudulla, ja niitä on niin paljon, että luvuissa ei pysy perässä.
Kuuluisimmat Salon vyöryt ovat 1700- ja 1800-luvulta sekä 1900-luvun alusta, jolloin varsinkin Uskelanjoki ja Halikonjoki söivät vähän väliä peltoja, rakennuksia ja teitä sisäänsä. Uskelanjoen vyöryt murjoivat esimerkiksi Uskelan emäkirkon purkukuntoon.
Vyöryjen syynä on Salon jokien ja vetisen savimaan yhteistyö: kun joet syövät penkkoja, muinaisen merenpohjan savipatjat lähtevät liikkeelle.
Seuran mukaan silminnäkijät kertoivat vuoden 1827 vyörystä Veitikkalan kartanon läheltä, miten koko seutu aaltoili ja liikehti, syvänteissä ja kuluissa myllersi löysä maa kuin kiehuvassa padassa ja neljänneskilometri maantietä putosi yhtäkkiä maan sisään kuin veitsellä leikaten. Vuonna 1911 taas köytettiin taloja kiinni, etteivät ne lähtisi Salon kauppalasta karkuun.
Seura oli haastatellut Uskelan Isostakylästä isäntämiestä, joka oli nähnyt Halikonjoen vyörymän vuonna 1919. “Olin juuri vierailulla eräässä tutussa talossa Halikon Vässilän kylässä, kun vieremä alkoi”, kertoi isäntä.
”Syöksyimme kaikki ulos ja kuulimme kauheata jyminää jokivarrelta. Samalla näytti siltä, että koko maa ikäänkuin notkui ja aaltoili. Välillä aina kuului kumeita jyrähdyksiä maan vaipuessa kuiluihin. Ihmiset seurasivat kalpeina tätä luonnonvoimien tuhoisaa myllerrystä – taisivatpa jotkut naiset puhjeta itkuunkin. Mitään ei tällaisessa tapauksessa voitu tehdä – ei muuta kuin odottaa ja toivoa, ettei onnettomuus ulottuisi kylän taloja tuhoamaan. – Emme ummistaneet sinä yönä silmiämme. Jyrinää kuului koko yön, maat kohoilivat ja laskivat, joki muutti noina tunteina useaankin eri kertaan suuntaansa ja koko kylän yllä leijaili omituinen kauhutunnelma.”
”Ja kun toukokuun jännittävä yö oli kulunut ja aamu valkeni, näimme ympäristön täydellisesti muuttuneena. Suuria lammikoita oli syntynyt sinne tänne, maat olivat toisin paikoin vajonneet syvyyteen ja toisiin paikoin taas kohoilleet oudonnäköisiksi, rikkinäisiksi kukkuloiksi, joiden kupeet olivat kuin auralla kynnetyt. Joitakin puita oli kasvanut jokivarrella – ne olivat kadonneet täydellisesti maan pinnalta.”
Artikkeli on osa marraskuun Pimeyden vallassa -juttusarjaa, johon Salon Seudun Sanomat keräsi synkkiä, pelottavia tai pimeytensä vuoksi kiehtovia ilmiöitä ja tapahtumia Salosta. Sarjan muita osia:
Salossa vietetään puolet vuodesta pimeydessä – Somero on päivittäin muutaman minuutin pimeämpi
Perniössä on maalattu piruja seinille – ”Aina oli vaarana, että piru sekaantuu asioihin”
Onko Salossa listitty ihmisiä, tapettu Aimo ja pelätty Mustamäellä?
Hautauskivistä rakennettiin talo Salossa ja venäläissotilaat kummittelevat
Ja nyt tuossa maastossa kulkee junarata ja kaksoisraidetta suunnitellaan.
Ai nyt! Vastahan se on kulkenut siinä jotain 130 vuotta,tuliko se oikein yllätyksenä? Eiköhän junaratoja ole rakennettu huomettavasti haasteellisempiinkin maastoihin ympäri maailaman.