Salolainen Simo asui heitteille jätetyssä laumassa, somerolainen Suikkanen löytyi lukittuna saastaiseen saunaan – Heli Mäenpää kirjasi kissojen selviytymistarinat

Simo oli nälkiintynyt ja kärsi korvatulehduksesta. Se eli puolivilliintyneessä laumassa eli populaatiossa itäisessä Salossa.

Simo sukulaisineen oli saanut lisääntyä vuosikausia holtittomasti maatalon pihapiirissä. Talon iäkäs omistaja ei pystynyt huolehtimaan kissoista, mutta ei suostunut luopumaan vapaaehtoisesti yhdestäkään.

Vanha mies kuoli kaksi vuotta sitten, jolloin tämän veli kutsui eläinsuojeluyhdistyksen apuun. Yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijät pyydystivät kissoja loukuilla kuukausien ajan.

Pihapiiristä loukutettiin lopulta yli 80 kissaa, joista noin puolet piti lopettaa eläinsuojelullisista syistä. Ne olivat villiintyneitä, vanhoja ja sairaita. Populaatio oli Salon mittakaavassa poikkeuksellisen iso.

– Nykyisin Simo on sievä ja pieni, seurallinen ja hauska kissa. Hän kipittää vastaan ja puskee, kuvailee Halikossa asuvaa Simoa kirjailija Heli Mäenpää.

Suomusjärveläinen Mäenpää tutustui Simoon tehdessään uutuuskirjaansa Arvon kissa (Aula & Co.) Mäenpää kertoo kirjassa 21 rescuekissan ja niiden uuden perheen tositarinan. Hän valitsi kissat yli 300 esimerkin joukosta.

– Minulle oli todella tärkeää, että sain tietää myös kissan tarinan ennen pelastumista. Suomi on väärällään kertomuksia siitä, että on haettu kissa eläinsuojeluyhdistyksestä, mutta monet eivät tiedä, mitä kissalle on tapahtunut sitä ennen.

Mäenpää ja lukuisat eläinsuojeluyhdistysten aktiivit eri puolilla Suomea tietävät. Satojen löytökissojen tausta on sama kuin Simolla: muutaman kissan pihapoppoo on paisunut hallitsemattomaksi laumaksi.

– Suomessa ei ole yksin metsissä asuvia kissapopulaatioita. Kissat eivät pärjää talven yli ilman ruokaa. Populaatiolla on aina joku, joka ylläpitää sitä, vaikkakin nippa nappa.

Heli Mäenpää haastatteli kirjaansa varten lähes sataa ihmistä kissojen perheistä eläinlääkäreihin ja eri eläinsuojeluyhdistysten aktiiveihin eri puolilta maata. Hän kyseli koskettavia kertomuksia selviytyjäkissoista yhdistyksiltä ja pyysi tarinoita Facebookissa ja Instagramissa.

Jokaisesta kissasta on kirjassa valokuvaaja Heidi Strengellin ottama muotokuva. Kissoista Viima löysi takaisin kotiin viiden kuukauden sitkeän etsimisen jälkeen, Iso-Allan elelee yksisilmäisenä, Millalla on vain kolme jalkaa.

– Mukana on paljon senioreita ja vammaisia tai sairaita kissoja. Sydämeni sykkii sellaisille eläimille, joita ei haluta adoptoida. Siksi heitä on kirjassa suhteessa enemmän kuin muita kissoja.

Haastatteluja oli välillä raskasta tehdä. Mäenpää joutui pidättelemään itkua ja pitämään taukoja kissojen kärsimysten äärellä. Hän ei tekstissään mässäile raakuuksilla, mutta ei myöskään peittele kissojen kohtaloita.

Pentuja on maatunut piharakennusten lattioihin, pikkupojat ovat kiduttaneet kissoja ja taudit ovat tuottaneet kissoille kipua.

– Kissojen kärsimys yllätti minut. Kissoista puhutaan, että ne ovat aliravittuja, sokeita tai niillä on suolistovaivoja, mutta yksilötason kärsimys lamautti välillä kirjoittamisen.

Esimerkiksi somerolaisen Suikkasen oli käydä todella huonosti. Suikkanen löytyi kuolleen vanhuksen pihapiiristä sattumalta. Kissa oli lukittuna saunaan, jonka lattia oli täynnä ulostetta. Vesikuppi oli jäässä, ja kissa kyhjötti piilossa vesipadan tulipesässä.

Kissojen heikko asema Suomessa huolestuttaa Heli Mäenpäätä. Arvon kissa -kirja syntyi, koska hän haluaa auttaa kissoja. Ja mitenpä muutenkaan viestintäalan ammattilainen voi auttaa paremmin kuin kirjoittamalla kissojen kohtaloista.

– Kissojen tilanne on hälyttävä. Seyn (Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto) lukujen mukaan Suomessa elää vuosittain 20 000 heitteillä. Uskon, että luku on suurempi, sillä meillä kenelläkään ei ole tietoa populaatiokissojen määrästä.

Miksi kissoja ei sitten arvosteta? Tämän kysymyksen Mäenpää kysyi jokaisen haastattelunsa lopuksi ja sai joka kerta hiukan erilaisen vastauksen.

– Kissoja on aina saanut ilmaiseksi, ja sen ajatellaan olevan helppo ja vaivaton lemmikkieläin. Ajatellaan, että kissa on itsenäinen eikä kaipaa ihmistä samalla tavalla kuin koira, Mäenpää kuvailee.

Mäenpään mukaan kissojen aseman parantaminen vaatii sekä rakenteellisia että asenteellisia muutoksia. Hän suitsisi kissojen lisääntymistä lainsäädännön keinoin.

– Mikäli ei ole tarkoitus hallitusti lisäännyttää kissoja, kaikki kissat pitäisi lain mukaan leikkauttaa. Kissojen sirutuksen pitäisi myös olla pakollista: kissat löytäisivät takaisin kotiin tai ne heitteille jättänyt henkilö saataisiin vastuuseen teostaan.

Mäenpää peräänkuuluttaa myös yksilön vastuuta:

– Yksin kulkeva valvomaton kissa voi olla aina vaarassa, ja siihen pitäisi puuttua.

Mäenpää näki lokakuussa Somerolla teollisuusalueella kissan, josta hän laittoi kuvan eläinsuojeluyhdistykselle. Yhdistys sai kissan kiinni. Eläinlääkärissä selvisi, että kissan suu oli tulehduksen takia niin turvonnut, ettei se mennyt kiinni, eikä kissa pystynyt syömään.

– Minulta kesti viisi minuuttia pelastaa kissan henki. Se näytti ulospäin hyväkuntoiselta – niin ne aina näyttävät. Pullean kissan maha voi olla täynnä suolinkaisia tai se voi olla tiineenä. Tuuheaturkkinen kissa voi olla luuranko.

Someron kissa tuli Mäenpään tietojen mukaan kuntoon. Hyvin päättyivät myös Arvon kissa -kirjan kissojen tarinat.

– Jokainen élää rakastettuna sisäkissana ja on elossa tänäkin päivänä.

Lucky-kissa ei ollut onnekas

Eivät ole meidän, emme tiedä mistä ovat tulleet.

Tämä on Heli Mäenpään mukaan tyypillinen kissapopulaation ylläpitäjän vastaus, kun eläinsuojelijat kyselevät ulkona elävien kissojen määrää.

Mäenpää osallistui yhden kissapopulaation pyydystämiseen Turun seudulla toimivan Dewi ry:n vapaaehtoisten kanssa osana taustatyötään Arvon kissa -kirjaa varten. Hän halusi tietää tarkasti, millaista eläinsuojelijan työ on.

Oli kylmä tammikuinen päivä. Kissoja asui varsinaissuomalaisessa maalaistalossa sekä sisällä että ulkona.

– Populaatiokissoissa on usein kahden kerroksen väkeä. Sisäkissoilla on nimet, ja niistä tiedetään suunnilleen iät ja osittain sukupuolet. Ulkona olevia on ruokittu, vaikkei niistä ’tiedetä mitään’, Mäenpää kuvailee.

Eläinsuojelijat neuvottelivat asukkaiden kanssa, moniko sisäkissoista voisi lähteä mukaan. Sisäkissat pyydystettiin haavilla, ulos viritettiin loukut, joiden sisällä on herkulliselta tuoksuvaa ruokaa.

– Söimme eväitä, värjöttelimme autossa ja katsoimme riistakamerasta loukun tapahtumia.

Ensimmäinen kissa meni Mäenpään virittämään loukkuun. Hän antoi sille nimeksi Lucky oman rescuekoiransa mukaan. Kumpikin Lucky oli silmäpuoli.

Pihapiiristä saatiin kiinni useilla eri käyntikerroilla yhteensä 14 kissaa. Sekä sisä- että ulkokissoja jouduttiin lopettamaan niiden huonon kunnon vuoksi.

– Omistajien mielestä terveet ja ihanat sisäkissat olivatkin sairaita.

Myös Lucky-kissan osaksi tuli eutanasia.

– Se oli tosi surullista. Eläinsuojelijoiden työ on hirvittävän rankkaa. Heidän on kovetettava sydämensä kuolemille ja keskityttävä pelastamiseen.

Heli Mäenpää

• Suomusjärvelänen Heli Mäenpää on viestintä- ja markkinointialan ammattilainen, joka työskentelee yrittäjänä.
• Mäenpää pitää kotonaan rescuekoirien vanhainkotia. Hänen kotonaan asuu tällä hetkellä seitsemän koiraa.
• Mäenpään esikoisteos Etsii omaa ihmistä (Johnny Kniga 2022) kertoi 25 rescuekoiran ja heidän perheidensä tarinan.