Perniössä on maalattu piruja seinille – ”Aina oli vaarana, että piru sekaantuu asioihin”

0
Paavo Heinonen ja Antero Peijonen kertovat, että samassa Perniön kirkon remontissa, jossa pirumaalaus löytyi, kirkon lattiaa laskettiin ja lattian alle haudatut ruumiit siirrettiin kirkkomaahan. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Älä maalaa piruja seinille! voihkaistaan, kun joku puhuu uhkakuvista ääneen. Perniön Pyhän Laurin kirkon asehuoneen seinälle on silti maalattu punertavanruskea piru.

Todennäköisesti Perniön kirkon asehuoneen seinät ovat olleet täynnä piruja, mutta nykyään jäljellä on vain yhden pirun kyynärpää ja hiukan olkapäätä. Tavallinen kirkossakulkija ei välttämättä tunnistaisi ylhäällä seinällä häämöttävää hahmoa piruksi tai edes maalaukseksi, mutta 1960-luvun kirkon remontoijat tiesivät havahtua, kun vastaan tuli punaista väriä. Samalla värillä tehtyjä maalauksia löytyy Perniön kirkkosalista.

Piru tuntuu oudolta olennolta kirkossa, mutta pirumaalauksia löytyy muistakin pyhistä rakennuksista, kuten Lohjan, Maarian, Rymättylän ja Espoon kirkoista.

– Asehuoneissa oli pirunkuvia varoittamassa kirkkoon tulevia ihmisiä. Varmaan ihmisiä haluttiin hätkäyttää, että jos ette ole kunnolla, piru vie, miettii Paavo Heinonen, Perniön kotiseutuyhdistyksen sihteeri.

– Ja pirut olivat jatkuvasti kiusanteossa, joten täytyi olla varuillaan. Aina oli vaarana, että piru sekaantuu asioihin, kuvaa seuran puheenjohtaja Antero Peijonen.

Paholaishahmoa ei päästetty kuitenkaan varsinaiseen Perniön kirkon kirkkosaliin. Sieltä löytyy vastapainoksi taivaallista puutarhaa, pyhimystä ja muuta toivoa herättävää.

Perniön kirkon seinämaalaukset ovat 1400-luvulta eli vuosisadalta, jolloin kirkko rakennettiin. Maalaukset ovat Petrus Henricuksen eli Petrus Viktorin kädenjälkeä, tietävät Heinonen ja Peijonen. Sama mies maalasi Sauvon kirkon seinämaalaukset.

Perniön piru ei ole erityisen taiteellinen taidonnäyte vaan karkeasti piirustettu.

– Se näyttäisi heristävän meille nyrkkiä, Peijonen arvelee.

Perniön kirkon pirun hahmosta on jäljellä vain toinen käsivarsi ja ehkä olkapäätä. Ne on maalattu punaisella. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Piru menetti muun vartalonsa ja kaverinsa todennäköisesti viimeistään 1860-luvulla.

Perniön kirkossa oli jo aiemminkin maalailtu paavillisia maalauksia piiloon, mutta asehuone koki Heinosen ja Peijosen tiedon mukaan 1860-luvulla muodonmuutoksen. Sen ovi vaihtoi paikkaa, ulkoinen saarnastuoli katosi ja sen portaat jätettiin seinän sisään, sisäseinät tasoitettiin. Samalla pirumaalaukset tuli hakattua irti seinistä.

Piruja on Suomessa pidetty itse paholaisena tai tätä palvelevina ilkimyksinä. Usein piru houkutteli ihmisen tekemään jotain hillitöntä, kuten tanssimaan, tai piru ilmaantui rankaisemaan, jos esimerkiksi pelasi pyhänä korttia. Pirun kanssa saatettiin hieroa kauppoja, huonoin seurauksin.

Suomen lisäksi Ruotsista, Saksasta ja Virosta löytyy sanonta siitä, ettei piruja kannata maalata seinälle, jotta ei samalla kutsuttaisi sarvipäätä paikan päälle pahantekoon. Syystä tai toisesta Perniössä nähtiin paremmaksi varoitella pirusta nimenomaan maalaamalla niitä seinälle.

Artikkeli on osa marraskuun Pimeyden vallassa -juttusarjaa, johon Salon Seudun Sanomat keräsi synkkiä, pelottavia tai pimeytensä vuoksi kiehtovia ilmiöitä ja tapahtumia Salosta. Sarjan muita osia:

Salossa vietetään puolet vuodesta pimeydessä – Somero on päivittäin muutaman minuutin pimeämpi

Löysä maa on myllertänyt Salossa kuin kiehuvassa padassa ja tie kadonnut alta

Onko Salossa listitty ihmisiä, tapettu Aimo ja pelätty Mustamäellä?

Hautauskivistä rakennettiin talo Salossa ja venäläissotilaat kummittelevat

Synkintä Saloa: Märynummella ammuttiin punaisia somerolaisia ilman lupaa