Pohjoistuulen metsä on ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi – Kemiönsaarelaisen Ritva Kovalaisen valokuvat vievät ikivanhoihin metsiin

1
Talousmetsän ja luonnontilaisen metsän ero on päätä huimaava, kertoo valokuvataiteilija Ritva Kovalainen. Kuva: Ritva Kovalainen

Kemiönsaarelaisen Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Pohjoistuulen metsä -kirja on ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Ehdokkuuksista päättäneen lautakunnan mukaan ”kauniiden kansien avaaja saa eteensä kuvatodisteet niistä kuin ihmeen kaupalla säilyneistä sirpaleista, joita on jäljellä Suomen luonnontilaisista metsistä.”

Pohjoistuulen metsä on sekä valokuvakirja että tietokirja luonnonsuojelun historiasta, luonnon monimuotoisuuden kehityksestä ja uhanalaisten metsien tilasta. Kuvat ovat ottaneet valokuvataiteilijat Kovalainen ja Seppo, ja kirjan taustatoimittajana on toiminut biologi Raija Marja-aho.

Moniäänisessä tekstissä vuorottelevat tieto-osuudet, tunnelmoinnit, runokatkelmat ja metsissä liikkujien haastattelut.

– Tämä kirja piti tehdä nyt, myöhemmin voi olla myöhäistä. Tekstityylien kirjo vakuuttaa järjen ja tunteetkin siitä, että luonto on yhtä kuin monimuotoisuus. Lukija tuntee epätoivoa korvaamattoman katoamisesta, mutta myös äkkinäistä paloa: on päästävä metsään, lautakunta toteaa Suomen Kirjasäätiön tiedotteessa.

Kovalainen ja Seppo ovat parhaillaan työmatkalla Japanissa, jossa heillä on ohjelmassa muun muassa näyttelyitä sekä työpajoja. He myös kuvaavat sintolaisuuteen liittyviä pyhiä puita ja metsiä.

– Finlandia-ehdokkuus tuntuu tosi mahtavalta. Kuvausprojekti on ollut isotöinen, mutta olemme Sannin kanssa uskoneet siihen. Vastakaiku tuntuu ihanalta. Kirja on omien yhtiöidemme kustantama, ja se on päässyt hyvään seuraan, Ritva Kovalainen kommentoi Salon Seudun Sanomille ehdokkuuden julkistamisen jälkeen.

Kemiönsaarelainen valokuvataiteilija Ritva Kovalainen matkusti Suomen itä- ja pohjoisosiin kuvatakseen ikivanhoja metsiä Pohjoistuulen metsä -kirjaan. Kirjan toinen kuvaaja ja toimittaja on valokuvataiteilija Sanni Seppo. Kuva: Ritva Kovalainen

Pohjoistuulen metsä on kolmas osa Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon metsäteemaisten kirjojen sarjasta. Työpari kuvasi ikivanhoja, koskemattomia metsiä Kuusamossa vanhojen metsien suojelualueilla, eri puolilla Pohjois-Karjalaa ja Värriön luonnonpuistossa Sallassa.

Värriöön he pääsivät erikoisluvalla osana tutkimushanketta.

– Luonnontilainen metsä on jokaisesta kohdastaan erilainen. Ympäristöt vaihtuvat korvesta kankaaksi ja hetteiköstä suoksi. Veden ääni on tärkeää: jossain lirisee puro, koski tai joki. Niiden löytäminen on valtava elämys, Ritva Kovalainen kuvaili Salon Seudun Sanomien haastattelussa kesällä (SSS 30.7.2023).

Kovalainen painotti Salon Seudun Sanomille metsien suojelun merkitystä. Hän katsoi, että metsiä pitäisi suojella ja ennallistaa isoina kokonaisuuksina, ei pieninä sirpaleina.

– Luonnon ja metsän monimuotoisuus on niin kaunis ja pyhä asia, että sen pitäisi olla meille uskonto, isänmaa ja pyhä asia, hän sanoi.

Pohjoistuulen metsä on koottu valokuvanäyttelyksi, joka tulee esille Turun taidemuseoon ensi vuonna tammikuun 26. päivästä alkaen.

Ritva Kovalainen kuvattuna Lieksan maisemissa Pohjois-Karjalassa. Kuva: Philip Fayt

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa tavoittelee yhteensä kuusi teosta. Pohjoistuulen metsän (Hiilinielu tuotanto ja Miellotar) lisäksi ehdokkaina ovat Antti Järven kirja Minne katosi Antti Järvi? (Gummerus), Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta (WSOY), Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava) sekä Sonja Saarikosken Naisvangit – Rikollisuuden kehä maailman onnellisimmassa maassa (Siltala).

Kuudes ehdokas on ryhmän ainoa elämäkerta, Heini Junkkaalan Pirkko Saisio – Sopimaton (WSOY), joka valintalautakunnan mukaan uudistaa elämäkertojen kerrontaa. Samalla se ”haastaa lukijan pohtimaan muistojen roolia tietokirjan materiaalina.”

Minne katosi Antti Järvi? -kirjassa kirjailija etsii täyskaimaansa, itärajan taakse kadonnutta sukulaista. Vanhempi Antti Järvi, kirjailijan isoisoisä jäi vapaaehtoisesti luovutettuun Karjalaan talvisodan jälkeen.

– Tiedon etsintä johdattaa pohdintoihin Suomen historiapolitiikasta, rajaseudusta ja yksittäisten valintojen kohtalokkaista ja pitkälle ulottuvista seurauksista, lautakunta perustelee ehdokkuutta.

Aleksi Suomesta puolestaan kertoo Ukrainan sodasta suomalaisen sotilaan näkökulmasta.

– Näiltä matkoilta ei palata entisellään, ei päähenkilö, ei kirjailija eikä lukija, ehdokkuuden perustelut kuuluvat.

Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia ravistelee lautakunnan mukaan aiemmin opittua ja romuttaa sitkeitä käsityksiä. Kirja näyttää, miten aika, arvomaailma ja jopa yksittäiset ihmiset muovaavat tekstiä.

Sonja Saarikoski vie lukijansa naisvankilan muurien sisäpuolelle kirjassaan Naisvangit – Rikollisuuden kehä maailman onnellisimmassa maassa. Lautakunnan mukaan kirjassa yhdistyvät mestarillisella tavalla kriittinen ajattelu, toisen asemaan asettuminen ja kerronnallinen laatu.

Tuomas Kyrö (vas.), Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari, Antti Järvi, Heini Junkkaala, Sonja Saarikoski sekä taustatoimittaja Raija Marja-aho ja kustannustoimittaja Tuomas Seppä ovat tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita. LEHTIKUVA / Heikki Saukkomaa
Tuomas Kyrö (vas.), Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari, Antti Järvi, Heini Junkkaala, Sonja Saarikoski sekä taustatoimittaja Raija Marja-aho ja kustannustoimittaja Tuomas Seppä ovat tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita. Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Tieto-Finlandian voittajan valitsee marraskuun lopulla lastenkirjailija Linda Liukas. Ehdokkaat valitsi lautakunta, johon kuuluivat median ja viestinnän ammattilainen Paula Salovaara (lautakunnan puheenjohtaja), tietokirjailija, innovaatiojohtaja Henri Hyppönen sekä toimittaja Petja Pelli.

Palkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa. Se annetaan Suomen Kirjasäätiön tiedotteen mukaan ansiok­kaalle suomalaiselle yleistajuiselle tietokirjalle, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen.

Palkintoa rahoittaa Tietokirjallisuuden edistämiskeskus.

Lue myösRitva Kovalaisen kuvat vievät satujen maisemiin – valokuvataiteilija matkusti Kemiönsaaresta Suomen ääriin päästäkseen kuvaamaan ikivanhaa metsää

Lue myösMeren maasta ei tullut almanakkaa, vaan syntyikin käyntikortti saaristoon

Lue myösTietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaina muiden muassa Ukrainassa sotineen suomalaisen tarina sekä Neuvosto-Karjalaan loikanneiden tragedia

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Urpo
3 kuukautta sitten

Eihän siinä ole mitään uutta tai ihmeellistä, että luonnontilainen metsä on yleensä monimuotoinen ja miellyttää silmää. Kysymys metsien suojelussa on ihmisten kulutustottumuksista. Ei metsiä hakata huvin vuoksi, vaan kuluttajien tarpeiden takia. Silti kulutustottumukset sivuutetaan näissä keskusteluissa ja tyydytään kauhistelemaan hakkuita ja sellutehtaita. Lisäksi vastakkain asetetaan yleensä luonnontilainen ja talousmetsä. Harvemmin puhutaan siitä, kuinka paljon arvokasta lehtometsää ja joenrantaa on jäänyt Salon keskustan ja Meriniityn rakentamisen alle, millainen vahinko tämä on luonnon kannalta ollut ja miten rakentamisen jälkeinen toiminta luontoa kuormittaa. Minäkin pystyn luettelemaan ongelmia, mutta se ei ole palkitsemisen arvoinen asia. Kun keskustelu siirtyy siihen, miten materiaalivirrat hallitaan eli miten… Lue lisää »